Post by Nekosan on May 2, 2016 21:27:31 GMT 2
//Bloody tänne~ Otsikko on vähän mitä on xD//
"Oletteko nähneet tätä miestä", Jean nosti paperia mahdollisimman lähelle majapaikan pitäjän kasvoja ja odotti tyyni ilme kasvoillaan, kun toinen tutki etsintäkuulutus- paperia. Haltiamies etsi tällä kertaa miestä, joka oli varastellut ympäri Lyrathia aatelisilta ja vähemmän aatelisilta rahaa. Majapaikan pitäjä tihrusteli silmiään ja pudisti lopulta päätään.
"Ei ole näkynyt ainakaan täällä", nuorehko nainen totesi hyvin arasti. Jean tuijotti jäänsinisillä silmillään naista niin että tämä joutui väistämään katsetta puna kasvoillaan.
"Hmm.. Uskon sinua, kiitoksia kuitenkin", haltia totesi lopulta ja kääntyi kannoillaan takaisin ovesta ulos. Hänen ruskeat saappaansa saivat lattian narahtamaan hänen allaan, mutta miehellä ei ollut aikaa alkaa neuvomaan majatalonpitäjää rakennuksen kunnostuksessa, eikä häntä kiinnostanut.
Ulkona oli sievä keväinen ilma, aurinko paistoi melkein kirkkaalta taivaalta. Violettihiuksinen haltia oli pukeutunut tiukkiin mustiin nahkahousuihin, tummanpunaiseen tunikkamaiseen kauluspaitaan ja mustiin liiveihin. Kädessä hänellä oli mustat nahkakäsineet ja hartioillaan viitta, jonka huppu peitti hänen kiinni olevat hiuksensa. Lainteilla hänellä oli ruskea vyö josta roikkui hänen miekkansa, sekä ruoska. Selässä hän kantoi kahta miekkaansa. Jean asteli ripeästi vilkkaan pikku kylän katuja, sillä hän oli hieman tuohtunut. Hupun alta kurkkasi utelias lumikko, joka katseli muitten otusten touhuja.
"Ei hätää Sandy, löydämme sen tyypin kyllä", mies totesi hieman lempeämpään sävyyn ja keskittyi taas katselemaan katuja silmä tarkkana.
Hän oli kuullut, että hänen etsimänsä mies oli nähty vain muutama päivä sitten lännessä ja että tällä olisi piilopaikka siellä. Niinpä Jean oli päättänyt tulla länteen etsimään miestä, jos onni olisi hänen puolellaan tyyppi ei olisi vielä ehtinyt lähteä lännestä pois.
Haltia saapui hieman hiljaisimmille kujille, joten aavisteli olevansa oikeilla jäljillä. Tämmöisissä paikoissa hämäränpuoleiset otukset kulkivat. Jäänsiniset silmät tarkkailivat jokaista liikettä kadulla, jos vain näkisi etsintäkuulutetun miekkosen. Jean jäi nojaamaan erään syrjäkadun kapakan liepeille ja vilkuili ympärilleen tarkaavaisena. Sandykin nuuskutteli ilmaa ja tärisi pienesti miehen olkapäillä, se aavisti pahaa.
"Oletteko nähneet tätä miestä", Jean nosti paperia mahdollisimman lähelle majapaikan pitäjän kasvoja ja odotti tyyni ilme kasvoillaan, kun toinen tutki etsintäkuulutus- paperia. Haltiamies etsi tällä kertaa miestä, joka oli varastellut ympäri Lyrathia aatelisilta ja vähemmän aatelisilta rahaa. Majapaikan pitäjä tihrusteli silmiään ja pudisti lopulta päätään.
"Ei ole näkynyt ainakaan täällä", nuorehko nainen totesi hyvin arasti. Jean tuijotti jäänsinisillä silmillään naista niin että tämä joutui väistämään katsetta puna kasvoillaan.
"Hmm.. Uskon sinua, kiitoksia kuitenkin", haltia totesi lopulta ja kääntyi kannoillaan takaisin ovesta ulos. Hänen ruskeat saappaansa saivat lattian narahtamaan hänen allaan, mutta miehellä ei ollut aikaa alkaa neuvomaan majatalonpitäjää rakennuksen kunnostuksessa, eikä häntä kiinnostanut.
Ulkona oli sievä keväinen ilma, aurinko paistoi melkein kirkkaalta taivaalta. Violettihiuksinen haltia oli pukeutunut tiukkiin mustiin nahkahousuihin, tummanpunaiseen tunikkamaiseen kauluspaitaan ja mustiin liiveihin. Kädessä hänellä oli mustat nahkakäsineet ja hartioillaan viitta, jonka huppu peitti hänen kiinni olevat hiuksensa. Lainteilla hänellä oli ruskea vyö josta roikkui hänen miekkansa, sekä ruoska. Selässä hän kantoi kahta miekkaansa. Jean asteli ripeästi vilkkaan pikku kylän katuja, sillä hän oli hieman tuohtunut. Hupun alta kurkkasi utelias lumikko, joka katseli muitten otusten touhuja.
"Ei hätää Sandy, löydämme sen tyypin kyllä", mies totesi hieman lempeämpään sävyyn ja keskittyi taas katselemaan katuja silmä tarkkana.
Hän oli kuullut, että hänen etsimänsä mies oli nähty vain muutama päivä sitten lännessä ja että tällä olisi piilopaikka siellä. Niinpä Jean oli päättänyt tulla länteen etsimään miestä, jos onni olisi hänen puolellaan tyyppi ei olisi vielä ehtinyt lähteä lännestä pois.
Haltia saapui hieman hiljaisimmille kujille, joten aavisteli olevansa oikeilla jäljillä. Tämmöisissä paikoissa hämäränpuoleiset otukset kulkivat. Jäänsiniset silmät tarkkailivat jokaista liikettä kadulla, jos vain näkisi etsintäkuulutetun miekkosen. Jean jäi nojaamaan erään syrjäkadun kapakan liepeille ja vilkuili ympärilleen tarkaavaisena. Sandykin nuuskutteli ilmaa ja tärisi pienesti miehen olkapäillä, se aavisti pahaa.