Post by Nekosan on Mar 26, 2016 4:57:26 GMT 2
Megumi Hanako Karen
Kutsumanimi: Megumi, neiti Karen tai Meg
Rotu: Ihminen
Ikä: 17 vuotias
Ammatti: Tarjoilija
Sukupuoli: Nainen
Ase: Viikate, jossa iso punainen rubiini terän alkupäässä (ks. kuvan viikate), jonka lisäksi omistaa muutaman heittotikarin (pitää niitä vyöllä lantiossaan). Viikate roikkuu narulla tytön selässä (siten että sen saa nopeasti käteen). Viikate on 155 senttimetriä pitkä.
Asuinpaikka: Laaksossa vuorilla olevassa pienessä ränsistyneessä kartanossa. Meg ja Kuro ovat kunnostaneet kartanoa, joka ei ole vielä täysin valmis. Alakerrasta on valmiina sisääntulo aula, olekelutila, keittiö ja pesuhuone. Tanssisali/ruokailutilan kunnostus on vielä kesken. Kartanon portaiden kunnostus on vielä kesken, ainoastaan sisääntulo aulan portaita on saatu hieman kunnostettua ja lattia tarkistettua. Koko yläkerta huoneineen on täysin kunnostamaton, mutta tarkistettu. Tällä hetkellä neito nukkuukin oleskelutilassa, jonne on ostettu tytölle oma vuode. Neidolla on tarkoitus muuttaa yläkerran suurimpaan huoneeseen, kunhan se saadaan kunnostettua. Kuron makuusija sijaitsee tällä hetkellä keittiössä olevassa komerossa, jossa hänellä on oma patja. Keittiö on tilava ja sen keskellä on iso marmorinen pöytä, jossa kaksikko syö. Oleskelutilassa on iso sievä takka ja sinne on saatu jo mustanväriset sohvat, sekä pieni sohvapöytä. Tilan nurkassa on sermi, jonka takana on "Megin huone" eli neidon sänky. Oleskelutilassa on myös pari Kuron tekemää kaappia, joissa on neidolle hankittuja vaatteita, sekä iso kirjahylly. Kirjahyllyssä on vain muutama kirja ja pitkin Lyrathia hankittuja koriste-esineitä. Tilan värimaailma on tummanpuhuva, lukuun ottamatta valkoisia seiniä.
Elementti: Ilma
Taikuusaste: 4
Taikuus: Pystyy luomaan ilmavirtauksia, joiden avulla voi liikutella esineitä. Tämä on varsin kätevää viikatteella, kun sen voi vain heittää ja liikutella sitä mielensä mukaan, jonka jälkeen se palaa takaisin kiltisti hänen käteensä. Kuitenkaan muita olentoja tyttö ei voi liikutella mielensä mukaan, tosin kovalla tuulen puuskalla hän saattaa saada toisen kauemmas itsestään. Neiti haluaisi kuitenkin voimistua entisestään ja etsiikin itselleen opettajaa, joka kestäisi häntä (tai hän tätä).
Perhe:
Äiti ja isä kuolleet, tyttö ei tuntenut heitä. Ainoastaan sukunimi tiedossa (Karen)
Kasvatti-isä: Ednart Leó Blood, Leóksi kutsuttiin. Vampyyri, entinen ihminen. Komea mies, tummineen silmineen (tummanpunaiset) ja kiiltävinen mustineen hiuksineen. Ammatiltaan oli liikemies. Kuollut
Kasvatti-äiti: Diana Valetine Blood, Valetine tietyissä piireissä. Vampyyri, entinen haltia. Kaunis ja viehättävä nainen, vaaleineen hiuksineen ja punaruskeineen silmineen. Ammatiltaan oli laulaja. Kuollut
Diana ja Ednart olivat tunnettuja vampyyrien keskuudessa, tekivät paljon sekä hyviä, että pahoja tekoja. Piireissä heidät tunnetiin nimillä Valentine ja Leó.
Suojelija/Palvelija: Kuro (oikeaa nimeä, eikä ikää tiedossa), haltia. Näyttää ainakin parikymppiseltä. Varsin rauhallinen ja hyyyvin kärsivällinen, mutta tarvittaessa äkkipikainen herra. Kullanruskeat hiukset ja sinivihreät silmät. Ensi silmäyksellä näyttää hyvin tuimalta, mutta on oikeasti varsin mukava nuorukainen. Megumi inhoaa herraa, vaikka tämä vain haluaa suojella isäntänsä kullannuppua. Antoi Leólle sanansa suojella tyttöä kuolemaansa asti. Kutsuu tyttöä Neiti Kareniksi. Aseena mies käyttää pitkää miekkaa, jossa on maagisia voimia. Pystyy tekemään paikallisen salaman. Elemetti on sähkö.
Ulkonäkö: Neito on varsin kalpea ihoinen (ollut liian vähän auringossa), mutta nätti nuori nainen. Meg omistaa hyvinkin kookkaan suuret rinnat (vihaa sitä). Neidolla on varsin kauniit kiiltävät tummanruskeat hiukset, jonka etuhiukset taittuvat enemmän oikean silmän puolelle. Tytön hiukset ovat luonnostaan kihartuvat ja yltävätkin neidin lapaluiden alle. Hän pitää yleensä hiuksiaan korkealla ponihännällä, mutta joskus myös nutturalla, auki tai letillä. Silmät neidillä taasen ovat kauniit kirkkaan vihreät, joiden reunalla on häivähdys ruskeaa. Vaikka katse on aina hyvin tuima, osaa neiti ottaa ilonkin irti elämästä. Meg ei pelkää näyttää muotojaan ja tilanteen vaatiessa sitä, hän käyttää niitä hyväkseen. Vaatetus on yleensä joko tiukkia tai löysiä housuja sekä paitoja, mutta varsinkin ihanat juhlamekot ovat neitosen mieleen. Vaatteiden päävärinä ovat yleensä musta, sekä ruskea ja varsinkin tummat sävyt. Toisinaan neidolla näkee vihreääkin, joka on (punaisen lisäksi) ainoa kirkas väri mistä neito pitää. Valkoista ja vaaleanpunaista ei neidon päällä näe koskaan, sillä ne ovat neitosen inhokki värit. Megumi rakastaa erityisesti kirkkaan- tai viininpunaisia vaatteita, varsinkin mekkomuodossa. Neidin lempiväri kun on punainen. Pituutta löytyy siinä 158 cm ja painoa löytyy tarpeeksi, vaikka kookkaiden rintojen takia neito näyttää varsin hoikalta.
Töissä Megumilla on päällään kiinalainen mekko ja hiukset korkealla ponihännällä, joissa on yleensä jokin hiuskoristus.
Luonne: Tämä varsin kirpsakka neito ei ole mikään pieni kiltti tyttö, vaan varsin vihamielinen neito. Hänelle opetettiin itsepuolustusta jo nuorella iällä, sillä vampyyrien keskuudessa oli vaikeaa elää ihmisenä. Ilkeä jokaiselle joka kävelee häntä vastaan. Katse on aina varsin vihamielinen ja tuima. Jos katse voisi tappaa olisi tyttö tappanut jo suojelijansakkin monta kertaa. Neiti on muuten varsin ärsyttävä tapaus, jos ei tapa sinua niin ainakin tapat itsesi mielummin kuin pysyisit neidin seurassa. Tyttö ei luota miellellään keneenkään, jonka takia varsin vaikea lähestyä. Vaikka neito on omapäinen, äkkipikainen ja helposti suuttuva tapaus, on hän myös hertainen ja suloinen neitokainen (jos vain haluaisi). Tosin sekään ei olisi niin kaunista, valittaa hän nimittäin ihan koko ajan jostain. Ainoastaan Kuro on tähän asti kestänyt tyttöä. Hymyä tai naurua et helposti saa irti tästä neidosta. Viimeksi neito nauroi kun hänen kasvattivanhempansa olivat elossa. Kuitenkin neito, vaikka onkin täysi ihminen, rakastaa nähdä verta ja haluaa olla vampyyri. Eli jos verta vuotava mies pyytäisi neidolta apua, tämä ennemminkin nauraisi vieressä toisen vuotaessa kuiviin, kuin auttaisi. Omistaa silti jonkunlaisen omatunnon, ei tapa omin käsin viattomia (ja suree mikäli näin pääsee käymään). Vaikka neito vaikuttaa ulospäin itsevarmalta, ilkeältä ja ylpeältä, on hän oikeasti hyvin epävarma itsestään. Todellisuudessa Megumikin haluaisi pystyä rakastamaan muita koko sydämellään ja haluaisi että häntäkin rakastettaisiin. Ikävä kyllä hänen itsepäinen luonteensa ei salli hänen tuoda tätä suloista puoltaan esiin, hän vain näyttäisi heikolta.
Menneisyys:
Megumi syntyi talviyönä pieneen mökkiin pohjoisen metsän laidalla. Mökki oli vain väliasumispaikka kahdelle nuorelle ihmiselle, jotka rakastivat lastaan suunnattomasti. Valitettavasti kohtalo puuttui peliin ja pienen tytön ollessa vasta kuukauden ikäinen, hänen vanhempansa kuolivat vampyyrien hyökkäykseen. Nämä kaksi vampyyriä imivät miehen ja naisen kuiviin, jonka jälkeen huomasivat sammaleella makaavan vauvan. Omatunnon soimaessa nuorta vampyyrinaista, päätti hän miehensä kanssa kasvattaa lapsen. Diana, vampyyrinainen, rakastui palavasti pieneen suloiseen tyttöön, joka oli hänen silmäteränsä. Koska he eivät voineet saada lapsia, tuli ihmislapsesta heidän ainoa pienokaisensa. Päättäen kuitenkin ettei lapsesta tehtäisi heidän kaltaista, he kasvattivat tyttöä hyvin. Nuoren neidon ollessa viisi, tuli herra Ednartille vieraita, jolloin kaikki joutuivat kakistelemaan herra ja rouva Bloodien ottaneen ihmislapsen omakseen. Riitelyähän siinä syntyi, mutta loppujen lopuksi kaikki kävi hyvin. Vaikka monet eivät pitäneet uudesta tulokkaasta, ei heillä ollut vaikutusvaltaa estää tilannetta. Bloodit olivat päättäneet pitää lapsen ja niin he tekivät.
Neidon täyttäessä seitsemän, tälle hommattiin suojelija, Kuro. Vaikka jo silloin äkäinen neito ei pitänyt suojelijastaan, suostui hän vanhempiensa mieliksi. Koskaan kuitenkaan Bloodit eivät aikoneet kertoa tytölle oikeista vanhemmistaan, vaan antoivat tämän luulla olevansa vampyyri. Vaikka asiasta kiisteltiin aikuisten kesken pitäisikö neidolle kertoa vai ei, ei asiasta saatu paljoa selkoa. Lopulta he päättivät kertoa neidolle etteivät olleet tämän oikeat vanhemmat, kuitenkin he salasivat sen että vanhemmat olivat kuolleet heidän käsistä. Nuori tyttö murtui vanhempien kertoessa, ettei hän ollutkaan vampyyri. Silloin alkoi taistelu siitä kun tyttö sai selville, että hänestä voisi tulla vampyyri. Diana oli kauhuissaan ja kieltäytyi muutamasta yhdeksän vuotiasta tytärtään vampyyriksi. Neito suuttui vanhemmilleen, muttei aikonut antaa periksi. Vaikka Megumi nautti kasvattivanhempiensa kanssa olosta, olot olivat karut, sillä hänen piti oppia taistelmaan. Halu olla samalainen kuin vanhempansakkin oli suuri ja neito opiskeli taistelua, päättäen että hänestä tulisi vielä oikea vampyyri. Tyttö ei nähnyt mitään vikaa vampyyrinä olossa, vaikka se tarkoittaisi ettei hän saisi enää juosta auringossa kukkien seassa. Siksi neito päätti käyttää viimeisiä elonpäiviään juosten ulkona auringossa, vielä kun voi. Kurosta tuli tytölle läheinen, vaikkei tyttö sitä koskaan tälle kertonut tai näyttänyt. Haltiamies taas piti neidistä paljon, sillä oli yksi niistä joka oli nähnyt tytön nauravan oikeasti ilosta. Vaikka nuori neiti olikin erittäin ilkeä ja julma miestä kohtaa, ei tämä koskaan korottanut ääntään neidille. Silloin neitosta tuntui kuin hän viimein voisi elää onnellisena ja unohtaa vanhempiensa kuoleman, joka kaikesta huolimatta oli satuttanut tyttöä syvältä sisimmästä.
Pitkien taistelujen jälkeen tytön ollessa yhdentoista, hänen vanhempansa lupasivat tehdä tytöstä vampyyrin heti kun tämä täyttää kahdeksantoista, jos tämä vielä silloin halusi. Iloisena tästä lupauksesta, tyttö päätti yrittää elää enemmän kuin vampyyri. Vaikka hän olikin jo rakastunut aurinkoon, oli hän päättänyt olla kuin vampyyri. Harjoittaen ilman voimiaan, tytö onnistui kuljettamaan esineitä ilmassa. Haluten käyttää asetta, jota voisi heilutella mielensä mukaan ilmassa, Megumi sai Leólta viikateen. Viikate oli siisti ja kaunis ase, jolla sai helposti kaulan auki. Tyttö opetteli käyttämään sitä sekä ilman voimiaan, että voimien kanssa. Koko tämän ajan hän ajatteli vain sitä milloin hänestä tulisi kunnon vampyyri. Vaikka hänen vanhempansa opettivat hänelle vampyyrin tapoja, he eivät koskaan ottaneet tyttöä mukaan metsästysretkelle (tietyistä syistä.)
Ikävä kyllä eräänä päivänä Bloodit eivät palaneet takaisin metsästykseltään ja neito huolestui kovasti. Kartano, jossa hän oli asunut, alkoi tuntumaan liian isolta ja tyttöä ahdisti. Lopulta hänen isänsä palasi henkihieverissä takaisin. Puhdistajat olivat hyökänneet kimppuun ja Valentine oli menehtynyt. Herra itsekkään ei ollut parhaassa kunnossa ja vaikka heidän oma parantajansa, vampyyri, teki parhaansa, herra menehtyi kolmen päivän päästä vaimonsa kuolemasta. Megumi ei kestänyt sitä ja menetti viimeisetkin luottamuksen rippeensä muihin. Syyttäen parantajaa ja Kuroa isänsä kuolemasta, vaikkei nämä olleet tehneet mitään väärin, neito marssi ulos pimeyteen. Jokainen suloinen elukka joka vastaan tuli sai maistaa hänen viikatettaan, onneksi kuitenkin harvempi olento uskalsi lähestyä vihaista tyttöä. Huutaen taivaalle kirouksia, neito alkoi itkemään. Taas hänet oli jätetty, nyt hänellä ei olisi ketään. Ellei haltiamies olisi ollut lähtenyt tytön perään, olisi tyttö varmasti kuollut kylmyyteen. Kuro alkoi pitämään tytöstä huolta, vaikka neito teki selväksi ettei haluaisi herran apua. Silti Kuro oli ainoa, jonka tyttö lähelleen päästi. Muut saivat aina murhaavan katseen, ja pahimmassa tapauksessa menettivät päänsä. Tuolloin neito luopui kokonaan auringosta ja päätti elää pimeydessä, kuten vampyyri. Kaksitoista vuotiaalle maailma oli julma paikka, mutta silti neiti päätti lähteä kartanosta. Etsien uutta asuinpaikkaa, Kuron seuratessa neitoa, tyttö päätti että vahvistuisi vielä ja joku päivä hänestä tulisi voimakkas oikea vampyyri.
Pitkään kuljeksittuaan pitkin maita ja mantuja, majatalosta majataloon, eräs mukava kreivi otti tytön ja suojelijan kartanoonsa. Tuo mies oli kreivi Reisen, jonka hyvä sydän ja rakastava isällisyys saivat Megin kylmän kuoren hiljaa murtumaan. Kartanon väki oli hyvin lämmin ja rakastava, mutta vaikka tyttö halusi antautua tuon rakkauden valtaan, hän ei pystynyt. Menettämisen pelko oli suuri. Megumi ei voinut saada mielestään sitä kalvavaa asiaa, että tämäkin olisi vain väliaikaista, kunnes hän menettäisi taas kaiken. Kesti puolitoista vuotta, kunnes neito ei kestänyt enää. Vaikka osa kartanon väestä oli jo livahtanut tytön sydämeen pysyvästi, tyttö ei pystynyt jatkamaan eloaan kartanossa. Hänen pelkonsa olivat liian suuret, joten hän hyvästeli mielessään kartanon ihanan väen ja lähti kohti uusia tuulia. Kuro oli tietysti tilanteen tasalla ja seurasi neitoaan sanaakaan sanomatta.
Heidän matkatessaan jo ties monettako päivää, kaksikko päätyi Frenoon, jossa paikallinen majatalo sai hetken toimia kotina. Kuro hankki pätkätöillään kaksikolle rahaa, mutta Meg rupesi itsekkin miettimään tulevaisuuttaan. Mitä hän halusi elämältään? Missä he asuisivat? Eiväthän he voisi ikuisesti kuljeksia pitkin Lyrathia vailla määränpäätä tai kotia. Heidän jatkaessa matkaa neiti sai loistavan idean, hehän voisivat rakentaa tai ostaa oman kodin jostain mukavasta paikasta. Kuro tietysti hyväksyi neidin ajatuksen ja niin kaksikko alkoi väitellä mikä olisi sopiva asuinpaikka heille. Haltiamies halusi asumaan etelään lähelle Namaria, kun taas ihmisneito halusi mielummin kauas muista. Tiestysti nuoren neidin toive oli suuremmassa suosiossa (koska hän oli sentään ylempi arvoinen), joten kaksikko päätti muuttaa vuorille.
Matka oli pitkä ja vaivalloinen, mutta kaksikko pääsi kuin pääsikin Laaksoon. Sitten alkoi suuri urakka. Kuro löysi heille sopivan hintaisen pienen ränsistyneen vanhan kartanon, josta he voisivat kunnostaa itselleen kodin. Mies hoiti viimeisillä rahoilla heille rakennustarvikkeet, joilla he pääsisivät ainakin alkuun. Megumi tietysti auttoi parhaansa mukaan Kuroa, sillä urakka totisesti oli melkoinen yhdelle (myös kahdelle). Yöt he viettivät läheisen kylän majatalossa ja päivät kuluivat rakennusurakassa. Urakka keskeytyi sillä kaksikko huomasi rakennusvarojen hupenevan, eikä rahaa ollut enää jäljellä. Kuro yritti urhoollisesti hankkia töitä, jotta rakennusurakka voisi jatkua. Lisää ongelmia tuli, kun majatalon isäntäkin alkoi ahdistella myöhästyneillä maksuilla. Onneksi Kuro sai lepyteltyä miehen ajamasta heitä ulos majatalosta. Niinpä isäntä esitti tarjouksen, hän antaisi kaksikon asua majatalossa, jos nämä tekisivät hänelle töitä. Megumin ei auttanut muu kuin niellä ylpeytensä ja suostua ottamaan tarjottu työ vastaan. Niinpä jo kuudentoista täyttävä tyttö alkoi majatalon tarjoilijaksi. Helppoa ei ollut kipakan neitosen niellä kiukkuaan humalaisten miesten huudellessa hänelle, mutta Meg sai pidettyä terävän kielensä kurissa. Kun kunnostusurakka alkoi onnistua ja osasta kartanoa alkoi tulla jo asumiskelpoinen, saivat kaksikko muutettua majatalosta omaan kotiin. Meg ehti jo hetken haaveilla nuoren neidon elämää omassa pikku kartanossa (vaikkei se ihan vielä valmis ollut) omassa rauhassaan. Kuron täytyi kuitenkin muistuttaa neidille, ettei heillä ollut tarpeeksi varaa jäädä vain asustelemaan taloon ilman tuloja, kartanokaan kun ei ollut vielä täysin kunnostettu. Siitä tulikin neidon ja tämän suojelijan välille kiivas riita siitä, ettei hieno neiti voisi tehdä töitä. Tai siis Meg räyhäsi haltiamiehelle, joka yritti rauhoittaa neitosta. Nuori nainen rauhoittui kun Kuro sanoi tekevänsä vaikka tuplasti vuoroja, ettei hänen emäntänsä joutuisi tekemään enempää töitä. Haltiamies jatkoi hommia majatalossa (maksaakseen heidän velkansa), sekä otti vastaan pieniä hanttihommia rahan toivossa. Meg sai rauhassa laitella heidän vielä kesken eräistä rakennushommaansa, neitonen kun oli päättänyt että kunnostaisivat koko kartanon. Vaikka maalaus- ja remontoimishommat eivät olleet neidon mieleen, oli se parempi kuin kannella olusia rivoille miekkosille. Ajatuskin tarjoilijanhommista sai neidin ihon kananlihalle. Hänen täytyi kuitenkin myöntää, että alkoi hieman katumaan lähtöään pohjoisesta. Varsinkin eräs punatukka kummitteli kovasti mielessä. Pelkästään ajatus punatukasta sai neitosen hetkeksi surulliseksi, mutta nopeasti hän pyyhki ajatuksen mielestään. Nyt vain olisi liian myöhäistä palata takaisin ja kuin vahvistukseksi asiasta Meg nappasi vetsen vyöstään, leikaten lantioon asti olevat kutrinsa lyhyemmiksi. Vaikka Kuro näki neidon tekosen, hän ei sanonut mitään.
Kiitos haltiamiehen, kaksikko sai hankittua lisää kalusteita. Kartano ei ollut kuitenkaan läheskään valmis ja haltiamiehellä oli kovasti töitä remonttihommissa, sekä työnteossa. Kauaa ei mennyt kun haltiamies lyyhistyi kesken pesuhuoneen kunnostuksen. Meg oli raivona, huolissaan ja väsynyt. Koska haltiamiehestä ei ollut vähään aikaan apua, kartanon kunnostus jäi kesken. Onneksi kaikista tärkeimmät huoneet olivat jo valmiit sisustusta myöten. Ainoastaan pesuhuone oli jäänyt kesken. Ihmisneito joutui hankkimaan heille ruuat ja hoitamaan Kuroa. Rahan mennessä tiukille, Meg nieli ylpeytensä ja aneli majatalon isäntää ottamaan hänet takaisin töihin. Hänen onnekseen mukava isäntä suostui ottamaan kipakan neidon takaisin töihin, vaikka hän oli tälle todennut ettei enää tulisi ikinä takasin tähän rotankoloon (kuten neiti oli ominsanoin sanonut). Kuron saadessa voimiaan takaisin, Meg raivosi hetken tälle siitä, kuinka toinen oli saattanut asettaa hänet ikävään tilanteeseen. Tyttö kuitenkin sanoi haltialle, että tästä lähtien mies ei saisi enää raataa itseään hengiltä, sillä neito tekisi oman osuutensa. Niinpä neiti jäi tekemään majataloon tarjoilijan hommia, vaikkei tykännytkään ajatuksesta ollenkaan. Hän kuitenkin saa nieltyä raivonsa sillä, että vielä joku päivä kun kartano olisi valmis ja he saisivat haalituksi pienen omaisuuden, voisi nuori neito viimein jättää työn teon ja ottaa rennosti. Tai jos hän saisi iskettyä rikkaan miehen, voisi hän elää tämän rahoilla loppuelämän.
Taidot/heikkoudet:
+ Osaa taistella lähietäisyydeltä ja kaukaa.
+ On ikäisekseen voimakas.
+ Käsittelee asettaan hyvin.
+ Hyvä kuulo (ihmiseksi)
+ Tarkat silmät (ihmiseksi)
- Äkkipikainen
- Ei osaa tehdä ruokaa
- Huono käsitöissä (ei osaa neuloa yms.)
- Joutuu helposti vaaraan
- Luottamuspula
Muuta:
- Rinnassa on syntymämerkki, näyttävät siiviltä (oikean rinnan päällä).
- Ei polta, eikä juo.
- Käyttää yleensä viittaa.
- Kaulassa on pitkä arpi (ihmissuden hyökkäyksestä).
- Ihannoi vampyyrejä.
- Käyttää biologisten vanhempiensa sukunimeä (Bloodit tunnettuja vampyyrejä)
- On ollut/ on ihastunut.
Lemmikit: Ei lemmikkejä, paitsi laskee Kuron lemmikikseen. Tämä kun on neidon 'koira'
Fanart: Saa sit tehä lisää ^^
Junie - Älä anna minun häiritä~ (Kuvassa mukana Junien Nate)
Kutsumanimi: Megumi, neiti Karen tai Meg
Rotu: Ihminen
Ikä: 17 vuotias
Ammatti: Tarjoilija
Sukupuoli: Nainen
Ase: Viikate, jossa iso punainen rubiini terän alkupäässä (ks. kuvan viikate), jonka lisäksi omistaa muutaman heittotikarin (pitää niitä vyöllä lantiossaan). Viikate roikkuu narulla tytön selässä (siten että sen saa nopeasti käteen). Viikate on 155 senttimetriä pitkä.
Asuinpaikka: Laaksossa vuorilla olevassa pienessä ränsistyneessä kartanossa. Meg ja Kuro ovat kunnostaneet kartanoa, joka ei ole vielä täysin valmis. Alakerrasta on valmiina sisääntulo aula, olekelutila, keittiö ja pesuhuone. Tanssisali/ruokailutilan kunnostus on vielä kesken. Kartanon portaiden kunnostus on vielä kesken, ainoastaan sisääntulo aulan portaita on saatu hieman kunnostettua ja lattia tarkistettua. Koko yläkerta huoneineen on täysin kunnostamaton, mutta tarkistettu. Tällä hetkellä neito nukkuukin oleskelutilassa, jonne on ostettu tytölle oma vuode. Neidolla on tarkoitus muuttaa yläkerran suurimpaan huoneeseen, kunhan se saadaan kunnostettua. Kuron makuusija sijaitsee tällä hetkellä keittiössä olevassa komerossa, jossa hänellä on oma patja. Keittiö on tilava ja sen keskellä on iso marmorinen pöytä, jossa kaksikko syö. Oleskelutilassa on iso sievä takka ja sinne on saatu jo mustanväriset sohvat, sekä pieni sohvapöytä. Tilan nurkassa on sermi, jonka takana on "Megin huone" eli neidon sänky. Oleskelutilassa on myös pari Kuron tekemää kaappia, joissa on neidolle hankittuja vaatteita, sekä iso kirjahylly. Kirjahyllyssä on vain muutama kirja ja pitkin Lyrathia hankittuja koriste-esineitä. Tilan värimaailma on tummanpuhuva, lukuun ottamatta valkoisia seiniä.
Elementti: Ilma
Taikuusaste: 4
Taikuus: Pystyy luomaan ilmavirtauksia, joiden avulla voi liikutella esineitä. Tämä on varsin kätevää viikatteella, kun sen voi vain heittää ja liikutella sitä mielensä mukaan, jonka jälkeen se palaa takaisin kiltisti hänen käteensä. Kuitenkaan muita olentoja tyttö ei voi liikutella mielensä mukaan, tosin kovalla tuulen puuskalla hän saattaa saada toisen kauemmas itsestään. Neiti haluaisi kuitenkin voimistua entisestään ja etsiikin itselleen opettajaa, joka kestäisi häntä (tai hän tätä).
Perhe:
Äiti ja isä kuolleet, tyttö ei tuntenut heitä. Ainoastaan sukunimi tiedossa (Karen)
Kasvatti-isä: Ednart Leó Blood, Leóksi kutsuttiin. Vampyyri, entinen ihminen. Komea mies, tummineen silmineen (tummanpunaiset) ja kiiltävinen mustineen hiuksineen. Ammatiltaan oli liikemies. Kuollut
Kasvatti-äiti: Diana Valetine Blood, Valetine tietyissä piireissä. Vampyyri, entinen haltia. Kaunis ja viehättävä nainen, vaaleineen hiuksineen ja punaruskeineen silmineen. Ammatiltaan oli laulaja. Kuollut
Diana ja Ednart olivat tunnettuja vampyyrien keskuudessa, tekivät paljon sekä hyviä, että pahoja tekoja. Piireissä heidät tunnetiin nimillä Valentine ja Leó.
Suojelija/Palvelija: Kuro (oikeaa nimeä, eikä ikää tiedossa), haltia. Näyttää ainakin parikymppiseltä. Varsin rauhallinen ja hyyyvin kärsivällinen, mutta tarvittaessa äkkipikainen herra. Kullanruskeat hiukset ja sinivihreät silmät. Ensi silmäyksellä näyttää hyvin tuimalta, mutta on oikeasti varsin mukava nuorukainen. Megumi inhoaa herraa, vaikka tämä vain haluaa suojella isäntänsä kullannuppua. Antoi Leólle sanansa suojella tyttöä kuolemaansa asti. Kutsuu tyttöä Neiti Kareniksi. Aseena mies käyttää pitkää miekkaa, jossa on maagisia voimia. Pystyy tekemään paikallisen salaman. Elemetti on sähkö.
Ulkonäkö: Neito on varsin kalpea ihoinen (ollut liian vähän auringossa), mutta nätti nuori nainen. Meg omistaa hyvinkin kookkaan suuret rinnat (vihaa sitä). Neidolla on varsin kauniit kiiltävät tummanruskeat hiukset, jonka etuhiukset taittuvat enemmän oikean silmän puolelle. Tytön hiukset ovat luonnostaan kihartuvat ja yltävätkin neidin lapaluiden alle. Hän pitää yleensä hiuksiaan korkealla ponihännällä, mutta joskus myös nutturalla, auki tai letillä. Silmät neidillä taasen ovat kauniit kirkkaan vihreät, joiden reunalla on häivähdys ruskeaa. Vaikka katse on aina hyvin tuima, osaa neiti ottaa ilonkin irti elämästä. Meg ei pelkää näyttää muotojaan ja tilanteen vaatiessa sitä, hän käyttää niitä hyväkseen. Vaatetus on yleensä joko tiukkia tai löysiä housuja sekä paitoja, mutta varsinkin ihanat juhlamekot ovat neitosen mieleen. Vaatteiden päävärinä ovat yleensä musta, sekä ruskea ja varsinkin tummat sävyt. Toisinaan neidolla näkee vihreääkin, joka on (punaisen lisäksi) ainoa kirkas väri mistä neito pitää. Valkoista ja vaaleanpunaista ei neidon päällä näe koskaan, sillä ne ovat neitosen inhokki värit. Megumi rakastaa erityisesti kirkkaan- tai viininpunaisia vaatteita, varsinkin mekkomuodossa. Neidin lempiväri kun on punainen. Pituutta löytyy siinä 158 cm ja painoa löytyy tarpeeksi, vaikka kookkaiden rintojen takia neito näyttää varsin hoikalta.
Töissä Megumilla on päällään kiinalainen mekko ja hiukset korkealla ponihännällä, joissa on yleensä jokin hiuskoristus.
Luonne: Tämä varsin kirpsakka neito ei ole mikään pieni kiltti tyttö, vaan varsin vihamielinen neito. Hänelle opetettiin itsepuolustusta jo nuorella iällä, sillä vampyyrien keskuudessa oli vaikeaa elää ihmisenä. Ilkeä jokaiselle joka kävelee häntä vastaan. Katse on aina varsin vihamielinen ja tuima. Jos katse voisi tappaa olisi tyttö tappanut jo suojelijansakkin monta kertaa. Neiti on muuten varsin ärsyttävä tapaus, jos ei tapa sinua niin ainakin tapat itsesi mielummin kuin pysyisit neidin seurassa. Tyttö ei luota miellellään keneenkään, jonka takia varsin vaikea lähestyä. Vaikka neito on omapäinen, äkkipikainen ja helposti suuttuva tapaus, on hän myös hertainen ja suloinen neitokainen (jos vain haluaisi). Tosin sekään ei olisi niin kaunista, valittaa hän nimittäin ihan koko ajan jostain. Ainoastaan Kuro on tähän asti kestänyt tyttöä. Hymyä tai naurua et helposti saa irti tästä neidosta. Viimeksi neito nauroi kun hänen kasvattivanhempansa olivat elossa. Kuitenkin neito, vaikka onkin täysi ihminen, rakastaa nähdä verta ja haluaa olla vampyyri. Eli jos verta vuotava mies pyytäisi neidolta apua, tämä ennemminkin nauraisi vieressä toisen vuotaessa kuiviin, kuin auttaisi. Omistaa silti jonkunlaisen omatunnon, ei tapa omin käsin viattomia (ja suree mikäli näin pääsee käymään). Vaikka neito vaikuttaa ulospäin itsevarmalta, ilkeältä ja ylpeältä, on hän oikeasti hyvin epävarma itsestään. Todellisuudessa Megumikin haluaisi pystyä rakastamaan muita koko sydämellään ja haluaisi että häntäkin rakastettaisiin. Ikävä kyllä hänen itsepäinen luonteensa ei salli hänen tuoda tätä suloista puoltaan esiin, hän vain näyttäisi heikolta.
Menneisyys:
Megumi syntyi talviyönä pieneen mökkiin pohjoisen metsän laidalla. Mökki oli vain väliasumispaikka kahdelle nuorelle ihmiselle, jotka rakastivat lastaan suunnattomasti. Valitettavasti kohtalo puuttui peliin ja pienen tytön ollessa vasta kuukauden ikäinen, hänen vanhempansa kuolivat vampyyrien hyökkäykseen. Nämä kaksi vampyyriä imivät miehen ja naisen kuiviin, jonka jälkeen huomasivat sammaleella makaavan vauvan. Omatunnon soimaessa nuorta vampyyrinaista, päätti hän miehensä kanssa kasvattaa lapsen. Diana, vampyyrinainen, rakastui palavasti pieneen suloiseen tyttöön, joka oli hänen silmäteränsä. Koska he eivät voineet saada lapsia, tuli ihmislapsesta heidän ainoa pienokaisensa. Päättäen kuitenkin ettei lapsesta tehtäisi heidän kaltaista, he kasvattivat tyttöä hyvin. Nuoren neidon ollessa viisi, tuli herra Ednartille vieraita, jolloin kaikki joutuivat kakistelemaan herra ja rouva Bloodien ottaneen ihmislapsen omakseen. Riitelyähän siinä syntyi, mutta loppujen lopuksi kaikki kävi hyvin. Vaikka monet eivät pitäneet uudesta tulokkaasta, ei heillä ollut vaikutusvaltaa estää tilannetta. Bloodit olivat päättäneet pitää lapsen ja niin he tekivät.
Neidon täyttäessä seitsemän, tälle hommattiin suojelija, Kuro. Vaikka jo silloin äkäinen neito ei pitänyt suojelijastaan, suostui hän vanhempiensa mieliksi. Koskaan kuitenkaan Bloodit eivät aikoneet kertoa tytölle oikeista vanhemmistaan, vaan antoivat tämän luulla olevansa vampyyri. Vaikka asiasta kiisteltiin aikuisten kesken pitäisikö neidolle kertoa vai ei, ei asiasta saatu paljoa selkoa. Lopulta he päättivät kertoa neidolle etteivät olleet tämän oikeat vanhemmat, kuitenkin he salasivat sen että vanhemmat olivat kuolleet heidän käsistä. Nuori tyttö murtui vanhempien kertoessa, ettei hän ollutkaan vampyyri. Silloin alkoi taistelu siitä kun tyttö sai selville, että hänestä voisi tulla vampyyri. Diana oli kauhuissaan ja kieltäytyi muutamasta yhdeksän vuotiasta tytärtään vampyyriksi. Neito suuttui vanhemmilleen, muttei aikonut antaa periksi. Vaikka Megumi nautti kasvattivanhempiensa kanssa olosta, olot olivat karut, sillä hänen piti oppia taistelmaan. Halu olla samalainen kuin vanhempansakkin oli suuri ja neito opiskeli taistelua, päättäen että hänestä tulisi vielä oikea vampyyri. Tyttö ei nähnyt mitään vikaa vampyyrinä olossa, vaikka se tarkoittaisi ettei hän saisi enää juosta auringossa kukkien seassa. Siksi neito päätti käyttää viimeisiä elonpäiviään juosten ulkona auringossa, vielä kun voi. Kurosta tuli tytölle läheinen, vaikkei tyttö sitä koskaan tälle kertonut tai näyttänyt. Haltiamies taas piti neidistä paljon, sillä oli yksi niistä joka oli nähnyt tytön nauravan oikeasti ilosta. Vaikka nuori neiti olikin erittäin ilkeä ja julma miestä kohtaa, ei tämä koskaan korottanut ääntään neidille. Silloin neitosta tuntui kuin hän viimein voisi elää onnellisena ja unohtaa vanhempiensa kuoleman, joka kaikesta huolimatta oli satuttanut tyttöä syvältä sisimmästä.
Pitkien taistelujen jälkeen tytön ollessa yhdentoista, hänen vanhempansa lupasivat tehdä tytöstä vampyyrin heti kun tämä täyttää kahdeksantoista, jos tämä vielä silloin halusi. Iloisena tästä lupauksesta, tyttö päätti yrittää elää enemmän kuin vampyyri. Vaikka hän olikin jo rakastunut aurinkoon, oli hän päättänyt olla kuin vampyyri. Harjoittaen ilman voimiaan, tytö onnistui kuljettamaan esineitä ilmassa. Haluten käyttää asetta, jota voisi heilutella mielensä mukaan ilmassa, Megumi sai Leólta viikateen. Viikate oli siisti ja kaunis ase, jolla sai helposti kaulan auki. Tyttö opetteli käyttämään sitä sekä ilman voimiaan, että voimien kanssa. Koko tämän ajan hän ajatteli vain sitä milloin hänestä tulisi kunnon vampyyri. Vaikka hänen vanhempansa opettivat hänelle vampyyrin tapoja, he eivät koskaan ottaneet tyttöä mukaan metsästysretkelle (tietyistä syistä.)
Ikävä kyllä eräänä päivänä Bloodit eivät palaneet takaisin metsästykseltään ja neito huolestui kovasti. Kartano, jossa hän oli asunut, alkoi tuntumaan liian isolta ja tyttöä ahdisti. Lopulta hänen isänsä palasi henkihieverissä takaisin. Puhdistajat olivat hyökänneet kimppuun ja Valentine oli menehtynyt. Herra itsekkään ei ollut parhaassa kunnossa ja vaikka heidän oma parantajansa, vampyyri, teki parhaansa, herra menehtyi kolmen päivän päästä vaimonsa kuolemasta. Megumi ei kestänyt sitä ja menetti viimeisetkin luottamuksen rippeensä muihin. Syyttäen parantajaa ja Kuroa isänsä kuolemasta, vaikkei nämä olleet tehneet mitään väärin, neito marssi ulos pimeyteen. Jokainen suloinen elukka joka vastaan tuli sai maistaa hänen viikatettaan, onneksi kuitenkin harvempi olento uskalsi lähestyä vihaista tyttöä. Huutaen taivaalle kirouksia, neito alkoi itkemään. Taas hänet oli jätetty, nyt hänellä ei olisi ketään. Ellei haltiamies olisi ollut lähtenyt tytön perään, olisi tyttö varmasti kuollut kylmyyteen. Kuro alkoi pitämään tytöstä huolta, vaikka neito teki selväksi ettei haluaisi herran apua. Silti Kuro oli ainoa, jonka tyttö lähelleen päästi. Muut saivat aina murhaavan katseen, ja pahimmassa tapauksessa menettivät päänsä. Tuolloin neito luopui kokonaan auringosta ja päätti elää pimeydessä, kuten vampyyri. Kaksitoista vuotiaalle maailma oli julma paikka, mutta silti neiti päätti lähteä kartanosta. Etsien uutta asuinpaikkaa, Kuron seuratessa neitoa, tyttö päätti että vahvistuisi vielä ja joku päivä hänestä tulisi voimakkas oikea vampyyri.
Pitkään kuljeksittuaan pitkin maita ja mantuja, majatalosta majataloon, eräs mukava kreivi otti tytön ja suojelijan kartanoonsa. Tuo mies oli kreivi Reisen, jonka hyvä sydän ja rakastava isällisyys saivat Megin kylmän kuoren hiljaa murtumaan. Kartanon väki oli hyvin lämmin ja rakastava, mutta vaikka tyttö halusi antautua tuon rakkauden valtaan, hän ei pystynyt. Menettämisen pelko oli suuri. Megumi ei voinut saada mielestään sitä kalvavaa asiaa, että tämäkin olisi vain väliaikaista, kunnes hän menettäisi taas kaiken. Kesti puolitoista vuotta, kunnes neito ei kestänyt enää. Vaikka osa kartanon väestä oli jo livahtanut tytön sydämeen pysyvästi, tyttö ei pystynyt jatkamaan eloaan kartanossa. Hänen pelkonsa olivat liian suuret, joten hän hyvästeli mielessään kartanon ihanan väen ja lähti kohti uusia tuulia. Kuro oli tietysti tilanteen tasalla ja seurasi neitoaan sanaakaan sanomatta.
Heidän matkatessaan jo ties monettako päivää, kaksikko päätyi Frenoon, jossa paikallinen majatalo sai hetken toimia kotina. Kuro hankki pätkätöillään kaksikolle rahaa, mutta Meg rupesi itsekkin miettimään tulevaisuuttaan. Mitä hän halusi elämältään? Missä he asuisivat? Eiväthän he voisi ikuisesti kuljeksia pitkin Lyrathia vailla määränpäätä tai kotia. Heidän jatkaessa matkaa neiti sai loistavan idean, hehän voisivat rakentaa tai ostaa oman kodin jostain mukavasta paikasta. Kuro tietysti hyväksyi neidin ajatuksen ja niin kaksikko alkoi väitellä mikä olisi sopiva asuinpaikka heille. Haltiamies halusi asumaan etelään lähelle Namaria, kun taas ihmisneito halusi mielummin kauas muista. Tiestysti nuoren neidin toive oli suuremmassa suosiossa (koska hän oli sentään ylempi arvoinen), joten kaksikko päätti muuttaa vuorille.
Matka oli pitkä ja vaivalloinen, mutta kaksikko pääsi kuin pääsikin Laaksoon. Sitten alkoi suuri urakka. Kuro löysi heille sopivan hintaisen pienen ränsistyneen vanhan kartanon, josta he voisivat kunnostaa itselleen kodin. Mies hoiti viimeisillä rahoilla heille rakennustarvikkeet, joilla he pääsisivät ainakin alkuun. Megumi tietysti auttoi parhaansa mukaan Kuroa, sillä urakka totisesti oli melkoinen yhdelle (myös kahdelle). Yöt he viettivät läheisen kylän majatalossa ja päivät kuluivat rakennusurakassa. Urakka keskeytyi sillä kaksikko huomasi rakennusvarojen hupenevan, eikä rahaa ollut enää jäljellä. Kuro yritti urhoollisesti hankkia töitä, jotta rakennusurakka voisi jatkua. Lisää ongelmia tuli, kun majatalon isäntäkin alkoi ahdistella myöhästyneillä maksuilla. Onneksi Kuro sai lepyteltyä miehen ajamasta heitä ulos majatalosta. Niinpä isäntä esitti tarjouksen, hän antaisi kaksikon asua majatalossa, jos nämä tekisivät hänelle töitä. Megumin ei auttanut muu kuin niellä ylpeytensä ja suostua ottamaan tarjottu työ vastaan. Niinpä jo kuudentoista täyttävä tyttö alkoi majatalon tarjoilijaksi. Helppoa ei ollut kipakan neitosen niellä kiukkuaan humalaisten miesten huudellessa hänelle, mutta Meg sai pidettyä terävän kielensä kurissa. Kun kunnostusurakka alkoi onnistua ja osasta kartanoa alkoi tulla jo asumiskelpoinen, saivat kaksikko muutettua majatalosta omaan kotiin. Meg ehti jo hetken haaveilla nuoren neidon elämää omassa pikku kartanossa (vaikkei se ihan vielä valmis ollut) omassa rauhassaan. Kuron täytyi kuitenkin muistuttaa neidille, ettei heillä ollut tarpeeksi varaa jäädä vain asustelemaan taloon ilman tuloja, kartanokaan kun ei ollut vielä täysin kunnostettu. Siitä tulikin neidon ja tämän suojelijan välille kiivas riita siitä, ettei hieno neiti voisi tehdä töitä. Tai siis Meg räyhäsi haltiamiehelle, joka yritti rauhoittaa neitosta. Nuori nainen rauhoittui kun Kuro sanoi tekevänsä vaikka tuplasti vuoroja, ettei hänen emäntänsä joutuisi tekemään enempää töitä. Haltiamies jatkoi hommia majatalossa (maksaakseen heidän velkansa), sekä otti vastaan pieniä hanttihommia rahan toivossa. Meg sai rauhassa laitella heidän vielä kesken eräistä rakennushommaansa, neitonen kun oli päättänyt että kunnostaisivat koko kartanon. Vaikka maalaus- ja remontoimishommat eivät olleet neidon mieleen, oli se parempi kuin kannella olusia rivoille miekkosille. Ajatuskin tarjoilijanhommista sai neidin ihon kananlihalle. Hänen täytyi kuitenkin myöntää, että alkoi hieman katumaan lähtöään pohjoisesta. Varsinkin eräs punatukka kummitteli kovasti mielessä. Pelkästään ajatus punatukasta sai neitosen hetkeksi surulliseksi, mutta nopeasti hän pyyhki ajatuksen mielestään. Nyt vain olisi liian myöhäistä palata takaisin ja kuin vahvistukseksi asiasta Meg nappasi vetsen vyöstään, leikaten lantioon asti olevat kutrinsa lyhyemmiksi. Vaikka Kuro näki neidon tekosen, hän ei sanonut mitään.
Kiitos haltiamiehen, kaksikko sai hankittua lisää kalusteita. Kartano ei ollut kuitenkaan läheskään valmis ja haltiamiehellä oli kovasti töitä remonttihommissa, sekä työnteossa. Kauaa ei mennyt kun haltiamies lyyhistyi kesken pesuhuoneen kunnostuksen. Meg oli raivona, huolissaan ja väsynyt. Koska haltiamiehestä ei ollut vähään aikaan apua, kartanon kunnostus jäi kesken. Onneksi kaikista tärkeimmät huoneet olivat jo valmiit sisustusta myöten. Ainoastaan pesuhuone oli jäänyt kesken. Ihmisneito joutui hankkimaan heille ruuat ja hoitamaan Kuroa. Rahan mennessä tiukille, Meg nieli ylpeytensä ja aneli majatalon isäntää ottamaan hänet takaisin töihin. Hänen onnekseen mukava isäntä suostui ottamaan kipakan neidon takaisin töihin, vaikka hän oli tälle todennut ettei enää tulisi ikinä takasin tähän rotankoloon (kuten neiti oli ominsanoin sanonut). Kuron saadessa voimiaan takaisin, Meg raivosi hetken tälle siitä, kuinka toinen oli saattanut asettaa hänet ikävään tilanteeseen. Tyttö kuitenkin sanoi haltialle, että tästä lähtien mies ei saisi enää raataa itseään hengiltä, sillä neito tekisi oman osuutensa. Niinpä neiti jäi tekemään majataloon tarjoilijan hommia, vaikkei tykännytkään ajatuksesta ollenkaan. Hän kuitenkin saa nieltyä raivonsa sillä, että vielä joku päivä kun kartano olisi valmis ja he saisivat haalituksi pienen omaisuuden, voisi nuori neito viimein jättää työn teon ja ottaa rennosti. Tai jos hän saisi iskettyä rikkaan miehen, voisi hän elää tämän rahoilla loppuelämän.
Taidot/heikkoudet:
+ Osaa taistella lähietäisyydeltä ja kaukaa.
+ On ikäisekseen voimakas.
+ Käsittelee asettaan hyvin.
+ Hyvä kuulo (ihmiseksi)
+ Tarkat silmät (ihmiseksi)
- Äkkipikainen
- Ei osaa tehdä ruokaa
- Huono käsitöissä (ei osaa neuloa yms.)
- Joutuu helposti vaaraan
- Luottamuspula
Muuta:
- Rinnassa on syntymämerkki, näyttävät siiviltä (oikean rinnan päällä).
- Ei polta, eikä juo.
- Käyttää yleensä viittaa.
- Kaulassa on pitkä arpi (ihmissuden hyökkäyksestä).
- Ihannoi vampyyrejä.
- Käyttää biologisten vanhempiensa sukunimeä (Bloodit tunnettuja vampyyrejä)
- On ollut/ on ihastunut.
Lemmikit: Ei lemmikkejä, paitsi laskee Kuron lemmikikseen. Tämä kun on neidon 'koira'
Fanart: Saa sit tehä lisää ^^
Junie - Älä anna minun häiritä~ (Kuvassa mukana Junien Nate)