Post by Caldera on Dec 11, 2014 20:54:11 GMT 2
[Cayan! :>)]
Oli viileä ja kolea päivä. Ulkona ei liikkunut juuri ketään ja Niemenä yleisesti tunnettu alue oli muutenkin hiljaista. Siellä oli mukavan aavemaista, sopivan rauhallista. Alueella kuitenkin saattoi tuntea magian liikkuvan. Energia väreili pinnoilla, magian saattoi tuntea syvällä sielussa. Kesän viimeisimmät sitkeät kasvit pitivät vielä pintansa, mutta upeimpien kasvien suuret punaiset lehdet olivat alkaneet luovuttaa. Mikään ei kestä ikuisesti.
Mutta erään nuoren vetehisen seikkailunhalu kesti. Tuo vetehinen oli noussut rannikolle ja astunut ensimmäistä kertaa elämässään kyseiselle Niemelle. Hän oli kuullut siitä tarinoita, sen upeista kasveista ja rauniokaupungista. Kaikki oli juuri sellaista, kuin hän oli kuvitellutkin Alueelta löytyi varmasti mitä ihmeellisempiä paikkoja, joissa kukaan ei ollut vielä käynyt. Vedenalaisia luolia, maanalaisia kätköjä. Rosemary oli pakahtua innostuksesta. Hän työnsi pitkät vaaleat kutrinsa selkäpuolelle, jotta ne eivät häiritsisi. Tuuli kuitenkin työnsi ne pian takaisin. Vedensinisillä silmillää hän tarkkaili ympäristöään, pohtien mistä aloittaisi.
Vähän matkan päässä, niemen toisella rannalla näkyi pieni tupa, jossa oli valot päällä. Sieltä hän löytäisi varmasti jonkun, joka asui täällä ja tahtoi kertoa alueesta enemmän. Rosemary pinkaisi juoksuun, ja sai näin jäsenensä sulatettua kohmeesta, johon kylmä merituuli oli ne saattanut. Hänen kevyt varustuksensa ei ollut sopiva tälläisille säille, hänen tulisi ehdottomasti hankkia enemmän vaatetta talvea varten.
Rosemary saapui pienelle tuvalle ja vilkaisi ikkunasta sisään. Ei ketään. Hän koputti rohkeasti, mutta jo toisella kopautuksella hän huomasi, että ovi oli hieman raollaan. Hän työnsi sitä hiljaa eteenpäin niin, että hän näki sisälle. Takassa loimusi tuli, ja tulen päällä porisi kattila, josta nousi violettia savua.
"Huhuu? Ketään kotona?" hän hihkaisi. Tuvassa näkyi myös monenlaisia muita mielenkiintoisia asioita. Hyllyt olivat täynnä erilaisia purnukoita, jotka taas olivat täynnä mitä ihmeellisempiä ainesosia. Tuvassa myös leijui jännä kitkerä haju, jollaista Rosemary ei ollut ennen haistanut. Käytöstavat jäivät toiseksi, kun vetehinen rohkeasti astui sisään tupaan jättäen oven hieman raolleen.
Oli viileä ja kolea päivä. Ulkona ei liikkunut juuri ketään ja Niemenä yleisesti tunnettu alue oli muutenkin hiljaista. Siellä oli mukavan aavemaista, sopivan rauhallista. Alueella kuitenkin saattoi tuntea magian liikkuvan. Energia väreili pinnoilla, magian saattoi tuntea syvällä sielussa. Kesän viimeisimmät sitkeät kasvit pitivät vielä pintansa, mutta upeimpien kasvien suuret punaiset lehdet olivat alkaneet luovuttaa. Mikään ei kestä ikuisesti.
Mutta erään nuoren vetehisen seikkailunhalu kesti. Tuo vetehinen oli noussut rannikolle ja astunut ensimmäistä kertaa elämässään kyseiselle Niemelle. Hän oli kuullut siitä tarinoita, sen upeista kasveista ja rauniokaupungista. Kaikki oli juuri sellaista, kuin hän oli kuvitellutkin Alueelta löytyi varmasti mitä ihmeellisempiä paikkoja, joissa kukaan ei ollut vielä käynyt. Vedenalaisia luolia, maanalaisia kätköjä. Rosemary oli pakahtua innostuksesta. Hän työnsi pitkät vaaleat kutrinsa selkäpuolelle, jotta ne eivät häiritsisi. Tuuli kuitenkin työnsi ne pian takaisin. Vedensinisillä silmillää hän tarkkaili ympäristöään, pohtien mistä aloittaisi.
Vähän matkan päässä, niemen toisella rannalla näkyi pieni tupa, jossa oli valot päällä. Sieltä hän löytäisi varmasti jonkun, joka asui täällä ja tahtoi kertoa alueesta enemmän. Rosemary pinkaisi juoksuun, ja sai näin jäsenensä sulatettua kohmeesta, johon kylmä merituuli oli ne saattanut. Hänen kevyt varustuksensa ei ollut sopiva tälläisille säille, hänen tulisi ehdottomasti hankkia enemmän vaatetta talvea varten.
Rosemary saapui pienelle tuvalle ja vilkaisi ikkunasta sisään. Ei ketään. Hän koputti rohkeasti, mutta jo toisella kopautuksella hän huomasi, että ovi oli hieman raollaan. Hän työnsi sitä hiljaa eteenpäin niin, että hän näki sisälle. Takassa loimusi tuli, ja tulen päällä porisi kattila, josta nousi violettia savua.
"Huhuu? Ketään kotona?" hän hihkaisi. Tuvassa näkyi myös monenlaisia muita mielenkiintoisia asioita. Hyllyt olivat täynnä erilaisia purnukoita, jotka taas olivat täynnä mitä ihmeellisempiä ainesosia. Tuvassa myös leijui jännä kitkerä haju, jollaista Rosemary ei ollut ennen haistanut. Käytöstavat jäivät toiseksi, kun vetehinen rohkeasti astui sisään tupaan jättäen oven hieman raolleen.