Post by bloodywolf on Feb 5, 2016 13:03:30 GMT 2
//Syhis ja Zarre tänne! //
Celenea räväytti silmänsä auki kohdaten katseellaan tumman katon. Täysikuu loi tyypilliseen tapaansa tarkkoja varjoja huoneeseen, ja sai kaiken piityymään terävästi vasten yöllistä maisemaa. Vaimea meteli ulkona oli havahduttanut naisen unestaan, ja tuo nousi istumaan sängyllään, kuulostellen hiljaisuutta korvillaan. Ulkoa tosiaan kuului vaimeita vinkaisuja ja murinaa. Celenean mielessä käväisi samantien että jokin villieläin oli käynyt hänen eläintensä kimppuun. Nopeasti ja ärtyneesti herttuatar hypähti ylös sängystään ja vetäisi päälleen tummansinisen aamutakin yömekkonsa peitoksi. Jos jokin elukka oli ryhtynyt teurastamaan hänen kasvattejaan, hän pitäisi kyllä huolen siitä että se saisi tasantarkkaan sitä mitä kerjäsi. Vielä pahempaa olisi, jos joku nälkäinen kulkuri olisi saanut päähänsä että kaniaitauksesta voisi napata itselleen helpon iltapalan. Celenea ei halunnut käyttää voimakeinoja, mutta jos joku kajoaisi hänen omaisuuteensa hän ei hyväksyisi minkäänlaisia tekosyitä.
Saapuessaan pihalle nainen huomasi epäilyksensä oikeiksi - kanien aitauksessa ammotti suuri reikä, ja itse aitaus oli täynnä verisiä kaniineja ja niitä, jotka vielä juoksentelivat kiljuen ympäriinsä tai olivat karanneet pakokauhun vallassa. Keskellä kaaosta näytti olevan susi.
Nainen ei epäröinyt hetkeäkään, vaan loihti otuksen ympärille vesipyörteen erottaakseen sen jäljellä olevista kaneista. Vihaisena hukkaan vakuneista vuosista kanien parissa ja ärtyneenä siitä että oli joutunut herätetyksi kun oli vihdoin päättänyt ryhtyä nukkumaan ennen aamunkoittoa nainen harppoi lähemmäs aitausta ja veti hitaasti esiin tikarin aamutakkinsa suojista.
Celenea räväytti silmänsä auki kohdaten katseellaan tumman katon. Täysikuu loi tyypilliseen tapaansa tarkkoja varjoja huoneeseen, ja sai kaiken piityymään terävästi vasten yöllistä maisemaa. Vaimea meteli ulkona oli havahduttanut naisen unestaan, ja tuo nousi istumaan sängyllään, kuulostellen hiljaisuutta korvillaan. Ulkoa tosiaan kuului vaimeita vinkaisuja ja murinaa. Celenean mielessä käväisi samantien että jokin villieläin oli käynyt hänen eläintensä kimppuun. Nopeasti ja ärtyneesti herttuatar hypähti ylös sängystään ja vetäisi päälleen tummansinisen aamutakin yömekkonsa peitoksi. Jos jokin elukka oli ryhtynyt teurastamaan hänen kasvattejaan, hän pitäisi kyllä huolen siitä että se saisi tasantarkkaan sitä mitä kerjäsi. Vielä pahempaa olisi, jos joku nälkäinen kulkuri olisi saanut päähänsä että kaniaitauksesta voisi napata itselleen helpon iltapalan. Celenea ei halunnut käyttää voimakeinoja, mutta jos joku kajoaisi hänen omaisuuteensa hän ei hyväksyisi minkäänlaisia tekosyitä.
Saapuessaan pihalle nainen huomasi epäilyksensä oikeiksi - kanien aitauksessa ammotti suuri reikä, ja itse aitaus oli täynnä verisiä kaniineja ja niitä, jotka vielä juoksentelivat kiljuen ympäriinsä tai olivat karanneet pakokauhun vallassa. Keskellä kaaosta näytti olevan susi.
Nainen ei epäröinyt hetkeäkään, vaan loihti otuksen ympärille vesipyörteen erottaakseen sen jäljellä olevista kaneista. Vihaisena hukkaan vakuneista vuosista kanien parissa ja ärtyneenä siitä että oli joutunut herätetyksi kun oli vihdoin päättänyt ryhtyä nukkumaan ennen aamunkoittoa nainen harppoi lähemmäs aitausta ja veti hitaasti esiin tikarin aamutakkinsa suojista.