Post by Caldera on Feb 10, 2016 12:52:09 GMT 2
[Himppu tänne c:]
Viime kerrasta olikin aikaa, Toby pohdiskeli. Hän oli ollut Lyyra-nimisellä laivalla muutama kuukausi sitten, mutta sen jälkeen satamassa olikin ollut tavanomaista hiljaisempaa, eikä kukaan ollut tarvinnut laivalle apukäsiä. Eilen illalla kuitenkin kapakassa hieman vanhempi mieshenkilö, joka haisi aivan rommille, oli pyytänyt häntä mukaan alukselleen. Tottakai Toby oli suostunut heti ja luvannut tulla aamuauringon noustessa laivalle. Siinä se nyt kohosi hänen edessään. Hieman rämä alus, joka kuitenkin kysyi pinnan päällä. Lippua laivalla ei ollut, mutta ei sillä niin väliä. Miekkonen laski pienen kangasrepun olaltaan ja tarkisti, että kaikki oli mukana. Hammasharja, muutama kolikko ja pitkähihainen vaihtopaita, pieni puukko tupessaan, sekä sininen huivi; kaikki mitä mies merimies tarvitsi. Toby pyyhkäisi tuulessa huojuvat ootsakiehkuransa pois silmiltään ja oli juuri astumassa laivaan, kun kuuli raskaita askelia takaansa.
"Pois tieltä kakara", sanoi hieman rotevampi mies, jolla oli kasvoillaan kärsivä irvistys, ja suupielessä paloi halpa sikari. Hän kantoi toisen merimiehen kanssa isoa laatikkoa, jossa näytti olevan ilmareikiä kannessa. Toby hyppäsi pois tieltä ja lähes kompastui maassa lojuviin paksuihin köysiin. Saatuaan tasapainonsa takaisin hän ryhdistäytyi, suoristi paitansa, vilkaisi taakseen välttääkseen samanlaiset tapahtumat uudestaan ja kapusi sitten laivaan nostosiltaa pitkin.
Kannella oli jo täysi tohina päällä. Merimiehiä oli siellä ja täällä, mastossa ja ruorin takana. Kaikki huutelivat ja haukkuivat toisiaan, mutta se tuntui olevan osa merimiehenä olemista - että osasi käyttää kieltään terävästi. Toby asteli pää pyörien komentosillalle, jossa kapteeni istui tuijotellen karttoja lyhdyn valossa.
"--riittäisikö tuhat kultarahaa kapteeni?" kysyi pieni merimies, jolla oli hassu kyömynenä ja suuret silmät, joista toinen oli selvästi sokea.
"Ei! Minä pyydän vaikka viisituhatta, mikäli haluan!" kapteeni mylväisi ja pieni mies poistui ripeästi paikalta. Toby lähestyi kapteenia ja kopautti tuota varovaisesti olkapäälle. "Mitä helvettiä sinä maakrapu teet täällä?" kapteeni tiuskaisi huomatessaan häiritsijän olevan pieni vaalea nuorukainen.
"Öm.. pyysitte minua töihin? Eilen? Kapakassa?" Toby sanoi ja kohotti kulmiaan.
"Aivan! Vie tavarasi alas ja mene ensin keittiöön auttamaan Jonesia. Se mies ei osaa edes kymmeneen laskea, vaikka sormiaan käyttäisi", kapteeni sanoi huomattavasti ystävällisemmin ja kääntyi takaisin karttojensa pariin.
Toby liukui portaikkojen kaidetta alas ja livahti kannen alle. Hän heitti reppunsa vapaana olevalle punkalle ja lähti etsimään keittiötä. Alempaa hän löysi etsimänsä.
"Terve, olet Jones?" Toby kysyi ja ojensi kättään. Jones vilkaisi kättä ja kääntyi sitten laskemaan erilaisia peltipurkkeja. Turhia kuulumisia vaihtelematta Toby liittyi hänen seuraansa.
"35 papupurkkia, sir", Toby sanoi.
"Hae kellarista 15 lisää", Jones murahti ja jatkoi laskemistaan, joka toden teolla näytti tuottavan hänelle hankaluuksia; olihan hän saanut tässä ajassa laskettua vasta seitsemän keksipakettia. Toby laskeutui vielä yhdet portaikot, kunnes pääsi kellarikerrokseen. Kellarikerroksessa oli jo hyvin kosteaa ja vettä tulla tihutti monesta eri rakosesta. Kellarikerroksesta löytyi myös selliosasto ja viinikellari. Ensimmäisenä tapaamansa kaksi merimiestä laatikkoineen olivat myös löytäneet tiensä alas, ja he kantoivat irvileukoina laatikkoa kohti sellejä. Toby nappasi huomaamattomasti käsivarsilleen niin monta papupurkkia kuin sai ja kiirehti takaisin portaille. Portaiden yläpäähän päästyään hän kuuli tömähdyksen ja sellin oven sulkeutuvan. Mielenkiinnosta puolihaltia otti muutaman askeleen alaspäin portaissa ja kurkisti portaikkojen yläpäästä, mitä laatikossa oli ollut.
Laatikossa ei ollutkaan tavaraa, vaan siellä oli ollut mies. Hämärässäkin valossa näki, että mies oli melko huonossa kunnossa ja hän oli varmasti yrittänyt kaikkensa, jotta ei olisi joutunut nykyiseen olinpaikkaansa. Merimiehet lähtivät astelemaan takaisin kohti portaikkoja, jolloin Toby kiirehti takaisin keittiöön. Hän yritti karistaa näyn mielestään, mutta tiesi, että joutui palaamaan takaisin hakemaan vielä kuutta papupurkkia. Ja nopealla vilkaisulla hän päätteli, että myös keksejä tarvittaisiin lisää ainakin 10 pussia, vaikka Jones olikin vasta onnistunut laskemaan yhdeksään.
Viime kerrasta olikin aikaa, Toby pohdiskeli. Hän oli ollut Lyyra-nimisellä laivalla muutama kuukausi sitten, mutta sen jälkeen satamassa olikin ollut tavanomaista hiljaisempaa, eikä kukaan ollut tarvinnut laivalle apukäsiä. Eilen illalla kuitenkin kapakassa hieman vanhempi mieshenkilö, joka haisi aivan rommille, oli pyytänyt häntä mukaan alukselleen. Tottakai Toby oli suostunut heti ja luvannut tulla aamuauringon noustessa laivalle. Siinä se nyt kohosi hänen edessään. Hieman rämä alus, joka kuitenkin kysyi pinnan päällä. Lippua laivalla ei ollut, mutta ei sillä niin väliä. Miekkonen laski pienen kangasrepun olaltaan ja tarkisti, että kaikki oli mukana. Hammasharja, muutama kolikko ja pitkähihainen vaihtopaita, pieni puukko tupessaan, sekä sininen huivi; kaikki mitä mies merimies tarvitsi. Toby pyyhkäisi tuulessa huojuvat ootsakiehkuransa pois silmiltään ja oli juuri astumassa laivaan, kun kuuli raskaita askelia takaansa.
"Pois tieltä kakara", sanoi hieman rotevampi mies, jolla oli kasvoillaan kärsivä irvistys, ja suupielessä paloi halpa sikari. Hän kantoi toisen merimiehen kanssa isoa laatikkoa, jossa näytti olevan ilmareikiä kannessa. Toby hyppäsi pois tieltä ja lähes kompastui maassa lojuviin paksuihin köysiin. Saatuaan tasapainonsa takaisin hän ryhdistäytyi, suoristi paitansa, vilkaisi taakseen välttääkseen samanlaiset tapahtumat uudestaan ja kapusi sitten laivaan nostosiltaa pitkin.
Kannella oli jo täysi tohina päällä. Merimiehiä oli siellä ja täällä, mastossa ja ruorin takana. Kaikki huutelivat ja haukkuivat toisiaan, mutta se tuntui olevan osa merimiehenä olemista - että osasi käyttää kieltään terävästi. Toby asteli pää pyörien komentosillalle, jossa kapteeni istui tuijotellen karttoja lyhdyn valossa.
"--riittäisikö tuhat kultarahaa kapteeni?" kysyi pieni merimies, jolla oli hassu kyömynenä ja suuret silmät, joista toinen oli selvästi sokea.
"Ei! Minä pyydän vaikka viisituhatta, mikäli haluan!" kapteeni mylväisi ja pieni mies poistui ripeästi paikalta. Toby lähestyi kapteenia ja kopautti tuota varovaisesti olkapäälle. "Mitä helvettiä sinä maakrapu teet täällä?" kapteeni tiuskaisi huomatessaan häiritsijän olevan pieni vaalea nuorukainen.
"Öm.. pyysitte minua töihin? Eilen? Kapakassa?" Toby sanoi ja kohotti kulmiaan.
"Aivan! Vie tavarasi alas ja mene ensin keittiöön auttamaan Jonesia. Se mies ei osaa edes kymmeneen laskea, vaikka sormiaan käyttäisi", kapteeni sanoi huomattavasti ystävällisemmin ja kääntyi takaisin karttojensa pariin.
Toby liukui portaikkojen kaidetta alas ja livahti kannen alle. Hän heitti reppunsa vapaana olevalle punkalle ja lähti etsimään keittiötä. Alempaa hän löysi etsimänsä.
"Terve, olet Jones?" Toby kysyi ja ojensi kättään. Jones vilkaisi kättä ja kääntyi sitten laskemaan erilaisia peltipurkkeja. Turhia kuulumisia vaihtelematta Toby liittyi hänen seuraansa.
"35 papupurkkia, sir", Toby sanoi.
"Hae kellarista 15 lisää", Jones murahti ja jatkoi laskemistaan, joka toden teolla näytti tuottavan hänelle hankaluuksia; olihan hän saanut tässä ajassa laskettua vasta seitsemän keksipakettia. Toby laskeutui vielä yhdet portaikot, kunnes pääsi kellarikerrokseen. Kellarikerroksessa oli jo hyvin kosteaa ja vettä tulla tihutti monesta eri rakosesta. Kellarikerroksesta löytyi myös selliosasto ja viinikellari. Ensimmäisenä tapaamansa kaksi merimiestä laatikkoineen olivat myös löytäneet tiensä alas, ja he kantoivat irvileukoina laatikkoa kohti sellejä. Toby nappasi huomaamattomasti käsivarsilleen niin monta papupurkkia kuin sai ja kiirehti takaisin portaille. Portaiden yläpäähän päästyään hän kuuli tömähdyksen ja sellin oven sulkeutuvan. Mielenkiinnosta puolihaltia otti muutaman askeleen alaspäin portaissa ja kurkisti portaikkojen yläpäästä, mitä laatikossa oli ollut.
Laatikossa ei ollutkaan tavaraa, vaan siellä oli ollut mies. Hämärässäkin valossa näki, että mies oli melko huonossa kunnossa ja hän oli varmasti yrittänyt kaikkensa, jotta ei olisi joutunut nykyiseen olinpaikkaansa. Merimiehet lähtivät astelemaan takaisin kohti portaikkoja, jolloin Toby kiirehti takaisin keittiöön. Hän yritti karistaa näyn mielestään, mutta tiesi, että joutui palaamaan takaisin hakemaan vielä kuutta papupurkkia. Ja nopealla vilkaisulla hän päätteli, että myös keksejä tarvittaisiin lisää ainakin 10 pussia, vaikka Jones olikin vasta onnistunut laskemaan yhdeksään.