Post by Dailow on Mar 5, 2007 19:55:28 GMT 2
Tässä nyt on siis tämä FanFicci johon hahmoja aiemmin keräsin. Mukaan voi vielä tuossa toisessa topsussa ilmoittautua, katson sitten jaksanko ottaa kuinka paljon porukkaa.
Eli pieni alku tarinasta, en sitten takaa että muistaisin, jaksaisin tai ehtisin kirjoittaa tätä useinkin, mutta silloin kun on tylsää niin juttu luistaa
Tilanne on se että muutin hahmonne nuoremmalle iälle, riippumaatta siitä minkä ikäinen oikeasti on. Laitain heidät kokemaan kaikkea mukavaa ja vähemmän mukavaa joten:
Nauttikaatte nöyryytyksistä ja nuoruuden huumasta!
****************************************
Aamu sarasti kirkkaana ja selkeänä sisäoppilaitoksen ikkunoista. Pian vanhat oppilaat saapuisivat kesälomiltaan ja uudet astuisivat ensikertaa koulun maille. Uudet jaettaisiin pareihin ja heille annettaisiin huoneidensa avaimet, huoneiden joissa he asuisivat koulun ajan, kotiin pääsi vain lomilla jos tahtoi.
Äkillinen hihkuminen pihalla keskeytti monen saapuneen mietteet, tytöt olivat ilmeisesti löytäneet uuden fanituksen kohteen. Pitkä, komea ja hyvin coolin näköinen jätkä käveli sisään porteista. Pojan vierellä tuli puuskuttaen palvelija joka kantoi painavan näköistä laukkua, kun valkeahiuksinen komistus nosti hivenen kättään, palvelija pysähtyi ja laski laukun maahan, poistuen kumartaen.
Tämäkös vasta saikin tytöt ihkuttamaan kuinka vaikutusvaltainen pojan täytyi olla.
Vaaleaihoinen miehenalku tutkaili hänelle annettua paperia, siinä lukivat huoneiden numerot ja kuka olisi kenelläkin parina, vain muutamia nimiä hän sattui vilkaisemaan, sekä oman huonenumeron.
'Foryl Discrepo ja Kheraxiantare Zyreliedox, huone 7… mielenkiintoista.' Hän itse oli tuo Foryl, mutta kuka tämä toinen olikaan, hänen nimessään lienee opettelemista. 'Timia Marvelina ja Lucine Caitrona, huoneessa 3… Jarina Usvametsä ja Nehra Owairume huoneessa 5… Jarina? Kumma nimi tytölle, mutta ilmeisesti hän on tyttö koska on tyttöjen puolelle laitettu… Yanick Caius huone 4…Dimiria Chatuequoar huoneessa 2… ' Enempää Foryl ei jaksanutkaan lukea, vaan lähti astelemaan kohti poikien asuntolaa, kantaen kevyesti raskasta laukkua. Tyttölauma seurasi häntä hihkuen ja kikattaen.
"Mitä?! Miksi minut on laitettu tyttöjen puolelle?!" Talan huudahti tuskastuneena, tässä oli nyt sattunut hirvittävä väärinkäsitys hänen oudon etunimensä takia. Mikä häpeä, tästä pitäisi puhua heti koulun rehtorilla tai kuka ikinä päättikään huoneparit. Niimpä ruskeahiuksinen poika pamautti pian kanslian oven auki, ryhtyen valittamaan väärinkäsityksestä rehtorille.
Noin puolen tunnin kuluttua Talan raahasi laukkuaan masentuneena pitkin käytävää, asia oli hoidettu, mutta huoneen vaihtamiseen voisi mennä viikkoja, koska koululla oli paljon tärkeämpiäkin tekemisiä näin lukuvuoden alusta. Niimpä hän hetken kuluttua heilautti punaista avainkorttia tunnistimen edessä ja astui sisään hajuvesistä sakeaan ilmaan. Miksi aina hän…
Nehra tuijotti huoneeseen astunutta poikaa silmät suurina.
"Mitä sinä täällä teet, et näytä tytöltä..." Sinertävähiuksinen neitonen vinoili suu mutrussa.
"En olekaan mutta rehtori piti minua nimen perusteella tyttönä, niin että olen sitten huonekaverisi seuraavat pari viikkoa. Ja sano Talaniksi…" Talan totesi synkeänä ja heitti laukkunsa toiselle pienen huoneen sängyistä. Näistä viikoista jäisi iän ikuisia traumoja.
Nehra virnisti ilkikurisesti muistaessaan mitä paperissa oli lukenut.
"Nätti nimi tuo Jarina."
Ja seuraavalla hetkellä Talan viskasi sinisilmäistä leidiä tyynyllä.
***
Räikeän keltaiseen paitaan pukeutunut, hieman tummempi ihoinen neitonen tähyili vilkkaasti ympärilleen. Täällä tuntui olevan paljon, paljon väkeä. Hirveästi mielenkiintoisia tyyppejä ja kaikkea, tuokin vihreäsilmäinen mustiinpukeutuja vaikutti mielenkiintoiselta. Joku kuitenkin yskäisi hennosti Lucinen takana kiinnittääkseen tämän huomion.
"Anteeksi, voisitko kertoa kumpi on tyttöjen asuntola ja miten löydän huoneeni?" Kysyi pienempi tyttönen.
Lucine oli aina valmis auttamaan, etenkin jos se tarkoitti juttukumppania.
"Asuntola on tuollapäin, tuo punertava tiilitalo jossa on isolla kirjain A, B rakennus on poikien asuntola. Jos et tiedä miten päästään sisään niin sinun täytyy vain heilauttaa punaista avainkorttiasi sellaisen pienen laatikkomaisen tunnistimen edessä. Kun siinä oleva pieni punainen valo muuttuu vihreäksi, voit mennä sisään. Mikä huoneesi numero muuten on?"
Puhetulva huokui kysyjän yli, vaikutti siltä että tämä räikeästi pukeutuva neitonen tunsi paikan vaikka näyttikin täällä vasta alottaneelta. Pienen paperista lunttauksen jälkeen aputarvitseva vastasi.
"Um…Numero 3." Juuri kun isosilmäinen tyttö sai huoneensa numeron suustaan, räikeämpi kiljahti riemusta.
"Olet siis huonetoverini! Sinun täytyy olla Timia Marvelina, nyt kun ajattelen niin näytätkin ihan Timialta. Olen Lucine Caitrona, voit toki sanoa vain Lucine tai vastaava, en laita lempinimiä pahaksi. Haittaako jos sanon sinua Timiaksi, no eihän se nyt voi haitata kun se on sinun etunimesi. Tule näytän sinulle paikkoja, mutta ensin voisimme viedä tuon painavan näköisen laukun huoneeseemme ja sitten…" Timia ei voinut kuin katsoa silmät ymmyrkäysyydestä suurina, ja samassa Lucine retuuttikin pienempäänsä perässään, unohtaen täysin sen mielenkiintoisen näköisen miekkosen.
Eräs oli astunut hetki sitten sisään porteista, paikka näytti epäilyttävältä jo ensi silmäykseltä. Joku kirosi etunimeään, toinen puhua pälpätti eikä loppua tuntunut olevan, joku rikkaan perheen jäsenkin näytti kouluun tunkeutuneen. Ja sitten vielä tuollainen mustiin pukeutuja pentagrammi kaulassaan. Miekkonen oli muuten komea ja pitkä, mutta täysin mustat vaatteen ja vihreänvivahteiset todella tummat hiukset tekivät ensivaikutelman jotenkin pelottavaksi, ja silmät olivat ihan liian häijyt hänen mieleensä.
'Tuon jätkän pitäisi pitää enemmän värejä, voisi piristää muuten niin synkeää ilmettä. Ja tuo kaulakoru voisi tuoda jotain iloisempaa sanomaa.' Näin ainakin Yanick, kyseinen blondi, ajatteli. Ajatukset kuitenkin keskeytyivät kun hän näki neidon pulassa, sievä vihreäsilmäinen ja vaaleahiuksinen neitonen näytti tarvitsevan apua painavan laukun kanssa. Naiset pakkasivat aina ihan liikaa mukaansa, mutta eihän tuota ilmestystä voinut olla auttamatta. Lyhyt hame oli kai omiaan kiinnittämään Yanickin huomion, niimpä hän oli jo pian esittäytymässä ja tarjoamassa apuaan, vaikka omakin laukku painoi mukavasti.
*****************************************************
p.s. toiveita saa esittää jatkon suhteen ^^
Eli pieni alku tarinasta, en sitten takaa että muistaisin, jaksaisin tai ehtisin kirjoittaa tätä useinkin, mutta silloin kun on tylsää niin juttu luistaa
Tilanne on se että muutin hahmonne nuoremmalle iälle, riippumaatta siitä minkä ikäinen oikeasti on. Laitain heidät kokemaan kaikkea mukavaa ja vähemmän mukavaa joten:
Nauttikaatte nöyryytyksistä ja nuoruuden huumasta!
****************************************
LAITOKSEN HUUMAA
Chapter 1
Ensisilmäilyä
Ensisilmäilyä
Aamu sarasti kirkkaana ja selkeänä sisäoppilaitoksen ikkunoista. Pian vanhat oppilaat saapuisivat kesälomiltaan ja uudet astuisivat ensikertaa koulun maille. Uudet jaettaisiin pareihin ja heille annettaisiin huoneidensa avaimet, huoneiden joissa he asuisivat koulun ajan, kotiin pääsi vain lomilla jos tahtoi.
Äkillinen hihkuminen pihalla keskeytti monen saapuneen mietteet, tytöt olivat ilmeisesti löytäneet uuden fanituksen kohteen. Pitkä, komea ja hyvin coolin näköinen jätkä käveli sisään porteista. Pojan vierellä tuli puuskuttaen palvelija joka kantoi painavan näköistä laukkua, kun valkeahiuksinen komistus nosti hivenen kättään, palvelija pysähtyi ja laski laukun maahan, poistuen kumartaen.
Tämäkös vasta saikin tytöt ihkuttamaan kuinka vaikutusvaltainen pojan täytyi olla.
Vaaleaihoinen miehenalku tutkaili hänelle annettua paperia, siinä lukivat huoneiden numerot ja kuka olisi kenelläkin parina, vain muutamia nimiä hän sattui vilkaisemaan, sekä oman huonenumeron.
'Foryl Discrepo ja Kheraxiantare Zyreliedox, huone 7… mielenkiintoista.' Hän itse oli tuo Foryl, mutta kuka tämä toinen olikaan, hänen nimessään lienee opettelemista. 'Timia Marvelina ja Lucine Caitrona, huoneessa 3… Jarina Usvametsä ja Nehra Owairume huoneessa 5… Jarina? Kumma nimi tytölle, mutta ilmeisesti hän on tyttö koska on tyttöjen puolelle laitettu… Yanick Caius huone 4…Dimiria Chatuequoar huoneessa 2… ' Enempää Foryl ei jaksanutkaan lukea, vaan lähti astelemaan kohti poikien asuntolaa, kantaen kevyesti raskasta laukkua. Tyttölauma seurasi häntä hihkuen ja kikattaen.
"Mitä?! Miksi minut on laitettu tyttöjen puolelle?!" Talan huudahti tuskastuneena, tässä oli nyt sattunut hirvittävä väärinkäsitys hänen oudon etunimensä takia. Mikä häpeä, tästä pitäisi puhua heti koulun rehtorilla tai kuka ikinä päättikään huoneparit. Niimpä ruskeahiuksinen poika pamautti pian kanslian oven auki, ryhtyen valittamaan väärinkäsityksestä rehtorille.
Noin puolen tunnin kuluttua Talan raahasi laukkuaan masentuneena pitkin käytävää, asia oli hoidettu, mutta huoneen vaihtamiseen voisi mennä viikkoja, koska koululla oli paljon tärkeämpiäkin tekemisiä näin lukuvuoden alusta. Niimpä hän hetken kuluttua heilautti punaista avainkorttia tunnistimen edessä ja astui sisään hajuvesistä sakeaan ilmaan. Miksi aina hän…
Nehra tuijotti huoneeseen astunutta poikaa silmät suurina.
"Mitä sinä täällä teet, et näytä tytöltä..." Sinertävähiuksinen neitonen vinoili suu mutrussa.
"En olekaan mutta rehtori piti minua nimen perusteella tyttönä, niin että olen sitten huonekaverisi seuraavat pari viikkoa. Ja sano Talaniksi…" Talan totesi synkeänä ja heitti laukkunsa toiselle pienen huoneen sängyistä. Näistä viikoista jäisi iän ikuisia traumoja.
Nehra virnisti ilkikurisesti muistaessaan mitä paperissa oli lukenut.
"Nätti nimi tuo Jarina."
Ja seuraavalla hetkellä Talan viskasi sinisilmäistä leidiä tyynyllä.
***
Räikeän keltaiseen paitaan pukeutunut, hieman tummempi ihoinen neitonen tähyili vilkkaasti ympärilleen. Täällä tuntui olevan paljon, paljon väkeä. Hirveästi mielenkiintoisia tyyppejä ja kaikkea, tuokin vihreäsilmäinen mustiinpukeutuja vaikutti mielenkiintoiselta. Joku kuitenkin yskäisi hennosti Lucinen takana kiinnittääkseen tämän huomion.
"Anteeksi, voisitko kertoa kumpi on tyttöjen asuntola ja miten löydän huoneeni?" Kysyi pienempi tyttönen.
Lucine oli aina valmis auttamaan, etenkin jos se tarkoitti juttukumppania.
"Asuntola on tuollapäin, tuo punertava tiilitalo jossa on isolla kirjain A, B rakennus on poikien asuntola. Jos et tiedä miten päästään sisään niin sinun täytyy vain heilauttaa punaista avainkorttiasi sellaisen pienen laatikkomaisen tunnistimen edessä. Kun siinä oleva pieni punainen valo muuttuu vihreäksi, voit mennä sisään. Mikä huoneesi numero muuten on?"
Puhetulva huokui kysyjän yli, vaikutti siltä että tämä räikeästi pukeutuva neitonen tunsi paikan vaikka näyttikin täällä vasta alottaneelta. Pienen paperista lunttauksen jälkeen aputarvitseva vastasi.
"Um…Numero 3." Juuri kun isosilmäinen tyttö sai huoneensa numeron suustaan, räikeämpi kiljahti riemusta.
"Olet siis huonetoverini! Sinun täytyy olla Timia Marvelina, nyt kun ajattelen niin näytätkin ihan Timialta. Olen Lucine Caitrona, voit toki sanoa vain Lucine tai vastaava, en laita lempinimiä pahaksi. Haittaako jos sanon sinua Timiaksi, no eihän se nyt voi haitata kun se on sinun etunimesi. Tule näytän sinulle paikkoja, mutta ensin voisimme viedä tuon painavan näköisen laukun huoneeseemme ja sitten…" Timia ei voinut kuin katsoa silmät ymmyrkäysyydestä suurina, ja samassa Lucine retuuttikin pienempäänsä perässään, unohtaen täysin sen mielenkiintoisen näköisen miekkosen.
Eräs oli astunut hetki sitten sisään porteista, paikka näytti epäilyttävältä jo ensi silmäykseltä. Joku kirosi etunimeään, toinen puhua pälpätti eikä loppua tuntunut olevan, joku rikkaan perheen jäsenkin näytti kouluun tunkeutuneen. Ja sitten vielä tuollainen mustiin pukeutuja pentagrammi kaulassaan. Miekkonen oli muuten komea ja pitkä, mutta täysin mustat vaatteen ja vihreänvivahteiset todella tummat hiukset tekivät ensivaikutelman jotenkin pelottavaksi, ja silmät olivat ihan liian häijyt hänen mieleensä.
'Tuon jätkän pitäisi pitää enemmän värejä, voisi piristää muuten niin synkeää ilmettä. Ja tuo kaulakoru voisi tuoda jotain iloisempaa sanomaa.' Näin ainakin Yanick, kyseinen blondi, ajatteli. Ajatukset kuitenkin keskeytyivät kun hän näki neidon pulassa, sievä vihreäsilmäinen ja vaaleahiuksinen neitonen näytti tarvitsevan apua painavan laukun kanssa. Naiset pakkasivat aina ihan liikaa mukaansa, mutta eihän tuota ilmestystä voinut olla auttamatta. Lyhyt hame oli kai omiaan kiinnittämään Yanickin huomion, niimpä hän oli jo pian esittäytymässä ja tarjoamassa apuaan, vaikka omakin laukku painoi mukavasti.
*****************************************************
p.s. toiveita saa esittää jatkon suhteen ^^