Post by Nekosan on Feb 9, 2016 22:46:40 GMT 2
Valentin René Fernando De la Vega
Kutsumanimi: Valentin tai Fredi
Rotu: Vetehinen
Ikä: 150 vuotias (näyttää 22 vuotiaalta)
Ammatti: Lääkäri
Asema: Lordi
Sukupuoli: Mies
Asunpaikka:
Drienin ja Namarin välissä sijaitsee suuri kartano, joka on kuulu jo monta sukupolvea De la Vegan suvulle. Kartanossa on monta kerrosta ja se näyttää sisältä isommalta kuin uskoisi. Pääaula on heti sisään astuessa yksi silmiin pistävä kauneus. Labyrinttimaiset käytävät portaikkoineen ja suurinen auloineen sekoittaa monen vierailijan pään, eikä kartanon jokaisesta nurkasta tiedä edes palvelusväkikään. Kartanossa on monta siipeä, eikä ne kaikki ole edes käytössä. Yleisiä tiloja, kuten tanssisalonkia, pääaulaa, ruokailutilaa ja kylpemishuoneita käytetään kovasti. Vain toista kerrosta käytetään kokonaa, siellä on monta huonetta jonne majoittaa vieraita. Kolmannen kerroksen itäsiipi on kokonaan poissa käytöstä (huhujen mukaan siellä kummittelee), eikä siellä ole käyty moniin vuosiin.
Kartanon värimaailma on hyvin vaalea ja kullankeltainen. Kaikkialla näkyy naisen käden jälki, jopa Valentinin omassa huoneessa. Miehen huone sijaitsee toisen kerroksen länsisiivessä käytävän perimmäisessä huoneessa. Siellä miehellä on iso ja korkea makuuhuone, jossa on sängyn lisäksi koko seinän korkuinen kaappi täynnä vaatteita ja kenkiä.
Kartanon takapiha on hyvin avara ja kaunis, varsinkin kesäisin.
Ase: ei ole
Elementti: Vesi
Taikuusaste: 7
Taikuus: Pystyy luomaan vesipyörteen tai aallon, jolla voi yrittää hukuttaa vastustajansa. Pystyy myös keräämään ympärillä olevasta maaperästä vettä ja syöksyttää veden vastustajan päälle. Osaa muutaman maataian, kuten kasvien kasvattamisen ja niiden hyödyntämistä taistelussa. Ei sen suurempaa. Taistelutaikoja sekä arkitaikuutta.
Perhe:
Äiti: Olimpia Yolanda De la Vega os. Pacotta, Etelänvetehinen. Markiisitar
Isä: Roberto Valerio Iván De la Vega, Etelänvetehinen. Markiisi
Biologinen isä: Halvi Leimula, Pohjoisvetehinen
Isoveli(puoli): Nataniel Pablo Vicente De la Vega, Lordi
Isosisko: Viviana Ofelia Raquel De la Vega, Lady
Pikkusisko(puoli): Gisela Irene Paola De la Vega, Lady
Läheiset:
Isoäiti: Reyna Teodora De la Vega, Etelänvetehinen.
Paras ystävä: Harriet Nikita Elizie Liliana Green (Niki tai Nita), suloinen keijutyttö.
Iältään 23 vuotias. Keijua kutsutaan joko Nitaksi tai Nikiksi (Valentin sanoo Nikiksi). Harrietilla on turkoosin siniset pitkät hiukset (näyttävät välillä vihreiltä) ja kauniit kirkkaat kullanruskeat silmät. Hiukset ylettyvät auki ristiselkään, mutta Harriet pitää niitä yleensä kahdella ponnarilla. Neitosen siivet ovat perhosmaiset ja läpikuultavan valkoiset kullanvärisillä kuvioilla (ks. kuva). Pituus keijuna 10 cm ja ihmismuodossa 143 cm. Luonteeltaan neito on utelias, ystävällinen ja nauravainen persoona. Hän on kuitenkin hyvin räväkkä suustaan ja päästää helposti sammakkoja, jolloin saattaa pahoittaa joidenkin mielen. Vilkas ja pirteä neiti on aina lojaali ystävilleen, eikä koskaan tarkoita pahaa kenellekään. Hän on kuitenkin hieman kaksimielinen, jolloin ärsyyntyy kun ystävänsä ei tajua hänen vitsejään. Perus keijutyttö, joka rakastaa kaikkea makeaa ja pitää syömisestä. Vaikka keiju syö paljon, hän ei liho ollenkaan. Pitää kovasti Valentinista, josta on tullut isovelihahmo neidolle. Elementti on valo ja taikuusaste 4.
Luonne: Valentin on perusteellinen herrasmies. Hän on avoin, rehellinen ja rento juttuseura. Mahdoton naistennaurattaja ja nautiskelija. Tuntuu kuin mies ei osaisi muuta kuin hymyillä ja nauraa. Huumorintajuinen, kohtelias ja hyvin ystävällinen. Rauhallinen ja syvällinen kuuntelija tai kova pulputtaja, joka puhuu taukoamatta. Kaikki tämä on aitoa ja jokainen tulee heti toimeen miehen kanssa (tai sitten ei). On vaikea olla vihaamatta tätä kultasydämistä miestä, joka tekee kaikkensa jotta tunnet olosi mukavaksi. Jos Valentin näkee jonkun olevan surullinen, hän tuntee velvollisuudekseen piristää toista, vaikka se tarkoittaisi pukeutumista pelleksi ja takaperin kuperkeikkoja, hän tekee sen silti. Vaikka mies vaikuttaa hyvin seksuaaliselta, ei hän oikeastaan ole sellainen, sillä uskoo aitoon rakkauteen. Naiset ovat miehelle enemmänkin mukavia tuttavia, joista voi löytää Sen Oikean. Kaksimielisyyksille ja flirtille mies on liian viaton ymmärtääkseen niitä. Hän ei siis ymmärrä kun yrität vihjailla hänelle sänkypuuhista tai saattaa ymmärtää, muttei sano mitään. Valentin on siis hieman sinisilmäinen ja viaton. Viattomuus ilmenee myös tavalla kuinka hän uskaltaa halata ja silitellä kaikkia ilman taka-ajatuksia. Suuttumaan miestä on hyvin vaikea saada, sillä hän kuittaa kaikki pelkällä huumorilla. Tietysti mies ei pidä jos hänen läheisiään ja rakkaitaan kohdellaan kaltoin, jolloin mies saattaa vakavasti sanoa asiasta, mutta harvemmin on alkanut tappelemaan moisesta. Hän ei ole riitahaastava, vaan enemmänkin rauhanomainen uneksija. Valentin rakastaa läheisyyttä ja uskoo jokaisen kaipaavan ainakin yhden halin päivässä. Hän on silti vain yhden naisen mies, eikä tekisi mitään vahingoittaakseen rakastaan. Hän voi vaikka lopettaa toisten halailun, mikäli hänen rakkaansa niin haluaa. Lojaali, rehti ja uskollinen mies rakastetulleen ja ystävilleen.
Ulkonäkö: Valentin on komea nuori mies, jolla on syvänsiniset hiukset. Hiukset ovat ohuet, mutta pitkät ja yltävätkin miehen alaselkään asti. Hiuksiaan mies pitää yleensä pompulalla tai letillä. Kropaltaan mies on hieman lihaksikas treenaamisen takia. Silmät on lempeät ja väriltään sinivihreät (näyttävät välillä vihreiltä tai sinisiltä). Miehen oikea silmä on hieman sinisempi ja vasen taas vihreämpi, joten näyttää kuin hänellä olisi eriväriset silmät. Äidin puolelta mies on perinyt ihonsa ruskean vivahteen, joka on vaaleampi kuin muilla perheenjäsenillä. Silmäripset ovat tummat, mutta lyhyet ja huulet ovat ohuet (aina hymyssä). Miehellä on "pianistin kädet", eli hänen sormensa ovat pitkät ja ohuet. Valentin pitää vaaleaista sävyistä ja pukeutuu usein valkoiseen, jolloin hänen hieman ruskea ihonsa pääsee oikeuksiinsa. Puvut ovat kovassa käytössä ja mies näyttää aina hyvin siistiltä ja huoliteltulta. Hän ei kuitenkaan revi hiuksiaan, jos joku päivä lähteekin ulos vastaheränneen näköisenä. Tyköistuvat housut ovat hänen mieleen ja se tuo esille lihaksikkaan takamuksen. Valentin ei ole mikään himo bodari, mutta hänellä on suhteellisen paljon lihaksia. Mies on 183 cm pitkä, joten on suhteellisin pitkä. Ihmismuodossa miehen korvat ovat normaalin ihmisen korvat. Valentin joutuu käyttämään joskus silmälaseja. Harvemmin mies niitä kuitenkaan tarvitsee/ käyttää, sillä on kaukonäköinen. Mukana ne kuitenkin aina ovat, sillä koskaan ei tiedä jos joutuu lukemaan jotain.
Vetehismuoto:
Valentinilla on etelävetehisille tyypillinen lyhyempi pyrstö ja hänen evänsä ovat hieman pyöreät. Niissä on kuitenkin hieman piikikkään näköiset ulokkeet, josta huomaa, että hänessä on pohjoisvetehisen geenejä. Korvien ulokkeet ovat kuitenkin täysin pyöreät. Väriltään pyrstö on tummansininen (hieman tummempi kuin miehen hiukset). Vetehismuodossa miehen pituus lyhenee ja hän on vain 174 cm pitkä.
Menneisyys:
"Monia vuosikymmeniä sitten, espanjalainen kuningas Filippe XI lähti matkustamaan laivallaan kohti tuntematonta lastinaan perheensä ja arvokkaammat aartensa. Tarkoitus oli löytää uusi maa, jossa voisi elää rauhassa ilman vallankumousta. Filippe rutisti vaimoansa kuningatar Marieta heidän lähtiessä kohti uusia tuulia. Hän oli varma, että hän ja hänen perheensä löytäisi rauhallisen paikan jossa elää vailla huolia. Matka taittui hyvin ja perhe odotti jo innoissaan uuden kotimaan löytymistä. Lippu liehui mastossa ja siitä saattoi erottaa kuninkaallisen vaakunan kissa ja koira. Vuosia kului ja ruokavarat vähenivät. Osa miehistöstä kuoli keripukkiin ja muihin tauteihin, jotka aiheutti vitamiinien puute. Filippe rukoili jumalia pelastamaan hänen perheensä. Kun heidän poikansa sairastui, kuningas oli kauhuissaan ja rukoili jumalia säästämään poikansa. Hänen uskonsa ei loppunut, vaikka hänen poikansa voimat vähenivät. Joka ilta hän ja Marie-vaimo rukoilivat jumalia ja uhrasivat vähäisiä ruokiansa poikansa pelastamiseksi. Perheen rakkaan kissan kuollessa, heidän tyttärensä Beatriz alkoi olla sitä mieltä, että koko matka olisi heidänkin kuolemakseen. Filippe ei uskonut tytärtään vaan tiesi heidän vielä löytävän paikan jossa elää onnellisena. Kuin ihme, he löysivät saaren, josta saivat lisää ruokatavaroita laivaansa ja heidän poikansa pelastui. Saari osoittautui kuitenkin asumiskyvyttömäksi, sillä paikalliset olivat kannibaaleja. Matka jatkui kohti tuntemattomaan ja Filippe uskoi edelleen heidän löytävän paikan jossa elää. Kuningatar itsekkin alkoi kääntyä tyttärensä puolelle, he eivät selviäisi matkasta elävänä. Koko perhe alkoi olla sitä mieltä, ettei unelmien kotimaata löytyisi ollenkaan vaan he eläisivät merellä seilaten. Filippe kuitenkin uskoi löytävänsä vielä maan jossa elää onnellisena perheensä kanssa, siihen uskoon hän kuoli sairastuessaan keuhkokuumeeseen. Kuningatar Marie murtui miehensä kuolemasta ja pyysi miehistöä palaamaan takaisin Espanjaan. Hän kuolisi mielummin vallankumouksen jalkoihin, kun tulisi haiden syömäksi. He eivät kuitenkaan päässeet Espanjaan kuningataren tehdessä itsemurhan. Perheen lapset järkyttyivät kuullessaan äitinsä hirttäytyneen. Tytär Beatriz ja hänen veljensä riitelivät pitkään pitäisikö heidän palata Espanjaan hautamaan vanhempansa sinne vai etsiä uusi maa, kuten isä oli toivonut. He eivät saaneet asiaa selvitettyä, kun eräänä sumuisena yönä he ajautuivat myrskyyn. Suurinosa miehistöstä hukkui tyrskyihin, lentäessä aallon mukana mereen. Laiva selvisi kuitenkin myrskystä ja Beatriz oli veljensä kanssa hengissä. Heidän avatessa silmänsä, he eivät voineet uskoa näkemäänsä. Laiva oli ajautunut karille ja heidän edessään näkyi saari. Enempiä ajattelematta sisarukset ja jäljellä oleva laivan miehistö soutivat rannalle. He eivät olleet uskoa silmiään, ranta oli kaunis ja he tiesivät etteivät voineet nähdä unta. Beatriz syleili veljeään ja he molemmat päättivät jäädä saarelle. Saari oli Lyrath. Sinne he kaksi jäivät ja rakensivat etelään kartanon. Vanhemmat haudattiin valmiin kartanon takapihalle. Jäljelle jääneestä miehistöstä he eivät tienneet, osa jäi saarelle ja osa yritti päästä saarelta pois tuloksettomasti. Beatriz nai rikkaan aatelismiehen ja muutti tämän luo. Naisen veli jäi asumaan kotikartanoon ja rakastui tulisesti vetehisnaiseen. Filippen pojan nimi oli muuten Valentin ja heidän sukunimensä De la Vega.."
Kauniina kesäpäivänä syntyi De la Vegan sukuun toinen poika ja Roberto odotti innoissaan saada nähdä uuden poikansa. Alkuvuotensa poika kun joutui viettämään merellä, minne miehen vaimo oli mennyt synnyttämään. Näin oli tehty jokainen De la Vegan suvun lapsien synnytys. Kun vuosia meni ja lopulta tarpeeksi vahvan pojan oli määrä saapua kotiinsa, Roberto ei meinannut pysyä housuissaan. Hän oli niin tohkeissaan nähdäkseen uuden poikansa. Kun Olimpia saapui n. 6 vuotiaalta näyttävän poikansa kanssa, uusi isä katsoi poikaansa pitkään. Lopulta mies hymyili leveästi ja nosti poikansa syliinsä onnellisen näköisenä.
”Tässä on minun poikani!” mies oli huutanut koko kartanon palvelusväen edessä. Kaikki olivat pudistelleet päätä ja katsoneet isäntäänsä säälivästi. Kuka tahansa saattoi nähdä pojan sinisistä hiuksista, ettei tämä ollut täysin etelänvetehinen. Olimpia oli taas pettänyt miestään, eikä Roberto nähnyt sitä tai sitten hän ei vain halunnut nähdä sitä. Pariskunnalla oli jo ennestään kaksi lasta, tytär ja poika. Vanhin poika Nataniel oli Roberton omaa verta, mutta tytär Viviana oli taasen avioliiton ulkopuolella tehty lapsi, kuten uusin lapsukainen. Onnellinen paroni päätti nimetä pojan Valentiniksi. Olimpia oli enemmän kuin ylpeä pojan nimestä, sillä se oli Roberton esi-isän nimi ja täten hyvin kunniakas nimi pikku pojalle. Pieni Valentin kasvoi rakastavan perheen keskellä, eikä tiennyt mitään syntyperästään. Hän ei tajunnut miksi kaikki pudistivat päätään aina kun häntä katsottiin. Vuosien myötä se kuitenkin loppui ja kaikki rakastivat nuorta Valentinia. Pienenä pojalla huomattiin myös huono lähinäkö, jota yritettiin korjata lääkärien ja parantajien avulla. Lopulta vanhempien täytyi luovuttaa ja hankkia pojalle lasit. Huonosta lähinäöstä huolimatta, Valentin halusi oppia koko ajan uutta ja kehittää itseään sekä fyysisesti, että henkisesti. Hän opetteli kaikkea taiteesta taistelulajeihin. Hän oli jopa maagin opeissa, sillä isä tietenkin antoi pojalle kaiken mitä tämä vain halusi. Kun Valentin alkoi olla jo täysi-ikäinen, äiti tuli uudestaan raskaaksi. Isoveljeksi tuleva nuorukainen oli innoissaan, sillä hän oli jo pitkään toivonut itselleen pikkuveljeä tai -siskoa. Kun äiti lähti synnyttämään merelle, Valentin meni aina harjoitusten jälkeen laguunille katselemaan merelle miettien, että jossain siellä uiskentelisi hänen uusi sisarensa. Hän ei kuitenkaan uskaltautunut mennä katsomaan, joko se olisi tarpeeksi vahva maalle. Nuorukainen odotti kärsivällisesti päivää, jolloin hänen sisarensa tulisi kartanoon asumaan. Tänä aikana mies keskittyi liikkumaan päivittäin ja treenaamaan vartaloaan, jotta hänestä tulisi vahva fyysisestikin. Pian tuli se päivä kun äiti toi noin 6 vuotiaalta näyttävän sisaren kotiin ja Roberto oli taas ihan täpinöissä uuden lapsen kanssa. Tuolloin Valentin muisti kuinka hän katsoi usein pikkusisartaan ja huomio, kuinka erilaiselta he näyttivät. Kuitenkin poika oli kuten isänsä, eikä välittänyt siitä tyttö oli kuitenkin hänen oma pikkusiskonsa. Sisarukset tulivat kaikki toisiensa kanssa juttuun, vaikka ikäero oli kaikien välillä suuri. Varsinkin vanhimman ja nuorimman välillä oli ikäeroa hyyvin paljon. Elämä jatkui kuitenkin tavallisesti, eikä Valentin (eikä Vivianakaan) ajattellut melkein koskaan miksi hän näytti hieman erilaiselta kuin kaksi muuta sisartaan. Mitä enemmän mies alkoi pyöriä juhlissa kuuntelemassa muita aatelisia, jotka keskustelivat liikeasioista, sitä enemmän hän alkoi miettiä elämänsä tarkoitusta. Hän alkoi mietti pitkään mitä halusi elämältään ja vaikka hän olikin lordi (ja tuleva markiisi), hän halusi tehdä jotain hyödyllistä. Magia oli aina kiinnostanut miestä, joten mies meni uudestaan erään maagin oppipojaksi ja opetteli sekä mestarin kanssa, että itsekseen. Hän oli nopea oppimaan, mutta magian oppit olivat hyvin vaikeita ja vaativia. Lopulta mies oli tarpeeksi vahva harjoittamaan magiaansa itse ja näin hänestä tuli maagi. Koska mies oli kieltäytynyt koskemasta aseisiin hän tiesi magian olevan avuksi myös itsepuolustuksessa. Hän työskenteli pitkään maagina ja olipa hänellä muutama oppipoikakin, joille kehoitti pasifismia. Tietenkään mies ei koskaan painostanut ketään aateeseensa, vaan piti itse siitä kiinni. Monien vuosien jälkeen ollessaan lähemmäs sata vuotias, Valentin huomasi haluavansa ammatin jossa voisi auttaa toisia. Niin mies alkoi opiskella lääkäriksi, sillä hän halusi auttaa haavoittuneita ja taistelussa loukkaantuneita. Valentin huomasi työn olevan raskasta, mutta nautti saadessaan olla avuksi. Hän lopulta valmistui kokonaan lääkäriksi ja on nyt tehnyt työtä aina silloin tällöin kun on ollut suuri tarve. Enemmän hän on hoitanut vain aatelisia, muttei hän kieltäydy vähä palkkaisestakin työstä auttaa alempiarvoisia olentoja. Valentin ei kuitenkaan koskaan lopettanut magiansa harjoittamista, vaan harjoittaa sitä lisää.
Heikkoudet & Vahvuudet:
+ Musikillisesti lahjakas
+ Fyysisesti vahva
+ Hyvä magia
+ Hyvä kaukonäkö
-/+ Pasifisti
- ei näe lähelle
- hieman yksinkertainen
- ei taistele
Pitää:
- Ruuasta (on oikea nautiskelija)
- Liikunnasta
- Taistelulajeista
- Läheisyydestä ja halaamisesta
- Musiikista
Muuta:
- On Liamin puoliveli
- Ei tiedä biologisesta isästään (luulee Robertoa oikeaksi isäkseen).
- Osaa soittaa monia eri instrumentteja (eniten pianoa).
Lemmikit:
Jokaisella perheenjäsenellä on oma koira ja kissa, jotka ovat De la Vega suvun vaakunamerkki.
Valentinin koira Shiori (pomeranian) ja kissa Yuki (turkkilainen angora) ovat molemmat naaraita. Tulevat toimeen toistensa kanssa
Kutsumanimi: Valentin tai Fredi
Rotu: Vetehinen
Ikä: 150 vuotias (näyttää 22 vuotiaalta)
Ammatti: Lääkäri
Asema: Lordi
Sukupuoli: Mies
Asunpaikka:
Drienin ja Namarin välissä sijaitsee suuri kartano, joka on kuulu jo monta sukupolvea De la Vegan suvulle. Kartanossa on monta kerrosta ja se näyttää sisältä isommalta kuin uskoisi. Pääaula on heti sisään astuessa yksi silmiin pistävä kauneus. Labyrinttimaiset käytävät portaikkoineen ja suurinen auloineen sekoittaa monen vierailijan pään, eikä kartanon jokaisesta nurkasta tiedä edes palvelusväkikään. Kartanossa on monta siipeä, eikä ne kaikki ole edes käytössä. Yleisiä tiloja, kuten tanssisalonkia, pääaulaa, ruokailutilaa ja kylpemishuoneita käytetään kovasti. Vain toista kerrosta käytetään kokonaa, siellä on monta huonetta jonne majoittaa vieraita. Kolmannen kerroksen itäsiipi on kokonaan poissa käytöstä (huhujen mukaan siellä kummittelee), eikä siellä ole käyty moniin vuosiin.
Kartanon värimaailma on hyvin vaalea ja kullankeltainen. Kaikkialla näkyy naisen käden jälki, jopa Valentinin omassa huoneessa. Miehen huone sijaitsee toisen kerroksen länsisiivessä käytävän perimmäisessä huoneessa. Siellä miehellä on iso ja korkea makuuhuone, jossa on sängyn lisäksi koko seinän korkuinen kaappi täynnä vaatteita ja kenkiä.
Kartanon takapiha on hyvin avara ja kaunis, varsinkin kesäisin.
Ase: ei ole
Elementti: Vesi
Taikuusaste: 7
Taikuus: Pystyy luomaan vesipyörteen tai aallon, jolla voi yrittää hukuttaa vastustajansa. Pystyy myös keräämään ympärillä olevasta maaperästä vettä ja syöksyttää veden vastustajan päälle. Osaa muutaman maataian, kuten kasvien kasvattamisen ja niiden hyödyntämistä taistelussa. Ei sen suurempaa. Taistelutaikoja sekä arkitaikuutta.
Perhe:
Äiti: Olimpia Yolanda De la Vega os. Pacotta, Etelänvetehinen. Markiisitar
Isä: Roberto Valerio Iván De la Vega, Etelänvetehinen. Markiisi
Biologinen isä: Halvi Leimula, Pohjoisvetehinen
Isoveli(puoli): Nataniel Pablo Vicente De la Vega, Lordi
Isosisko: Viviana Ofelia Raquel De la Vega, Lady
Pikkusisko(puoli): Gisela Irene Paola De la Vega, Lady
Läheiset:
Isoäiti: Reyna Teodora De la Vega, Etelänvetehinen.
Paras ystävä: Harriet Nikita Elizie Liliana Green (Niki tai Nita), suloinen keijutyttö.
Iältään 23 vuotias. Keijua kutsutaan joko Nitaksi tai Nikiksi (Valentin sanoo Nikiksi). Harrietilla on turkoosin siniset pitkät hiukset (näyttävät välillä vihreiltä) ja kauniit kirkkaat kullanruskeat silmät. Hiukset ylettyvät auki ristiselkään, mutta Harriet pitää niitä yleensä kahdella ponnarilla. Neitosen siivet ovat perhosmaiset ja läpikuultavan valkoiset kullanvärisillä kuvioilla (ks. kuva). Pituus keijuna 10 cm ja ihmismuodossa 143 cm. Luonteeltaan neito on utelias, ystävällinen ja nauravainen persoona. Hän on kuitenkin hyvin räväkkä suustaan ja päästää helposti sammakkoja, jolloin saattaa pahoittaa joidenkin mielen. Vilkas ja pirteä neiti on aina lojaali ystävilleen, eikä koskaan tarkoita pahaa kenellekään. Hän on kuitenkin hieman kaksimielinen, jolloin ärsyyntyy kun ystävänsä ei tajua hänen vitsejään. Perus keijutyttö, joka rakastaa kaikkea makeaa ja pitää syömisestä. Vaikka keiju syö paljon, hän ei liho ollenkaan. Pitää kovasti Valentinista, josta on tullut isovelihahmo neidolle. Elementti on valo ja taikuusaste 4.
Luonne: Valentin on perusteellinen herrasmies. Hän on avoin, rehellinen ja rento juttuseura. Mahdoton naistennaurattaja ja nautiskelija. Tuntuu kuin mies ei osaisi muuta kuin hymyillä ja nauraa. Huumorintajuinen, kohtelias ja hyvin ystävällinen. Rauhallinen ja syvällinen kuuntelija tai kova pulputtaja, joka puhuu taukoamatta. Kaikki tämä on aitoa ja jokainen tulee heti toimeen miehen kanssa (tai sitten ei). On vaikea olla vihaamatta tätä kultasydämistä miestä, joka tekee kaikkensa jotta tunnet olosi mukavaksi. Jos Valentin näkee jonkun olevan surullinen, hän tuntee velvollisuudekseen piristää toista, vaikka se tarkoittaisi pukeutumista pelleksi ja takaperin kuperkeikkoja, hän tekee sen silti. Vaikka mies vaikuttaa hyvin seksuaaliselta, ei hän oikeastaan ole sellainen, sillä uskoo aitoon rakkauteen. Naiset ovat miehelle enemmänkin mukavia tuttavia, joista voi löytää Sen Oikean. Kaksimielisyyksille ja flirtille mies on liian viaton ymmärtääkseen niitä. Hän ei siis ymmärrä kun yrität vihjailla hänelle sänkypuuhista tai saattaa ymmärtää, muttei sano mitään. Valentin on siis hieman sinisilmäinen ja viaton. Viattomuus ilmenee myös tavalla kuinka hän uskaltaa halata ja silitellä kaikkia ilman taka-ajatuksia. Suuttumaan miestä on hyvin vaikea saada, sillä hän kuittaa kaikki pelkällä huumorilla. Tietysti mies ei pidä jos hänen läheisiään ja rakkaitaan kohdellaan kaltoin, jolloin mies saattaa vakavasti sanoa asiasta, mutta harvemmin on alkanut tappelemaan moisesta. Hän ei ole riitahaastava, vaan enemmänkin rauhanomainen uneksija. Valentin rakastaa läheisyyttä ja uskoo jokaisen kaipaavan ainakin yhden halin päivässä. Hän on silti vain yhden naisen mies, eikä tekisi mitään vahingoittaakseen rakastaan. Hän voi vaikka lopettaa toisten halailun, mikäli hänen rakkaansa niin haluaa. Lojaali, rehti ja uskollinen mies rakastetulleen ja ystävilleen.
Ulkonäkö: Valentin on komea nuori mies, jolla on syvänsiniset hiukset. Hiukset ovat ohuet, mutta pitkät ja yltävätkin miehen alaselkään asti. Hiuksiaan mies pitää yleensä pompulalla tai letillä. Kropaltaan mies on hieman lihaksikas treenaamisen takia. Silmät on lempeät ja väriltään sinivihreät (näyttävät välillä vihreiltä tai sinisiltä). Miehen oikea silmä on hieman sinisempi ja vasen taas vihreämpi, joten näyttää kuin hänellä olisi eriväriset silmät. Äidin puolelta mies on perinyt ihonsa ruskean vivahteen, joka on vaaleampi kuin muilla perheenjäsenillä. Silmäripset ovat tummat, mutta lyhyet ja huulet ovat ohuet (aina hymyssä). Miehellä on "pianistin kädet", eli hänen sormensa ovat pitkät ja ohuet. Valentin pitää vaaleaista sävyistä ja pukeutuu usein valkoiseen, jolloin hänen hieman ruskea ihonsa pääsee oikeuksiinsa. Puvut ovat kovassa käytössä ja mies näyttää aina hyvin siistiltä ja huoliteltulta. Hän ei kuitenkaan revi hiuksiaan, jos joku päivä lähteekin ulos vastaheränneen näköisenä. Tyköistuvat housut ovat hänen mieleen ja se tuo esille lihaksikkaan takamuksen. Valentin ei ole mikään himo bodari, mutta hänellä on suhteellisen paljon lihaksia. Mies on 183 cm pitkä, joten on suhteellisin pitkä. Ihmismuodossa miehen korvat ovat normaalin ihmisen korvat. Valentin joutuu käyttämään joskus silmälaseja. Harvemmin mies niitä kuitenkaan tarvitsee/ käyttää, sillä on kaukonäköinen. Mukana ne kuitenkin aina ovat, sillä koskaan ei tiedä jos joutuu lukemaan jotain.
Vetehismuoto:
Valentinilla on etelävetehisille tyypillinen lyhyempi pyrstö ja hänen evänsä ovat hieman pyöreät. Niissä on kuitenkin hieman piikikkään näköiset ulokkeet, josta huomaa, että hänessä on pohjoisvetehisen geenejä. Korvien ulokkeet ovat kuitenkin täysin pyöreät. Väriltään pyrstö on tummansininen (hieman tummempi kuin miehen hiukset). Vetehismuodossa miehen pituus lyhenee ja hän on vain 174 cm pitkä.
Menneisyys:
"Monia vuosikymmeniä sitten, espanjalainen kuningas Filippe XI lähti matkustamaan laivallaan kohti tuntematonta lastinaan perheensä ja arvokkaammat aartensa. Tarkoitus oli löytää uusi maa, jossa voisi elää rauhassa ilman vallankumousta. Filippe rutisti vaimoansa kuningatar Marieta heidän lähtiessä kohti uusia tuulia. Hän oli varma, että hän ja hänen perheensä löytäisi rauhallisen paikan jossa elää vailla huolia. Matka taittui hyvin ja perhe odotti jo innoissaan uuden kotimaan löytymistä. Lippu liehui mastossa ja siitä saattoi erottaa kuninkaallisen vaakunan kissa ja koira. Vuosia kului ja ruokavarat vähenivät. Osa miehistöstä kuoli keripukkiin ja muihin tauteihin, jotka aiheutti vitamiinien puute. Filippe rukoili jumalia pelastamaan hänen perheensä. Kun heidän poikansa sairastui, kuningas oli kauhuissaan ja rukoili jumalia säästämään poikansa. Hänen uskonsa ei loppunut, vaikka hänen poikansa voimat vähenivät. Joka ilta hän ja Marie-vaimo rukoilivat jumalia ja uhrasivat vähäisiä ruokiansa poikansa pelastamiseksi. Perheen rakkaan kissan kuollessa, heidän tyttärensä Beatriz alkoi olla sitä mieltä, että koko matka olisi heidänkin kuolemakseen. Filippe ei uskonut tytärtään vaan tiesi heidän vielä löytävän paikan jossa elää onnellisena. Kuin ihme, he löysivät saaren, josta saivat lisää ruokatavaroita laivaansa ja heidän poikansa pelastui. Saari osoittautui kuitenkin asumiskyvyttömäksi, sillä paikalliset olivat kannibaaleja. Matka jatkui kohti tuntemattomaan ja Filippe uskoi edelleen heidän löytävän paikan jossa elää. Kuningatar itsekkin alkoi kääntyä tyttärensä puolelle, he eivät selviäisi matkasta elävänä. Koko perhe alkoi olla sitä mieltä, ettei unelmien kotimaata löytyisi ollenkaan vaan he eläisivät merellä seilaten. Filippe kuitenkin uskoi löytävänsä vielä maan jossa elää onnellisena perheensä kanssa, siihen uskoon hän kuoli sairastuessaan keuhkokuumeeseen. Kuningatar Marie murtui miehensä kuolemasta ja pyysi miehistöä palaamaan takaisin Espanjaan. Hän kuolisi mielummin vallankumouksen jalkoihin, kun tulisi haiden syömäksi. He eivät kuitenkaan päässeet Espanjaan kuningataren tehdessä itsemurhan. Perheen lapset järkyttyivät kuullessaan äitinsä hirttäytyneen. Tytär Beatriz ja hänen veljensä riitelivät pitkään pitäisikö heidän palata Espanjaan hautamaan vanhempansa sinne vai etsiä uusi maa, kuten isä oli toivonut. He eivät saaneet asiaa selvitettyä, kun eräänä sumuisena yönä he ajautuivat myrskyyn. Suurinosa miehistöstä hukkui tyrskyihin, lentäessä aallon mukana mereen. Laiva selvisi kuitenkin myrskystä ja Beatriz oli veljensä kanssa hengissä. Heidän avatessa silmänsä, he eivät voineet uskoa näkemäänsä. Laiva oli ajautunut karille ja heidän edessään näkyi saari. Enempiä ajattelematta sisarukset ja jäljellä oleva laivan miehistö soutivat rannalle. He eivät olleet uskoa silmiään, ranta oli kaunis ja he tiesivät etteivät voineet nähdä unta. Beatriz syleili veljeään ja he molemmat päättivät jäädä saarelle. Saari oli Lyrath. Sinne he kaksi jäivät ja rakensivat etelään kartanon. Vanhemmat haudattiin valmiin kartanon takapihalle. Jäljelle jääneestä miehistöstä he eivät tienneet, osa jäi saarelle ja osa yritti päästä saarelta pois tuloksettomasti. Beatriz nai rikkaan aatelismiehen ja muutti tämän luo. Naisen veli jäi asumaan kotikartanoon ja rakastui tulisesti vetehisnaiseen. Filippen pojan nimi oli muuten Valentin ja heidän sukunimensä De la Vega.."
Kauniina kesäpäivänä syntyi De la Vegan sukuun toinen poika ja Roberto odotti innoissaan saada nähdä uuden poikansa. Alkuvuotensa poika kun joutui viettämään merellä, minne miehen vaimo oli mennyt synnyttämään. Näin oli tehty jokainen De la Vegan suvun lapsien synnytys. Kun vuosia meni ja lopulta tarpeeksi vahvan pojan oli määrä saapua kotiinsa, Roberto ei meinannut pysyä housuissaan. Hän oli niin tohkeissaan nähdäkseen uuden poikansa. Kun Olimpia saapui n. 6 vuotiaalta näyttävän poikansa kanssa, uusi isä katsoi poikaansa pitkään. Lopulta mies hymyili leveästi ja nosti poikansa syliinsä onnellisen näköisenä.
”Tässä on minun poikani!” mies oli huutanut koko kartanon palvelusväen edessä. Kaikki olivat pudistelleet päätä ja katsoneet isäntäänsä säälivästi. Kuka tahansa saattoi nähdä pojan sinisistä hiuksista, ettei tämä ollut täysin etelänvetehinen. Olimpia oli taas pettänyt miestään, eikä Roberto nähnyt sitä tai sitten hän ei vain halunnut nähdä sitä. Pariskunnalla oli jo ennestään kaksi lasta, tytär ja poika. Vanhin poika Nataniel oli Roberton omaa verta, mutta tytär Viviana oli taasen avioliiton ulkopuolella tehty lapsi, kuten uusin lapsukainen. Onnellinen paroni päätti nimetä pojan Valentiniksi. Olimpia oli enemmän kuin ylpeä pojan nimestä, sillä se oli Roberton esi-isän nimi ja täten hyvin kunniakas nimi pikku pojalle. Pieni Valentin kasvoi rakastavan perheen keskellä, eikä tiennyt mitään syntyperästään. Hän ei tajunnut miksi kaikki pudistivat päätään aina kun häntä katsottiin. Vuosien myötä se kuitenkin loppui ja kaikki rakastivat nuorta Valentinia. Pienenä pojalla huomattiin myös huono lähinäkö, jota yritettiin korjata lääkärien ja parantajien avulla. Lopulta vanhempien täytyi luovuttaa ja hankkia pojalle lasit. Huonosta lähinäöstä huolimatta, Valentin halusi oppia koko ajan uutta ja kehittää itseään sekä fyysisesti, että henkisesti. Hän opetteli kaikkea taiteesta taistelulajeihin. Hän oli jopa maagin opeissa, sillä isä tietenkin antoi pojalle kaiken mitä tämä vain halusi. Kun Valentin alkoi olla jo täysi-ikäinen, äiti tuli uudestaan raskaaksi. Isoveljeksi tuleva nuorukainen oli innoissaan, sillä hän oli jo pitkään toivonut itselleen pikkuveljeä tai -siskoa. Kun äiti lähti synnyttämään merelle, Valentin meni aina harjoitusten jälkeen laguunille katselemaan merelle miettien, että jossain siellä uiskentelisi hänen uusi sisarensa. Hän ei kuitenkaan uskaltautunut mennä katsomaan, joko se olisi tarpeeksi vahva maalle. Nuorukainen odotti kärsivällisesti päivää, jolloin hänen sisarensa tulisi kartanoon asumaan. Tänä aikana mies keskittyi liikkumaan päivittäin ja treenaamaan vartaloaan, jotta hänestä tulisi vahva fyysisestikin. Pian tuli se päivä kun äiti toi noin 6 vuotiaalta näyttävän sisaren kotiin ja Roberto oli taas ihan täpinöissä uuden lapsen kanssa. Tuolloin Valentin muisti kuinka hän katsoi usein pikkusisartaan ja huomio, kuinka erilaiselta he näyttivät. Kuitenkin poika oli kuten isänsä, eikä välittänyt siitä tyttö oli kuitenkin hänen oma pikkusiskonsa. Sisarukset tulivat kaikki toisiensa kanssa juttuun, vaikka ikäero oli kaikien välillä suuri. Varsinkin vanhimman ja nuorimman välillä oli ikäeroa hyyvin paljon. Elämä jatkui kuitenkin tavallisesti, eikä Valentin (eikä Vivianakaan) ajattellut melkein koskaan miksi hän näytti hieman erilaiselta kuin kaksi muuta sisartaan. Mitä enemmän mies alkoi pyöriä juhlissa kuuntelemassa muita aatelisia, jotka keskustelivat liikeasioista, sitä enemmän hän alkoi miettiä elämänsä tarkoitusta. Hän alkoi mietti pitkään mitä halusi elämältään ja vaikka hän olikin lordi (ja tuleva markiisi), hän halusi tehdä jotain hyödyllistä. Magia oli aina kiinnostanut miestä, joten mies meni uudestaan erään maagin oppipojaksi ja opetteli sekä mestarin kanssa, että itsekseen. Hän oli nopea oppimaan, mutta magian oppit olivat hyvin vaikeita ja vaativia. Lopulta mies oli tarpeeksi vahva harjoittamaan magiaansa itse ja näin hänestä tuli maagi. Koska mies oli kieltäytynyt koskemasta aseisiin hän tiesi magian olevan avuksi myös itsepuolustuksessa. Hän työskenteli pitkään maagina ja olipa hänellä muutama oppipoikakin, joille kehoitti pasifismia. Tietenkään mies ei koskaan painostanut ketään aateeseensa, vaan piti itse siitä kiinni. Monien vuosien jälkeen ollessaan lähemmäs sata vuotias, Valentin huomasi haluavansa ammatin jossa voisi auttaa toisia. Niin mies alkoi opiskella lääkäriksi, sillä hän halusi auttaa haavoittuneita ja taistelussa loukkaantuneita. Valentin huomasi työn olevan raskasta, mutta nautti saadessaan olla avuksi. Hän lopulta valmistui kokonaan lääkäriksi ja on nyt tehnyt työtä aina silloin tällöin kun on ollut suuri tarve. Enemmän hän on hoitanut vain aatelisia, muttei hän kieltäydy vähä palkkaisestakin työstä auttaa alempiarvoisia olentoja. Valentin ei kuitenkaan koskaan lopettanut magiansa harjoittamista, vaan harjoittaa sitä lisää.
Heikkoudet & Vahvuudet:
+ Musikillisesti lahjakas
+ Fyysisesti vahva
+ Hyvä magia
+ Hyvä kaukonäkö
-/+ Pasifisti
- ei näe lähelle
- hieman yksinkertainen
- ei taistele
Pitää:
- Ruuasta (on oikea nautiskelija)
- Liikunnasta
- Taistelulajeista
- Läheisyydestä ja halaamisesta
- Musiikista
Muuta:
- On Liamin puoliveli
- Ei tiedä biologisesta isästään (luulee Robertoa oikeaksi isäkseen).
- Osaa soittaa monia eri instrumentteja (eniten pianoa).
Lemmikit:
Jokaisella perheenjäsenellä on oma koira ja kissa, jotka ovat De la Vega suvun vaakunamerkki.
Valentinin koira Shiori (pomeranian) ja kissa Yuki (turkkilainen angora) ovat molemmat naaraita. Tulevat toimeen toistensa kanssa