Post by Syhis on Jan 31, 2016 16:39:39 GMT 2
// Junie tänne Nelyssian kera c: //
Kova tuuli riepotteli taivaalta satavia lumihiutaleita ja nostatti helposti maasta kevyttä puuterilunta mukaansa. Näkyvyys oli todella surkea, sillä joka puolella näytti olevan vain valkoista.
Muuan susi siristeli silmiään taapertaessaan eteenpäin. Otus upposi joka askeleella syvälle hankeen, sillä lunta oli satanut viime päivinä reippaasti, eikä susi kulkenut minkäänlaista valmista polkua pitkin. Musta turkki pöllysi tuulessa ja oli osin jäinen, osin märkä. Kylmä otuksella ei kuitenkaan ollut, sillä paksu turkki suojasi hyvin hyiseltä tuulelta.
Zarek ei kuitenkaan tiedostanut surkeasta säästä tuon taivaallista, olihan hän ollut susimuodossaan jo pian viikon verran. Muodonmuutos takaisin ihmismäiseen muotoon tapahtuisikin varmasti ihan lähiaikoina. Ihmissusi ei kuitenkaan juuri nyt ymmärtänyt moisesta mitään, kunhan jolkotteli eteenpäin jonkin hajun ajamana. Ruoka oli tietenkin päällimäisenä otuksen mielessä, sillä se ei ollut syönyt mitään pariin päivään, vaikka toki susi pärjäisi pidemmänkin aikaa syömättä. Karusta vuoristosta oli vaikea löytää mitään metsästettävää.
Tämä tuulen mukana tuleva haju kiehtoi sutta kovasti. Se saattoi olla ruokaa tai sitten jotain ihan muuta. Vihollinen tai jokin kumma otus. Tuuli sekoitti hajua sen verran, että jopa ihmissuden oli vaikea erottaa, kuinka monta hajua siinä oli. Tämä sai otuksen uteliaaksi, mutta myös varautuneeksi. Jos vastassa olisikin jokin vihollinen, susi ei varmasti pitäisi siitä. Otus kun oli mieltänyt tämän alueen omakseen, vaikkakin se oli liikuskellut samalla alueella vain muutaman päivän. Alue oli kuitenkin yllättävän laaja ja kulki aina erään vuoren rinteestä sen juurelle saakka ja jopa jonkin verran eteenpäin.
Yhtäkkiä susi pysähtyi ja nousi kahdelle jalalle. Se tähyili eteenpäin alas vievää mäkeä ja nuuski ilmaa. Haju oli yllättäen selvästi lähempänä ja susi oli jo erottamaisillaan lumituiskusta hahmon, mutta sen huomio kääntyikin äkkiä vasemmalle.
Tämä toinen haju ei ollut mitenkään miellyttävä.
Matala, voimakas murahdus kantautui valkeiden hampaiden välistä. Susi ei yhtään pitänyt siitä, että muita hirviömäisiä olentoja liikuskeli sen alueella. Pahimmassa tapauksessa nämä olennot vohkisivat suden saaliin tämän nenän edestä ja sehän ei käynyt päinsä!
// Kankeahkoa, mutta tästä se lähtee~ //
Kova tuuli riepotteli taivaalta satavia lumihiutaleita ja nostatti helposti maasta kevyttä puuterilunta mukaansa. Näkyvyys oli todella surkea, sillä joka puolella näytti olevan vain valkoista.
Muuan susi siristeli silmiään taapertaessaan eteenpäin. Otus upposi joka askeleella syvälle hankeen, sillä lunta oli satanut viime päivinä reippaasti, eikä susi kulkenut minkäänlaista valmista polkua pitkin. Musta turkki pöllysi tuulessa ja oli osin jäinen, osin märkä. Kylmä otuksella ei kuitenkaan ollut, sillä paksu turkki suojasi hyvin hyiseltä tuulelta.
Zarek ei kuitenkaan tiedostanut surkeasta säästä tuon taivaallista, olihan hän ollut susimuodossaan jo pian viikon verran. Muodonmuutos takaisin ihmismäiseen muotoon tapahtuisikin varmasti ihan lähiaikoina. Ihmissusi ei kuitenkaan juuri nyt ymmärtänyt moisesta mitään, kunhan jolkotteli eteenpäin jonkin hajun ajamana. Ruoka oli tietenkin päällimäisenä otuksen mielessä, sillä se ei ollut syönyt mitään pariin päivään, vaikka toki susi pärjäisi pidemmänkin aikaa syömättä. Karusta vuoristosta oli vaikea löytää mitään metsästettävää.
Tämä tuulen mukana tuleva haju kiehtoi sutta kovasti. Se saattoi olla ruokaa tai sitten jotain ihan muuta. Vihollinen tai jokin kumma otus. Tuuli sekoitti hajua sen verran, että jopa ihmissuden oli vaikea erottaa, kuinka monta hajua siinä oli. Tämä sai otuksen uteliaaksi, mutta myös varautuneeksi. Jos vastassa olisikin jokin vihollinen, susi ei varmasti pitäisi siitä. Otus kun oli mieltänyt tämän alueen omakseen, vaikkakin se oli liikuskellut samalla alueella vain muutaman päivän. Alue oli kuitenkin yllättävän laaja ja kulki aina erään vuoren rinteestä sen juurelle saakka ja jopa jonkin verran eteenpäin.
Yhtäkkiä susi pysähtyi ja nousi kahdelle jalalle. Se tähyili eteenpäin alas vievää mäkeä ja nuuski ilmaa. Haju oli yllättäen selvästi lähempänä ja susi oli jo erottamaisillaan lumituiskusta hahmon, mutta sen huomio kääntyikin äkkiä vasemmalle.
Tämä toinen haju ei ollut mitenkään miellyttävä.
Matala, voimakas murahdus kantautui valkeiden hampaiden välistä. Susi ei yhtään pitänyt siitä, että muita hirviömäisiä olentoja liikuskeli sen alueella. Pahimmassa tapauksessa nämä olennot vohkisivat suden saaliin tämän nenän edestä ja sehän ei käynyt päinsä!
// Kankeahkoa, mutta tästä se lähtee~ //