Post by Syhis on Mar 18, 2016 22:31:25 GMT 2
// Caldera ja Sparx~ :3 //
Namar ja sen suuri teatteri. Mikä voisi olla parempaa? Nilam ei juuri nyt saanut päähänsä mitään parempaa, sillä hän oli aivan tohkeissaan uudesta näytelmästään, jonka nimi oli Kaikkea sitä pitääkin nähdä. Kyseessä oli toiminnallinen komedia, jonka hän tietysti toivoi olevan suuri menestys. Metsäläinen tosin ei piitannut kuuluisuudesta, mutta ainahan se oli mukava kuulla, jos hänen kirjoitelmistaan pidettiin. Tämä näytelmä oli valmistunut hämmästyttävän nopeasti, mutta kirjailija oli kuitenkin panostanut siihen hyvin. Hän oli viettänyt viimeiset viikot melkein kokonaan neljän seinän sisällä kotonaan ja oli myös sen näköinen mustine silmänaluksineen.
Kerrankin Nilam saattoi sanoa, että oli jopa itsekin tyytyväinen tekstiinsä. Jopa niin tyytyväinen, että hän oli päättänyt pitkästä aikaa toimia näytelmänsä ohjaajana itse. Moinen hieman hermostutti häntä, mutta toisaalta taas hän oli melko varma asiasta. Olihan hän ennenkin ohjannut näytelmiä ja seurannut moista hommaa lukuisia kertoja sivusta. Sitä paitsi oli mukava tehdä näytelmästä myös näyttämöllä samanlainen kuin millaisena sen omassa mielessään näki. Metsäläisellä olikin tarkka suunnitelma mielessään, vaikka ulkoisesti hän näyttikin varsin rennolta yksinkertaisessa asussaan.
Parhaillaan Nilam istui Namarin teatterin näyttämön eturivissä ja seurasi koe-esiintymisiä. Näyttelemään haluavilla oli avoin haku erilaisiin rooleihin ja halukkaita vaikutti olevan mukavasti. Ainakin oli varaa valita. Metsäläinen puraisi huultansa katsahtaessaan vieressä istuvaa miestä, joka toimi eräänlaisena apuohjaana. Joukkoon kuului myös puvustaja ja lavastussuunnittelija. Mukavia heppuja, joskin kaikki olivat Nilamin mielestä liian lepsuja. Kuka tahansa ei saisi roolia hänen näytelmästään tuosta noin vain. Metsäläisellä oli mielessään suhteellisen tarkat kuvat hahmoista ja niiden näyttelijöistä.
Näyttämölle asteli seuraavaksi tukevahko mies, joka haki haluttuun päärooliin. Tämä esitteli itsensä lyhyesti ja kurottautui antamaan paperisen hakemuksen Nilamille. Kirjailija pidätteli nauruaan, sillä hän näki jo pienestä vilauksesta, että miehen käsiala oli aivan kammottava. Hän ei takuulla saisi selvää moisista harakanvarpaista! Metsäläinen antoi miehelle kuitenkin merkin aloittaa. Koe-esiintymiseen kuului aiemmin kaikille hakijoille annettu paperi, jossa oli pätkä näytelmästä. Pätkään kuului sopivasti kaikkea, myös vähän laulua. Tietysti lapun sai halutessaan täysin sivuuttaa ja repäistä omanlaisensa esityksen.
Nilamin teki mieli lätkäistä käsi naamalleen seuratessaan esitystä. Eieiei.
"Kiitos... Seuraava", hän sanoi kesken miehen esityksen ja sai osakseen hämmentyneitä katseita.
"Minusta hän oli hyvä", apuohjaaja kommentoi. Nilam pyöräytti silmiään ja huokaisi. Apuohjaajan, Blainen, mielestä kaikki tähän astiset hakijat olivat olleet hyviä tai jopa loistavia. Nilam ei ollut ihan samaa mieltä, vaikka hän ei pitänytkään kenenkään arvostelusta, mutta näyttelijöiden valitseminen ei ollut hänelle ihan yhdentekevä juttu. Hän uskoi huomaavansa nopeasti, mikäli näyttämölle astelisi oikean näköinen ja oloinen henkilö.
"Seuraava!"
// Tästä se lähtee x) //
Namar ja sen suuri teatteri. Mikä voisi olla parempaa? Nilam ei juuri nyt saanut päähänsä mitään parempaa, sillä hän oli aivan tohkeissaan uudesta näytelmästään, jonka nimi oli Kaikkea sitä pitääkin nähdä. Kyseessä oli toiminnallinen komedia, jonka hän tietysti toivoi olevan suuri menestys. Metsäläinen tosin ei piitannut kuuluisuudesta, mutta ainahan se oli mukava kuulla, jos hänen kirjoitelmistaan pidettiin. Tämä näytelmä oli valmistunut hämmästyttävän nopeasti, mutta kirjailija oli kuitenkin panostanut siihen hyvin. Hän oli viettänyt viimeiset viikot melkein kokonaan neljän seinän sisällä kotonaan ja oli myös sen näköinen mustine silmänaluksineen.
Kerrankin Nilam saattoi sanoa, että oli jopa itsekin tyytyväinen tekstiinsä. Jopa niin tyytyväinen, että hän oli päättänyt pitkästä aikaa toimia näytelmänsä ohjaajana itse. Moinen hieman hermostutti häntä, mutta toisaalta taas hän oli melko varma asiasta. Olihan hän ennenkin ohjannut näytelmiä ja seurannut moista hommaa lukuisia kertoja sivusta. Sitä paitsi oli mukava tehdä näytelmästä myös näyttämöllä samanlainen kuin millaisena sen omassa mielessään näki. Metsäläisellä olikin tarkka suunnitelma mielessään, vaikka ulkoisesti hän näyttikin varsin rennolta yksinkertaisessa asussaan.
Parhaillaan Nilam istui Namarin teatterin näyttämön eturivissä ja seurasi koe-esiintymisiä. Näyttelemään haluavilla oli avoin haku erilaisiin rooleihin ja halukkaita vaikutti olevan mukavasti. Ainakin oli varaa valita. Metsäläinen puraisi huultansa katsahtaessaan vieressä istuvaa miestä, joka toimi eräänlaisena apuohjaana. Joukkoon kuului myös puvustaja ja lavastussuunnittelija. Mukavia heppuja, joskin kaikki olivat Nilamin mielestä liian lepsuja. Kuka tahansa ei saisi roolia hänen näytelmästään tuosta noin vain. Metsäläisellä oli mielessään suhteellisen tarkat kuvat hahmoista ja niiden näyttelijöistä.
Näyttämölle asteli seuraavaksi tukevahko mies, joka haki haluttuun päärooliin. Tämä esitteli itsensä lyhyesti ja kurottautui antamaan paperisen hakemuksen Nilamille. Kirjailija pidätteli nauruaan, sillä hän näki jo pienestä vilauksesta, että miehen käsiala oli aivan kammottava. Hän ei takuulla saisi selvää moisista harakanvarpaista! Metsäläinen antoi miehelle kuitenkin merkin aloittaa. Koe-esiintymiseen kuului aiemmin kaikille hakijoille annettu paperi, jossa oli pätkä näytelmästä. Pätkään kuului sopivasti kaikkea, myös vähän laulua. Tietysti lapun sai halutessaan täysin sivuuttaa ja repäistä omanlaisensa esityksen.
Nilamin teki mieli lätkäistä käsi naamalleen seuratessaan esitystä. Eieiei.
"Kiitos... Seuraava", hän sanoi kesken miehen esityksen ja sai osakseen hämmentyneitä katseita.
"Minusta hän oli hyvä", apuohjaaja kommentoi. Nilam pyöräytti silmiään ja huokaisi. Apuohjaajan, Blainen, mielestä kaikki tähän astiset hakijat olivat olleet hyviä tai jopa loistavia. Nilam ei ollut ihan samaa mieltä, vaikka hän ei pitänytkään kenenkään arvostelusta, mutta näyttelijöiden valitseminen ei ollut hänelle ihan yhdentekevä juttu. Hän uskoi huomaavansa nopeasti, mikäli näyttämölle astelisi oikean näköinen ja oloinen henkilö.
"Seuraava!"
// Tästä se lähtee x) //