Post by bloodywolf on Mar 13, 2016 13:58:46 GMT 2
//Saphire tänne Navyn kanssa, hoi! c: //
Vaunut tärähtelivät vasten vuoriston epätasaista ja routaista pintaa. Vaikka kevät oli jo ovella, näin yhäällä vuorilla oli yhä jäätävän kylmä ilma ja luntakin satoi lähes ympäri vuoden, eikä tämä päivä ollut poikkeus. Vaunujen sisällä Celenea istui lukemassa kirjaa yllään lämmin turkisviitta, pitkävartiset saappaat ja paksut sormikkaat. Matka oli ollut pitkä ja tylsä, ja herttuattaren teki kovasti mieli nousta jaloittelemaan, mutta tiesi että se vain pidentäisi matkan pituutta. Se kestäisi nyt jo ainakin puolitoista päivää, ja nainen ei millään halunnut pitkittää sitä yhtään tämän enempää.
Vaunujen lattia tärisi hänen jalkojensa alla, ja Celenea pani merkille että se tärisi ehkä jopa hieman liian paljon jopa vupoistoseuduksi. Nainen nousi horjahtaen pystyyn, ja käveli seinästä tukea ottaen pienen luukun luo josta hän pystyi tarpeentullen puhumaan ajurilleen. Hän avasi luukun ja lumipyryn läpi huusi miehelle joka yritti pitää hevoset liukkaalla tiellä: "Onko kaikki hyvin? Vaunut horjuvat kovasti!"
"Hyvin pahoillani, neiti! Tie on huonossa kunnosa! En- en tiedä voimmeko jatkaa matkaa, koska tätä menoa vaunut-"
Miehen lause keskeytyi hevosen hätääntyneeseen hirnahdukseen, kun se astui epävakaalle pinnalle. Sen jälkeen kaikki kävi nopeassa ja sekavassa silmänräpäyksessä. hevoset joutuivat paniikkiin, ja liian likellä tienreunaa vaunut luiskahtivat tyhjän päälle. Yhdessä kaoottisessa hetkessä vaunut matkustajineen ja hevosineen rymistelivät alas rinnettä kunnes lopulta ne tyssähtivät vasten kivikkoa.
Celenea avasi silmänsä hämärässä, jossa vallitsi syvä hiljaisuus jonka vangitsi sisäänsä ulkoa kuuluva tuulen humina. Paikat jomottaen ja päänsä särkien nainen kampesi itsensä ulos kallellaan olevista vaunuista, ja tarkasteli ympärilleen. Yksi hevosista oli poissa (luultavasti paniikissa juossut tiehensä), ja toinen heilutteli kivuliaasti päätään maatessaan kyljellään lumessa. Vähän matkan päässä ajuri makasi liikkumatta maassa selkä luonnottomalla kiemuralla. Celenea huokaisi istuessaan vaunujen päällä, ja kietoi kädet ympärillee. Näytti siltä että hän oli yksin. Ja hänen jalkaansa sattui, se oli varmaan nyrjähtänyt.
Nainen päätti että oli turhaa jäädä tähän värjöttelemään tekemättä mitään, joten kohotti kätensä tötteröksi suulleen, ja huusi tuulen ujelluksen läpi: "Haloo, kuuleeko kukaan?! Huhuuu!"
Vaunut tärähtelivät vasten vuoriston epätasaista ja routaista pintaa. Vaikka kevät oli jo ovella, näin yhäällä vuorilla oli yhä jäätävän kylmä ilma ja luntakin satoi lähes ympäri vuoden, eikä tämä päivä ollut poikkeus. Vaunujen sisällä Celenea istui lukemassa kirjaa yllään lämmin turkisviitta, pitkävartiset saappaat ja paksut sormikkaat. Matka oli ollut pitkä ja tylsä, ja herttuattaren teki kovasti mieli nousta jaloittelemaan, mutta tiesi että se vain pidentäisi matkan pituutta. Se kestäisi nyt jo ainakin puolitoista päivää, ja nainen ei millään halunnut pitkittää sitä yhtään tämän enempää.
Vaunujen lattia tärisi hänen jalkojensa alla, ja Celenea pani merkille että se tärisi ehkä jopa hieman liian paljon jopa vupoistoseuduksi. Nainen nousi horjahtaen pystyyn, ja käveli seinästä tukea ottaen pienen luukun luo josta hän pystyi tarpeentullen puhumaan ajurilleen. Hän avasi luukun ja lumipyryn läpi huusi miehelle joka yritti pitää hevoset liukkaalla tiellä: "Onko kaikki hyvin? Vaunut horjuvat kovasti!"
"Hyvin pahoillani, neiti! Tie on huonossa kunnosa! En- en tiedä voimmeko jatkaa matkaa, koska tätä menoa vaunut-"
Miehen lause keskeytyi hevosen hätääntyneeseen hirnahdukseen, kun se astui epävakaalle pinnalle. Sen jälkeen kaikki kävi nopeassa ja sekavassa silmänräpäyksessä. hevoset joutuivat paniikkiin, ja liian likellä tienreunaa vaunut luiskahtivat tyhjän päälle. Yhdessä kaoottisessa hetkessä vaunut matkustajineen ja hevosineen rymistelivät alas rinnettä kunnes lopulta ne tyssähtivät vasten kivikkoa.
Celenea avasi silmänsä hämärässä, jossa vallitsi syvä hiljaisuus jonka vangitsi sisäänsä ulkoa kuuluva tuulen humina. Paikat jomottaen ja päänsä särkien nainen kampesi itsensä ulos kallellaan olevista vaunuista, ja tarkasteli ympärilleen. Yksi hevosista oli poissa (luultavasti paniikissa juossut tiehensä), ja toinen heilutteli kivuliaasti päätään maatessaan kyljellään lumessa. Vähän matkan päässä ajuri makasi liikkumatta maassa selkä luonnottomalla kiemuralla. Celenea huokaisi istuessaan vaunujen päällä, ja kietoi kädet ympärillee. Näytti siltä että hän oli yksin. Ja hänen jalkaansa sattui, se oli varmaan nyrjähtänyt.
Nainen päätti että oli turhaa jäädä tähän värjöttelemään tekemättä mitään, joten kohotti kätensä tötteröksi suulleen, ja huusi tuulen ujelluksen läpi: "Haloo, kuuleeko kukaan?! Huhuuu!"