Post by Caldera on Dec 19, 2014 12:32:58 GMT 2
[Tarieth & Éltha saapukaa seurakseni :>]
Tapahtuipa kerran kymmenen vuotta sitten niin, että nuori metsäläinen oli tuttuun tapaansa harjoittelemassa magiaa vesiputuksilla. Päivittäin hän saapui luonnon helmaan, kaiken kauneuden keskelle rauhoittamaan mielensä ja harjoittelemaan lukemiaan asioita. Eddie kävi putouksella salaa harjoituttamassa taitojaan ja luki salaa yön pimeinä tunteina huoneessaan suuria pölyisiä eepoksia. Hänen vanhempansa asuivat hulppeassa kaksikerroksisessa talossa Frenon liepeillä, mutta he olivat niin kiinnostuneita omasta elämästään, että heidän poikansa tekemiset eivät paljoakaan kiinnostaneet. Vain se oli tärkeää, että hän naisi puhdasverisen metsäläisen ja että hän osaisi käyttäytyä juhlissa.
Ei. Eddie ei ollut kiinnostunut juhlista tai naisista, hän halusi vain oppia magian salat, olla jossakin todella hyvä.
Nuori metsäläinen liikutteli veden pintaa, sai aikaan pieniä pyörteitä ja muutaman kerran onnistui jopa nostamaan suuriakin aaltoja. Vesiputouksen voimakas kuohuna toimi hyvänä ärsykkeenä häiriten sopivasti hänen keskittymistään. Eddie sulki silmänsä, yritti tuntea veden liikkeet ja lukea sen tiettymättömiä teitä. Vesi oli mielenkiintoinen elementti, jota käyttivät niin parantajat kuin merimiehet. Eddie haaveena oli laajentaa osaamistaan myös niin, että hän osaisi hallita usvaa. Mutta sinne oli vielä pitkä matka, ainakin kymmenen vuoden harjoittelu.
Eddie väsyi nopeasti. Hän tunsi hikipisaroiden kimmeltävän otsallaan, vaikka sää ei ollut järin lämmin. Hän oli ajanut itsensä tänään äärirajoille, eikä voisi mennä kotiin näin hikisenä ja haisevana. Niinpä hän vilkaisi olkiensa yli, ja huomatessaan olevan yksin putouksella, hän kiskaisi paidan päältään ja vetäisi housut jalastaan. Hänen kehonsa oli hintelä, eikä järin puoleensavetävä. Eddien tarkoituksena oli kasvattaa lihasta, sillä sitä hän tarvitsisi tullakseen hyväksi maagiksi. Viikattuaan vaatteensa, vihertävän paidan ja ruskeat housunsa, putouksen vesialtaan reunalla seisovalle kivelle, hän laskeutui alasti viileään veteen ja antoi kylmän veden kelluttaa häntä. Se tuntui niin hyvältä. Putouksen kuohuna rauhotti hänen mieltään ja sai hymyn nousemaan hänen huulilleen. Hän sulki silmänsä ja nautiskeli. Tänään oli hyvä päivä.
Hän avasi silmänsä hitaasti ja pian tyyneys vaihtui paniikkiin. Hän ei ollutkaan yksin. Rannalla seisoi NAINEN.
[Olipa kiva kirjoittaa ja pohtia, millainen Ed oli 10 vuotta sitten ^^]
Tapahtuipa kerran kymmenen vuotta sitten niin, että nuori metsäläinen oli tuttuun tapaansa harjoittelemassa magiaa vesiputuksilla. Päivittäin hän saapui luonnon helmaan, kaiken kauneuden keskelle rauhoittamaan mielensä ja harjoittelemaan lukemiaan asioita. Eddie kävi putouksella salaa harjoituttamassa taitojaan ja luki salaa yön pimeinä tunteina huoneessaan suuria pölyisiä eepoksia. Hänen vanhempansa asuivat hulppeassa kaksikerroksisessa talossa Frenon liepeillä, mutta he olivat niin kiinnostuneita omasta elämästään, että heidän poikansa tekemiset eivät paljoakaan kiinnostaneet. Vain se oli tärkeää, että hän naisi puhdasverisen metsäläisen ja että hän osaisi käyttäytyä juhlissa.
Ei. Eddie ei ollut kiinnostunut juhlista tai naisista, hän halusi vain oppia magian salat, olla jossakin todella hyvä.
Nuori metsäläinen liikutteli veden pintaa, sai aikaan pieniä pyörteitä ja muutaman kerran onnistui jopa nostamaan suuriakin aaltoja. Vesiputouksen voimakas kuohuna toimi hyvänä ärsykkeenä häiriten sopivasti hänen keskittymistään. Eddie sulki silmänsä, yritti tuntea veden liikkeet ja lukea sen tiettymättömiä teitä. Vesi oli mielenkiintoinen elementti, jota käyttivät niin parantajat kuin merimiehet. Eddie haaveena oli laajentaa osaamistaan myös niin, että hän osaisi hallita usvaa. Mutta sinne oli vielä pitkä matka, ainakin kymmenen vuoden harjoittelu.
Eddie väsyi nopeasti. Hän tunsi hikipisaroiden kimmeltävän otsallaan, vaikka sää ei ollut järin lämmin. Hän oli ajanut itsensä tänään äärirajoille, eikä voisi mennä kotiin näin hikisenä ja haisevana. Niinpä hän vilkaisi olkiensa yli, ja huomatessaan olevan yksin putouksella, hän kiskaisi paidan päältään ja vetäisi housut jalastaan. Hänen kehonsa oli hintelä, eikä järin puoleensavetävä. Eddien tarkoituksena oli kasvattaa lihasta, sillä sitä hän tarvitsisi tullakseen hyväksi maagiksi. Viikattuaan vaatteensa, vihertävän paidan ja ruskeat housunsa, putouksen vesialtaan reunalla seisovalle kivelle, hän laskeutui alasti viileään veteen ja antoi kylmän veden kelluttaa häntä. Se tuntui niin hyvältä. Putouksen kuohuna rauhotti hänen mieltään ja sai hymyn nousemaan hänen huulilleen. Hän sulki silmänsä ja nautiskeli. Tänään oli hyvä päivä.
Hän avasi silmänsä hitaasti ja pian tyyneys vaihtui paniikkiin. Hän ei ollutkaan yksin. Rannalla seisoi NAINEN.
[Olipa kiva kirjoittaa ja pohtia, millainen Ed oli 10 vuotta sitten ^^]