Post by Saphire on May 24, 2016 15:57:10 GMT 2
[Catcha ja Emil tännenäin!]
Nary katseli hymy suupielessä Frenon vilkkaiden katujen väkitungosta. Oli kesä ja torit olivat vilkkaimmillaan. Ja kas kummaa, nagaltahan olivat rahat loppuneet. Hiukan tiukkaa se teki mutta kesällä, tällaisessa tungoksessa ei ollut kovin suuri vaiva nyysiä leipä tai kaksi. Eihän se paljon häviötä myyjälle tuonut. Toivottavasti. Noh, eihän hän mihinkään pääsisi, jos hän kaikkia muita murehtisi. Ikävä kyllä. Olisihan se hienoa, jos olisi rahaa ja valtaa muiden auttamiseen. Kaikilla vain ei mennyt niin hyvin. Totta, että hän pystyi tehdä asialle jotain mutta.. Hänellä ei vain ollut siihen halua. Laiska mikä laiska.
Noh, rehellisesti ei edes laiska. Jossain vaiheessa elämäänsä hän oli vain antanut periksi. Ja tässä vaiheessa se alkoi tuottaa voittoa. Koko saari oli paniikissa uusien vaarojen ja ties minkälaisten hirviöiden takia. Kaikenlaista huhuttiin niemestä, joka merestä oli noussut. Pelko oli ilmassa ja varakkuus olisi tässä tilanteessa vain tiellä. Maallinen omaisuus hidastaisi pakenemista, jos niin pitäisi tehdä. Joten mihin hän sitä kaipasi? Ei mihinkään. Näin oli aivan hyvä.
Käärme teki tietään torin viertä pitkin eteenpäin, vilkuillen samalla ympärilleen, josko jostain löytyisi joku oikein saamattoman näköinen kauppias. Niiltä varastaessa ei omatunto koskaan kolkuttanut. Tänään olikin oikein kummallinen päivä, kun sellaisia ei niinkään näkynyt. Tietenkin, tori oli iso mutta ei hän sitä kokonaan kiertää jaksaisi. Väkijoukossa ei ollut mukavin mahdollinen paikka nälkäisenä. Katseitakin hän keräsi jonkin verran epäsiistillä ulkonäöllään ja nääntyneellä katseellaan. Päivä oli lämmin, joten miehen takki oli hiukan liikaa. Ei Nary kuitenkaan sitä päältään ottanut käsissään kannettavaksi. Naga tarvitsisi molempia käsiään tähänkin temppuun. Hän nimittäin oli löytänyt kohteensa.
Nuori, kaunis nainen seisoi torin laidalla, pienen kojun edessä. Tyttö myi omenoita ja vastaleivottuja patonkeja. Tummanruskeilla hiuksilla lepäävästä hopeisesta, jalokivettömästä tiarasta ja mekosta päätellen tuo oli selvästi rikkaasta perheestä. Joten tuskin tämä ketään sattuisi. Naga heilautti hiuksensa selkänsä taakse saaden ne näyttämään edes hiukan siistimmiltä. Sitten mies oli kulkevinaan kojun ohi, pujotellen erilaisten olentojen välistä, siirtäen häntäänsä tahallaan niin, että naikkonen siihen kompasteli ja horjahti taaksepäin. Tottunein liikkein käärme kääntyi ympäri ja nappasi tytön toiselle käsivarrelleen, katsoen suoraan silmiin varmistaakseen, ettei tuo huomaisi hänen tekosiaan.
"Ah, anteeksi! Olin... jälleen muissa ajatuksissa", käärme puhui viattomalla äänellä mutta kurotti samalla vasemmalla kädellään kohti yhtä leivistä ja sujautti sen takkinsa alle. Sitten veti tytön takaisin jaloilleen. Kaikki tämä sujui vaivattomasti noin viidessätoista sekunnissa. Ja kuten odotettu, neito oli aivan hämmentynyt, sievillä kasvoillaan punastus. Nary hymyili hiukan flirttailevasti ja kääntyi lähteäkseen, pahoitellen vielä kerran. Pienen "Ei se mitään", mutinan hän sai peräänsä.
Hymy huulillaan naga katosi takaisin väkijoukon sekaan ja lähti suuntaamaan kohti väkijoukon loppua, aikeissa syödä saaliinsa saman tien. Ei ollut harvinaista, että Nary käytti viehättävää ulkonäköään hyväksi tällaisissa tilanteissa. Sen tähden hän olikin säilynyt hengissä monista selkkauksistakin. Näitä temppujahan riitti vaikka kuinka ongelmallisiin tilanteihin. Pelkuri kun oli.
[Sori, en saanut pidempää aikaiseksi :/]
Nary katseli hymy suupielessä Frenon vilkkaiden katujen väkitungosta. Oli kesä ja torit olivat vilkkaimmillaan. Ja kas kummaa, nagaltahan olivat rahat loppuneet. Hiukan tiukkaa se teki mutta kesällä, tällaisessa tungoksessa ei ollut kovin suuri vaiva nyysiä leipä tai kaksi. Eihän se paljon häviötä myyjälle tuonut. Toivottavasti. Noh, eihän hän mihinkään pääsisi, jos hän kaikkia muita murehtisi. Ikävä kyllä. Olisihan se hienoa, jos olisi rahaa ja valtaa muiden auttamiseen. Kaikilla vain ei mennyt niin hyvin. Totta, että hän pystyi tehdä asialle jotain mutta.. Hänellä ei vain ollut siihen halua. Laiska mikä laiska.
Noh, rehellisesti ei edes laiska. Jossain vaiheessa elämäänsä hän oli vain antanut periksi. Ja tässä vaiheessa se alkoi tuottaa voittoa. Koko saari oli paniikissa uusien vaarojen ja ties minkälaisten hirviöiden takia. Kaikenlaista huhuttiin niemestä, joka merestä oli noussut. Pelko oli ilmassa ja varakkuus olisi tässä tilanteessa vain tiellä. Maallinen omaisuus hidastaisi pakenemista, jos niin pitäisi tehdä. Joten mihin hän sitä kaipasi? Ei mihinkään. Näin oli aivan hyvä.
Käärme teki tietään torin viertä pitkin eteenpäin, vilkuillen samalla ympärilleen, josko jostain löytyisi joku oikein saamattoman näköinen kauppias. Niiltä varastaessa ei omatunto koskaan kolkuttanut. Tänään olikin oikein kummallinen päivä, kun sellaisia ei niinkään näkynyt. Tietenkin, tori oli iso mutta ei hän sitä kokonaan kiertää jaksaisi. Väkijoukossa ei ollut mukavin mahdollinen paikka nälkäisenä. Katseitakin hän keräsi jonkin verran epäsiistillä ulkonäöllään ja nääntyneellä katseellaan. Päivä oli lämmin, joten miehen takki oli hiukan liikaa. Ei Nary kuitenkaan sitä päältään ottanut käsissään kannettavaksi. Naga tarvitsisi molempia käsiään tähänkin temppuun. Hän nimittäin oli löytänyt kohteensa.
Nuori, kaunis nainen seisoi torin laidalla, pienen kojun edessä. Tyttö myi omenoita ja vastaleivottuja patonkeja. Tummanruskeilla hiuksilla lepäävästä hopeisesta, jalokivettömästä tiarasta ja mekosta päätellen tuo oli selvästi rikkaasta perheestä. Joten tuskin tämä ketään sattuisi. Naga heilautti hiuksensa selkänsä taakse saaden ne näyttämään edes hiukan siistimmiltä. Sitten mies oli kulkevinaan kojun ohi, pujotellen erilaisten olentojen välistä, siirtäen häntäänsä tahallaan niin, että naikkonen siihen kompasteli ja horjahti taaksepäin. Tottunein liikkein käärme kääntyi ympäri ja nappasi tytön toiselle käsivarrelleen, katsoen suoraan silmiin varmistaakseen, ettei tuo huomaisi hänen tekosiaan.
"Ah, anteeksi! Olin... jälleen muissa ajatuksissa", käärme puhui viattomalla äänellä mutta kurotti samalla vasemmalla kädellään kohti yhtä leivistä ja sujautti sen takkinsa alle. Sitten veti tytön takaisin jaloilleen. Kaikki tämä sujui vaivattomasti noin viidessätoista sekunnissa. Ja kuten odotettu, neito oli aivan hämmentynyt, sievillä kasvoillaan punastus. Nary hymyili hiukan flirttailevasti ja kääntyi lähteäkseen, pahoitellen vielä kerran. Pienen "Ei se mitään", mutinan hän sai peräänsä.
Hymy huulillaan naga katosi takaisin väkijoukon sekaan ja lähti suuntaamaan kohti väkijoukon loppua, aikeissa syödä saaliinsa saman tien. Ei ollut harvinaista, että Nary käytti viehättävää ulkonäköään hyväksi tällaisissa tilanteissa. Sen tähden hän olikin säilynyt hengissä monista selkkauksistakin. Näitä temppujahan riitti vaikka kuinka ongelmallisiin tilanteihin. Pelkuri kun oli.
[Sori, en saanut pidempää aikaiseksi :/]