Post by bloodywolf on Nov 12, 2014 22:56:35 GMT 2
//Miksi kaikki kuulostaa englanniksi fiksummalta vai olenko vaan huono suomenkielessä ;__; ? Jokatapauksessa, aloitus täällä Cheikki ja Yaradan!//
Oli olemassa kahdenlaista huomiota; Sellaista jota Terry vältteli, ja sellaista josta hän nautti. Tämä kuului ehdottomasti siihen jälkimmäiseen osioon.
Ulkona tuuli paiskoi puiden oksia vasten toisiaan, ja lehdet lentelivät pienissä trombeissa pitkin katuja. Ilmassa ei ollut sadetta, eikä luntakaan näkynyt, mutta pienet lammikot olivat silti jäässä ja pureva tuuli piti huolen siitä että ilma oli tarpeeksi kylmä ilman mitään valkoista koristettakaan. Terry nojautui ottamaan viinilasin pöydältä ja oli todella kiitollinen siitä että sai olla täällä lämpimässä eikä palellut tuolla ulkona. Hänen takkinsa oli kadonnut, eikä hänellä ollut vieläkään mitään sen lämpimämpää päälleenpantavaa kuin paitansa ja vihreä liivinsä. Hänen olisi ehkä korkea aika hankkia jotain uutta, ne vaatteet alkoivat käydä kaiken päälle vielä pieniksikin.
Mutta nyt ei ollut aikaa ajatella sitä, nyt hän keskittyi olemaan suloinen ja ihana.
"Mistä olitkaan tullut tänne?" tumma ihmismies hänen vieressään kysyi, ja silitteli kädellään Terryn olkapäätä pidellen tätä puoliksi sylissään.
"Aika kaukaa... Et uskokkaan mitä kaikkea olen joutunut kokemaan matkallani tänne" Terry huokaisi ja tarttui miestä kädestä surkea ilme kasvoillaan. Hän oli keksinyt mieheen törmättyään ihan uskomattoman typerän tarinan siitä kuinka etsi isoveljeään josta oli eksynyt muutama kuukausi sitten, ja koska heillä ei ollut vanhempia he olivat aina kahdestaan. No, hänen veljensä oli kulkukauppias ja todella hyvä sellainen, mutta eräänä yönä joku vampyyri oli hyökännyt heidän kimppuunsa jonkun tuntemattoman syyn takia, ja he olivat joutuneet erilleen. Hänen veljensä kävi usein Namarissa, joten Terry oli tullut tänne koska uskoi törmäävänsä veljeensä täällä. Mies, jonka nimi taisi olla Treshe, oli liikuttunut hänen tarinastaan (tai sitten niistä itkuisista henkäisyistä joita hän oli stradegisesti pidellyt sen aikana) ja tarjonnut Terrylle ilmaisen aterian ja kenties, jos poikarukka sitä haluaisi, hän voisi jäädä yöksi miehen luo.
Terry ei koskaan sanonut ei millekään ilmaiselle, joten tietenkin hän oli suostunut ilmaiseen ateriaan. Ja ehkä hän voisi mennä nukkumaankin toisen luo myöhemmin, kuka tiesi.
"Olen aika hyvä pelaamaan korttia...voisimme pelata erän jos haluat?" Terry uskaltautui ehdottamaan. Tällaisten säälipisteiden jälkeen hän saattaisi saada voittaa itselleen vähän rahaa "uskomattoman hyvällä tuurillaan".
"Mikä ettei" Treshe totesi hieroen leukaansa "Odota tässä, käyn kysymässä baarimikolta korttipakkaa" mies sanoi ja nousi pöydästä.
Terry tuli ajatelleeksi, että oli mahdollista että Treshe luuli häntä tytöksi. Hänellä oli melko sievät kasvonpiirteet ja heleä ääni (kiitos haltiageenien), ja hänen vaatteensa eivät pahemmin kielineet hänen vartalostaan mitään. Sääli sinänsä, mies oli ihan mukava ja hänestä oli viimeaikoina tuntunut, että kukaan tässä maailmankaikkeudessa ei enää ollut mitään homoa muistuttavaakaan.
Terry pyöritteli lasia kädessään. Ei sillä että häntä olisi kiinnostanut. Mutta hän kaipasi vähän hellyyttä aina välillä ja jos sitä saisi edes jostain hän olisi ihan kiitollinen.
//dun dun duuun!//
Oli olemassa kahdenlaista huomiota; Sellaista jota Terry vältteli, ja sellaista josta hän nautti. Tämä kuului ehdottomasti siihen jälkimmäiseen osioon.
Ulkona tuuli paiskoi puiden oksia vasten toisiaan, ja lehdet lentelivät pienissä trombeissa pitkin katuja. Ilmassa ei ollut sadetta, eikä luntakaan näkynyt, mutta pienet lammikot olivat silti jäässä ja pureva tuuli piti huolen siitä että ilma oli tarpeeksi kylmä ilman mitään valkoista koristettakaan. Terry nojautui ottamaan viinilasin pöydältä ja oli todella kiitollinen siitä että sai olla täällä lämpimässä eikä palellut tuolla ulkona. Hänen takkinsa oli kadonnut, eikä hänellä ollut vieläkään mitään sen lämpimämpää päälleenpantavaa kuin paitansa ja vihreä liivinsä. Hänen olisi ehkä korkea aika hankkia jotain uutta, ne vaatteet alkoivat käydä kaiken päälle vielä pieniksikin.
Mutta nyt ei ollut aikaa ajatella sitä, nyt hän keskittyi olemaan suloinen ja ihana.
"Mistä olitkaan tullut tänne?" tumma ihmismies hänen vieressään kysyi, ja silitteli kädellään Terryn olkapäätä pidellen tätä puoliksi sylissään.
"Aika kaukaa... Et uskokkaan mitä kaikkea olen joutunut kokemaan matkallani tänne" Terry huokaisi ja tarttui miestä kädestä surkea ilme kasvoillaan. Hän oli keksinyt mieheen törmättyään ihan uskomattoman typerän tarinan siitä kuinka etsi isoveljeään josta oli eksynyt muutama kuukausi sitten, ja koska heillä ei ollut vanhempia he olivat aina kahdestaan. No, hänen veljensä oli kulkukauppias ja todella hyvä sellainen, mutta eräänä yönä joku vampyyri oli hyökännyt heidän kimppuunsa jonkun tuntemattoman syyn takia, ja he olivat joutuneet erilleen. Hänen veljensä kävi usein Namarissa, joten Terry oli tullut tänne koska uskoi törmäävänsä veljeensä täällä. Mies, jonka nimi taisi olla Treshe, oli liikuttunut hänen tarinastaan (tai sitten niistä itkuisista henkäisyistä joita hän oli stradegisesti pidellyt sen aikana) ja tarjonnut Terrylle ilmaisen aterian ja kenties, jos poikarukka sitä haluaisi, hän voisi jäädä yöksi miehen luo.
Terry ei koskaan sanonut ei millekään ilmaiselle, joten tietenkin hän oli suostunut ilmaiseen ateriaan. Ja ehkä hän voisi mennä nukkumaankin toisen luo myöhemmin, kuka tiesi.
"Olen aika hyvä pelaamaan korttia...voisimme pelata erän jos haluat?" Terry uskaltautui ehdottamaan. Tällaisten säälipisteiden jälkeen hän saattaisi saada voittaa itselleen vähän rahaa "uskomattoman hyvällä tuurillaan".
"Mikä ettei" Treshe totesi hieroen leukaansa "Odota tässä, käyn kysymässä baarimikolta korttipakkaa" mies sanoi ja nousi pöydästä.
Terry tuli ajatelleeksi, että oli mahdollista että Treshe luuli häntä tytöksi. Hänellä oli melko sievät kasvonpiirteet ja heleä ääni (kiitos haltiageenien), ja hänen vaatteensa eivät pahemmin kielineet hänen vartalostaan mitään. Sääli sinänsä, mies oli ihan mukava ja hänestä oli viimeaikoina tuntunut, että kukaan tässä maailmankaikkeudessa ei enää ollut mitään homoa muistuttavaakaan.
Terry pyöritteli lasia kädessään. Ei sillä että häntä olisi kiinnostanut. Mutta hän kaipasi vähän hellyyttä aina välillä ja jos sitä saisi edes jostain hän olisi ihan kiitollinen.
//dun dun duuun!//