Post by Deleted on Nov 29, 2014 13:38:53 GMT 2
//Saphire tänne hahmonsa kera : )//
Namarissa oli jo syksy muuttunut talven aluksi. Taivas oli alkanut päiväpäivältä olemaan entistä pilvisempi ja harmaampi. Joinakin kauniina päivinä saattoi aurinko loistaa taivaalla, antaen hiukan valoa alkavaan talveen. Lunta ei ollut maassa kuin vasta noin sentin verran ja tuollakin hetkellä lunta tuprutti taivaalta kevyein liikkein ja isoin hiutalein.
Päivä oli muuttumassa iltaan, kun nuori naga poika oli poistumassa kirjastosta. Nuorukainen oli mennyt lainaamaan magiaan liittyvää kirjaa ja löysikin etsimänsä. Nuorukainen oli siitä innoissaan, mutta hänen mieltään painoi yksinäisyys. Tuo ei ollut tavannut ketään hetkeen. Viimeksi hän oli tavannut nuoren metsäläisneidon, joka oli todella mukava ja tuon kanssa oli kiva olla. Siitä kohtaamisesta oli kuitenkin jo mennyt kuukausi ja se tuntui ikuisuudelta pojan mielestä. Valkohiuksinen oli laittanut yllensä haaleanvihreän takin, jossa oli isohuppu ja resori hihat, joissa oli peukaloreikä. Kaulallaan tuolla oli harmaa huivi ja hiuksensa tuo oli laittanut kevyelle ponihännälle. Käsissään nagalla oli valkoiset kangas hansikkaat, jotka pitivät kylmää poissa hyvin. Vaalea naga sulki kirjaston oven perässään ja otti paremman otteen kangas kassista, jonne oli laittanut lainaamansa kirjat. Vihreät silmät tarkkailivat koko ympäristöä. Xod oli ihmeen tarkkaavaisella ja varautuneella päällä. Tuo ei tiennyt miksi, mutta hänestä oli tuntunut jo jonkin aikaa, että jokin oli pielessä ja vaara olisi nurkan takana. Saattoi hyvinkin olla harhaluuloja, mutta miksi sitten harhaluulojen vuoksi olla silti niin varuillaan? Xodhtian huokaisi kevyesti, huomaten kuinka ilma oli mennyt pakkasen puolelle. Sen huomasi siitä kuinka ilmaan syntyi hänen hengityksen myötä kevyttä höyryä. Pienen pieni hymy saattoi tuon aran nuorukaisen kasvoille nousta.
Vihreäsilmäinen lähti luikertelemaan kohti kotiaan, mutta matkan varrella tuo kuuli surullisen kuuloista mouruamista. Naga oli pysähtynyt samantien aloilleen ja kuunteli mistä tuo mouruaminen kuului. Kissa. Joku kissa oli varmaan loukannut itsensä. Xod lähti ääntä kohti ja löysi pian pienen pienen hyvin nälkiintyneen kissan pennun pienen kärryn alla. Valkohiuksinen meni lähemmäksi ja kyyristyi niin alas kuin pääsi.
”Ei hätää.” Tuo ojensi kättään kissaa kohden, joka pienellä kuonollaan tuuppaisi tätä sormenkärjestä. Hetken aikaa naga odotti kunnes otti tämän pienen yksilön syliinsä. Tuo oli aivan likanenkin. Hänen pitäisi pestä tuo, mutta hänen tulisi lämmittää toista ennen kuin tuo palelisi kuoliaaksi. Naga veti hitaasti keuhkonsa täyteen ilmaa ja sitten johdatti magiaa käsiinsä. Kämmenensä alkoi lämmetä tulen elementin ansiosta ja tuo huomasi kuinka kissa alkoi pyöriä käsissään mukavan olon haussa. Hänen lämmityksensä onnistui. Xod ei ollut aikoihin käyttänyt magiaa, joten se tuntui hyvin oudolta käyttää sitä taas.
Hetken siinä kun oli antanut kissan pennun lämmetä, kuuli tuo jostain läheltä askelia. Vihreät silmänsä aukesivat kokonaan ja tuo käänteli päätään, ottaen pennun paremmin syliin lämpöiseen.
”Ku....Kuka siellä?”
Namarissa oli jo syksy muuttunut talven aluksi. Taivas oli alkanut päiväpäivältä olemaan entistä pilvisempi ja harmaampi. Joinakin kauniina päivinä saattoi aurinko loistaa taivaalla, antaen hiukan valoa alkavaan talveen. Lunta ei ollut maassa kuin vasta noin sentin verran ja tuollakin hetkellä lunta tuprutti taivaalta kevyein liikkein ja isoin hiutalein.
Päivä oli muuttumassa iltaan, kun nuori naga poika oli poistumassa kirjastosta. Nuorukainen oli mennyt lainaamaan magiaan liittyvää kirjaa ja löysikin etsimänsä. Nuorukainen oli siitä innoissaan, mutta hänen mieltään painoi yksinäisyys. Tuo ei ollut tavannut ketään hetkeen. Viimeksi hän oli tavannut nuoren metsäläisneidon, joka oli todella mukava ja tuon kanssa oli kiva olla. Siitä kohtaamisesta oli kuitenkin jo mennyt kuukausi ja se tuntui ikuisuudelta pojan mielestä. Valkohiuksinen oli laittanut yllensä haaleanvihreän takin, jossa oli isohuppu ja resori hihat, joissa oli peukaloreikä. Kaulallaan tuolla oli harmaa huivi ja hiuksensa tuo oli laittanut kevyelle ponihännälle. Käsissään nagalla oli valkoiset kangas hansikkaat, jotka pitivät kylmää poissa hyvin. Vaalea naga sulki kirjaston oven perässään ja otti paremman otteen kangas kassista, jonne oli laittanut lainaamansa kirjat. Vihreät silmät tarkkailivat koko ympäristöä. Xod oli ihmeen tarkkaavaisella ja varautuneella päällä. Tuo ei tiennyt miksi, mutta hänestä oli tuntunut jo jonkin aikaa, että jokin oli pielessä ja vaara olisi nurkan takana. Saattoi hyvinkin olla harhaluuloja, mutta miksi sitten harhaluulojen vuoksi olla silti niin varuillaan? Xodhtian huokaisi kevyesti, huomaten kuinka ilma oli mennyt pakkasen puolelle. Sen huomasi siitä kuinka ilmaan syntyi hänen hengityksen myötä kevyttä höyryä. Pienen pieni hymy saattoi tuon aran nuorukaisen kasvoille nousta.
Vihreäsilmäinen lähti luikertelemaan kohti kotiaan, mutta matkan varrella tuo kuuli surullisen kuuloista mouruamista. Naga oli pysähtynyt samantien aloilleen ja kuunteli mistä tuo mouruaminen kuului. Kissa. Joku kissa oli varmaan loukannut itsensä. Xod lähti ääntä kohti ja löysi pian pienen pienen hyvin nälkiintyneen kissan pennun pienen kärryn alla. Valkohiuksinen meni lähemmäksi ja kyyristyi niin alas kuin pääsi.
”Ei hätää.” Tuo ojensi kättään kissaa kohden, joka pienellä kuonollaan tuuppaisi tätä sormenkärjestä. Hetken aikaa naga odotti kunnes otti tämän pienen yksilön syliinsä. Tuo oli aivan likanenkin. Hänen pitäisi pestä tuo, mutta hänen tulisi lämmittää toista ennen kuin tuo palelisi kuoliaaksi. Naga veti hitaasti keuhkonsa täyteen ilmaa ja sitten johdatti magiaa käsiinsä. Kämmenensä alkoi lämmetä tulen elementin ansiosta ja tuo huomasi kuinka kissa alkoi pyöriä käsissään mukavan olon haussa. Hänen lämmityksensä onnistui. Xod ei ollut aikoihin käyttänyt magiaa, joten se tuntui hyvin oudolta käyttää sitä taas.
Hetken siinä kun oli antanut kissan pennun lämmetä, kuuli tuo jostain läheltä askelia. Vihreät silmänsä aukesivat kokonaan ja tuo käänteli päätään, ottaen pennun paremmin syliin lämpöiseen.
”Ku....Kuka siellä?”