Post by Junie on Feb 3, 2016 19:57:03 GMT 2
Rouva Elüsedruílin järjestämät juhlat olivat ainakin Pohjois-Lyrathissa laajalti tunnettuja ja monet olivatkin matkustaneet kaukaa ottaakseen osaa juhlallisuuksiin. Anika ei paljon tekosyitä tarvinnut tanssiaisten järjestämiseen, eikä tämänkertaisenkaan syy ollut kummoisempi kuin: 'Talvi on niiiiin kovin pitkä ja synkkä! Piristytäänpäs hiukan juhlimalla! Kaikkihan rakastavat juhlia!' Ja niin, tasan kuukausi kohtalokkaita sanoja myöhemmin oli lopulta koittanut tuo suuri päivä. Nurkat oli putsattu viimeisistäkin pölypalloista, pöydät notkuivat tarjottavia ja vierashuoneiden vuoteisiin oli vaihdettu puhtaat lakanat.
Kaikki oli valmiina.
Oli lauhkea pakkassää ja järven jää kimmelsi kasvavassa kuutamossa. Kartano hehkui kynttilöiden luomaa lämmintä valoa ja sisältä raikasivat sekä railakas puheensorina että tanssimusiikki. Viimeiset jousisoittimen sävelet haipuivat ja ihmiset osoittivat suosiotaan hetken kunnioittavan hiljaisuuden jälkeen. Nelyssia laski hymyillen viulun olaltaan ja niiasi mallikelpoisesti esityksensä päätteeksi. Hän ei ollut raahinut kieltäytyä, kun Anika oli pyytänyt tytärtään esiintymään juhlassaan. Nyt haltia voisi kuitenkin livistää keittiöön piileskelemään loppujuhlallisuuksien ajaksi..
Nuori neito oli pukeutunut syvänsiniseen leninkiin, joka oli tiukka yläosasta, mutta leveni lanteilta alaspäin. Miehustassa oli häivähdys mustaa pitsiä ja hopeista kirjailua. Ainoat korut olivat yksinkertaisen tyylikkäät helmet kaulassa ja sormus oikeassa nimettömässä. Hänen äitinsä oli toivonut (vaatinut) että hän pitäisi vaihteeksi hiuksiaan auki, mitkä nyt valuivat yönmustana putouksena hartioille ja pitkin selkää.
Nelyssia ehti hädin tuskin ottaa askelta enempää, kun hontelo nuorukainen tukki hänen tiensä. Neito tunnisti nopeasti Kreivi Bartòsin vanhimmaisen kirkuvan punaisen hiuskuontalon, joka suurella vaivalla oli kammattu pois silmiltä. Nuorukainen piti itseään suurena saaliina ja se myös näkyi.
"Kerrassaan ihastuttavaa, Nelyssia!", Brandon kehaisi ylituttavallisesti ja ojensi kättään: "Soisitteko minulle tämän tanssin?" Orkesteri oli ryhtynyt aloittelemaan seuraava tanssikappaletta, eikä neidon auttanut kuin niellä ärtymyksensä, laskea viulunsa seinustalle ja hymyillä suloisesti: "Mielelläni, M'lord"
//Kökkeliköö, mutta koeta saada jotain irti, Himi! xD\\
Kaikki oli valmiina.
Oli lauhkea pakkassää ja järven jää kimmelsi kasvavassa kuutamossa. Kartano hehkui kynttilöiden luomaa lämmintä valoa ja sisältä raikasivat sekä railakas puheensorina että tanssimusiikki. Viimeiset jousisoittimen sävelet haipuivat ja ihmiset osoittivat suosiotaan hetken kunnioittavan hiljaisuuden jälkeen. Nelyssia laski hymyillen viulun olaltaan ja niiasi mallikelpoisesti esityksensä päätteeksi. Hän ei ollut raahinut kieltäytyä, kun Anika oli pyytänyt tytärtään esiintymään juhlassaan. Nyt haltia voisi kuitenkin livistää keittiöön piileskelemään loppujuhlallisuuksien ajaksi..
Nuori neito oli pukeutunut syvänsiniseen leninkiin, joka oli tiukka yläosasta, mutta leveni lanteilta alaspäin. Miehustassa oli häivähdys mustaa pitsiä ja hopeista kirjailua. Ainoat korut olivat yksinkertaisen tyylikkäät helmet kaulassa ja sormus oikeassa nimettömässä. Hänen äitinsä oli toivonut (vaatinut) että hän pitäisi vaihteeksi hiuksiaan auki, mitkä nyt valuivat yönmustana putouksena hartioille ja pitkin selkää.
Nelyssia ehti hädin tuskin ottaa askelta enempää, kun hontelo nuorukainen tukki hänen tiensä. Neito tunnisti nopeasti Kreivi Bartòsin vanhimmaisen kirkuvan punaisen hiuskuontalon, joka suurella vaivalla oli kammattu pois silmiltä. Nuorukainen piti itseään suurena saaliina ja se myös näkyi.
"Kerrassaan ihastuttavaa, Nelyssia!", Brandon kehaisi ylituttavallisesti ja ojensi kättään: "Soisitteko minulle tämän tanssin?" Orkesteri oli ryhtynyt aloittelemaan seuraava tanssikappaletta, eikä neidon auttanut kuin niellä ärtymyksensä, laskea viulunsa seinustalle ja hymyillä suloisesti: "Mielelläni, M'lord"
//Kökkeliköö, mutta koeta saada jotain irti, Himi! xD\\