Post by Junie on Mar 2, 2016 14:14:28 GMT 2
Itäisessä Lyrathissa elettiin myöhäiskevättä ja aurinko oli sulattanut lumet katukiveyksiltä.
Frenon vauraampi väestö kilpavarusteli asumuksiaan rakentamalla toinen toistaan koreampia ja korkeampia torneja tai toinen toistaan näyttävämpiä puutarhoja sisätilojen sisustuksesta puhumattakaan. Tämä luonnollisesti houkutteli huijareita ja murtovarkaita, minkä vuoksi kiinteistöt olivat tiukasti vartioituja ja sen asukkaat epäluuloisia lähes vainoharhaisuuteen asti. Ero tavallisen kansan ja aateliston välillä oli kuin yö ja päivä.
Lady Fairborne oli ollut erittäin ystävällinen kutsuessaan Nelyssian vierailulle luokseen. Lempeäkasvoinen nainen oli tulevan äitiyden pyöristämä ja siksi kuolemaisillaan tylsyyteen joutuessaan viettämään suurimman osan ajastaan neljän seinän sisällä. Ensimmäisen kerran he olivat tavanneet Anikan järjestämissä syystanssiaisissa ja kaksikosta oli tullut lähes välittömästi hyvät ystävät.
Päivä oli jo kallistunut iltapäivän puolelle tummahipiäisen haltianeidon tutkiessa paikallisten kauppiaiden tarjontaa. Nelyssia halusi ilahduttaa odottavaa ystävärtään lahjalla, mutta ei osannut millään päättää. Koristeellinen rintaneula vai rannekoru? Minkävärisillä kivillä?
Neito oli vasta saapunut kaupunkiin ja vasta matkalla Lady Fairbornen luokse, kun vilkas markkinatori oli kiinnittänyt hänen huomionsa. Nelyssia oli letittänyt tapansa mukaan pitkät, mustat hiuksensa monimutkaiselle letille. Taitavasti ommeltu sininen lenkinki istui kuin hanska ja hopeinen solki piteli aloillaan savunharmaata viittaa, joka toimi suojana merituulta vastaan. Hänen seuralaisensa oli mennyt jo edeltä Lady Fairbornen luokse heidän matkatavaroidensa kanssa, mutta Nelyssia oli välttämättä halunnut käydä ensin tutkimassa kaupunkia, missä hän oli vieraillut vain kerran aikaisemmin. Ilmassa tuoksuivat tuore kala ja meren suolainen aromi.
"Otan tämän", Nelyssia ilmoitti myyjälle rintaneulaa kohottaen ja ojensi toisella kädellään maksun.
"Kiitosta paljon neiti! Oikein hyvää päivänjatkoa!", mies vastasi iloisesti antaessaan vaihtorahan. Valintaansa tyytyväisenä haltia työnsi lahjan vyötäisillä roikkuvaan pussukkaan.
Nelyssia höristi korviaan kuullessaan hälyä torin vastakkaisella laidalla, minne ihmisiä näkyi kerääntyvän. Utelias neito suuntasi kulkunsa väkijoukkoa kohti.
//Hnng, toivottavasti ei tullut liian sekava! Koeta saada hypättyä mukaan, Syhis! c:\\
Frenon vauraampi väestö kilpavarusteli asumuksiaan rakentamalla toinen toistaan koreampia ja korkeampia torneja tai toinen toistaan näyttävämpiä puutarhoja sisätilojen sisustuksesta puhumattakaan. Tämä luonnollisesti houkutteli huijareita ja murtovarkaita, minkä vuoksi kiinteistöt olivat tiukasti vartioituja ja sen asukkaat epäluuloisia lähes vainoharhaisuuteen asti. Ero tavallisen kansan ja aateliston välillä oli kuin yö ja päivä.
Lady Fairborne oli ollut erittäin ystävällinen kutsuessaan Nelyssian vierailulle luokseen. Lempeäkasvoinen nainen oli tulevan äitiyden pyöristämä ja siksi kuolemaisillaan tylsyyteen joutuessaan viettämään suurimman osan ajastaan neljän seinän sisällä. Ensimmäisen kerran he olivat tavanneet Anikan järjestämissä syystanssiaisissa ja kaksikosta oli tullut lähes välittömästi hyvät ystävät.
Päivä oli jo kallistunut iltapäivän puolelle tummahipiäisen haltianeidon tutkiessa paikallisten kauppiaiden tarjontaa. Nelyssia halusi ilahduttaa odottavaa ystävärtään lahjalla, mutta ei osannut millään päättää. Koristeellinen rintaneula vai rannekoru? Minkävärisillä kivillä?
Neito oli vasta saapunut kaupunkiin ja vasta matkalla Lady Fairbornen luokse, kun vilkas markkinatori oli kiinnittänyt hänen huomionsa. Nelyssia oli letittänyt tapansa mukaan pitkät, mustat hiuksensa monimutkaiselle letille. Taitavasti ommeltu sininen lenkinki istui kuin hanska ja hopeinen solki piteli aloillaan savunharmaata viittaa, joka toimi suojana merituulta vastaan. Hänen seuralaisensa oli mennyt jo edeltä Lady Fairbornen luokse heidän matkatavaroidensa kanssa, mutta Nelyssia oli välttämättä halunnut käydä ensin tutkimassa kaupunkia, missä hän oli vieraillut vain kerran aikaisemmin. Ilmassa tuoksuivat tuore kala ja meren suolainen aromi.
"Otan tämän", Nelyssia ilmoitti myyjälle rintaneulaa kohottaen ja ojensi toisella kädellään maksun.
"Kiitosta paljon neiti! Oikein hyvää päivänjatkoa!", mies vastasi iloisesti antaessaan vaihtorahan. Valintaansa tyytyväisenä haltia työnsi lahjan vyötäisillä roikkuvaan pussukkaan.
Nelyssia höristi korviaan kuullessaan hälyä torin vastakkaisella laidalla, minne ihmisiä näkyi kerääntyvän. Utelias neito suuntasi kulkunsa väkijoukkoa kohti.
//Hnng, toivottavasti ei tullut liian sekava! Koeta saada hypättyä mukaan, Syhis! c:\\