Post by Deleted on Sept 8, 2014 12:38:45 GMT 2
Pelaajan nimimerkki
Domino
Nimi
Sonya Arendell
Laji
Ihmissusi. Alkuperäinen laji ihminen.
Ammatti
Aatelinen, Kreivitär
Ikä
26
Sukupuoli
Nainen
Asuinpaikka
Sonya ei asu tällä hetkellä missään, vaan kiertelee paikasta toiseen. Aikaisemmin asui Arendellien perhekartanossa lähellä Drienin kaupunkia. Lisää kiertelyn syistä kohdassa menneisyys.
Ase
Ainoa ase, jonka Sonya omistaa on pieni tikari, jota hän pitää kotelossa joka on kiinnitetty mekon alle sukkanauhaan. Nainen ei oikein välitä aseista, eikä häntä ole koskaan kiinnostanut opetella käyttämään moisia kapineitä. Tikaria hän pitää mukanaan vain siksi, että nykytilanteessa yksin Lyrathia kiertävänä naisena se nyt vain on viisasta pitää matkassa, varmuuden vuoksi.
Elementti
Maa
Taikuusaste
1 (oli aikaisemmin korkeampi, mutta laski ihmissudeksi muuttumisen jälkeen)
Taikuus:
Sonyalla on taikuutta vain juuri sen verran, että säilyy Lyrathissa hengissä. Aikaisemmin sitä ilmeni vähän, mutta muutoksen jälkeen ei lainkaan. Muiden ihmissusien tapaan hänellä on kuitenkin erittäin hyvät kuulo, tunto ja hajuaistit.
Perhe
Kreivi John Arendell – isä: (Kuollut). Hyväntahtoinen ja antelias isä, joka ei osannut käsitellä tytärtään ja antoi tälle aina kaiken, mitä tuo tahtoi. Hyvä aviomies ja hyvä ystävä, hoiti tiluksiaan tarkasti ja kasvatti Arendellin suvun varallisuutta suuresti.
Kreivitär Anastasia Arendell- äiti: Tiukka ja mutta välinpitämätön äiti. Antoi lapselleen kaiken mitä tämä halusi siksi, että halusi tytön pysyvän hiljaisena. Ei juurikaan viettänyt aikaa Sonyan kanssa siksi, että oli enemmän kiinnostunut itsestään kuin tyttärestään.
Neiti Katarina Montgomery – täti: (Kuollut). Hyväntahtoinen nainen, joka ei koskaan löytänyt elämänsä rakkautta ja päässyt naimisiin. Rakasti Sonyaa kuin omaa lastaan, eikä koskaan antanut sisarelleen anteeksi sitä, ettei tämä välittänyt tytöstään tarpeeksi. Katarina kuoli hyvin pian Sonyan paon jälkeen (lue: menneisyys).
Kreivi Hans Price – aviomies: Ankara ja hölynpölyä sietämätön mies. Ei edes yrittänyt antaa hellyyttä Sonyalle, joka ei sitä ehdottomasti halunnut. Omistanut elämänsä rahojen tienaamiselle ja metsästykselle, eikä muulle oikein jäänytkään aikaa. Luonteeltaan hän on arvaamaton ja anteeksiantamaton. Ei anna Sonyalle koskaan anteeksi tämän sairautta tai pakoa, sillä molemmat asettivat hänet itsensä huonoon valoon.
Menneisyys
Sonya oli ainut lapsi, joten hän sai aina kaiken mitä vain keksi haluta ja hänen vanhempansa antoivat sen hänelle. Niinpä tytöstä kasvoi lopulta nuori, oikutteleva ja itserakas teini, joka kuvitteli maailman pyörivän hänen ympärillään. Sonyan isä ei ollut pahantahtoinen mies, päinvastoin hän rakasti tytärtään suuresti, mitä Sonya käytti armottomasti hyväksi. Sonyan äiti ei puolestaan voinut sietää tyttärensä luonnetta ja itserakkautta, joten tämä osoitti hyvin vähän huomiota tytärtään kohtaan mikä sai Sonyan käytöksen luonnollisesti vain huomionkipeämmäksi. Hänen isänsä kuitenkin tiedosti tämän epäkohdan, ja huolissaan tyttärestään hän päätti, että tämän olisi ehdottomasti mentävä hyviin naimisiin miehen kanssa, joka opettaisi tytön tavoille. Sonyan raivokkaasta vastustuksesta ja raivareista huolimatta häät järjestettiin ja Sonya naitettiin isänsä vanhalle ystävälle, lordi Pricelle hänen ollessaan 18 ja miehen ollessa 51 vuotias. Sonya kuitenkin kieltäytyi ottamasta aviomiehensä sukunimeä (mikä oli hyvin epätavallista) mutta kuten aina, hänen isänsä heltyi ja Sonya sai pitää Arendellen nimensä.
Muutama vuosi häiden järjestämisen jälkeen Sonyan isä kuoli tuntemattomaan sairauteen, ja lordi Pricestä tuli kreivi ja Sonyasta kreivitär. Sonyan äiti, leskirouva Arendell jäi asumaan heidän kanssaan Arendellien kartanoon vielä miehensä kuoleman jälkeen yhdessä oman siskonsa neiti Katarina Montgomeryn kanssa. Kartano oli tarpeeksi iso, jotta Sonya saattoi pysyä erossa äidistään (jolle hän ei ollut koskaan antanut anteeksi pakkonaittoa) ja aviomiehestään, jota Sonya halveksi suuresti eikä huolinut vuoteeseensa.
Vuosien varrella ainoa ihminen, joka osoitti Sonyalle rakkautta ja jonka rakkauteen Sonya itseasiassa vastasi, oli hänen tätinsä Katarina, joka oli suunnilleen samaa ikäluokkaa kuin Sonyan aviomies. Hän osoitti Sonyalle, että tämä saattoi kyllä kiintyä toiseen ihmiseen. Katarina oli kuitenkin jo aika huonossa kunnossa, hän oli sairastunut pahasti flunssaan eräänä harvinaisen kylmänä talvena eikä oikein koskaan ollut toipunut siitä. Sonya valvoi usein hänen sairasvuoteensa vieressä ja he keskustelivat asioista, joista Sonya ei ollut koskaan voinut keskustella kenenkään kanssa. Tätinsä kanssa aikaa viettäessään tyttö tunsi olevansa onnellinen.
Ei mennyt kauaakaan avioliiton solmimisesta lordin kanssa, kun Sonya alkoi harrastaa irtosuhteita vieraiden miesten kanssa. Hän ei kestänyt ajatuksesta seksistä lordin kanssa, joten hän etsi omat nautintonsa muualta. Sonya oli palaamassa erään miehen luota ollessaan 24 vuotias keskellä yötä, kun hänet yllätettiin väijyksistä. Ihmissusi puri häntä kylkeen, ja Sonya onnistui vaivoin loukkaantuneena kompuroimaan takaisin kartanolle ja omaan sänkyynsä. Seuraavat viikot Sonya vaistosi muutoksen omassa vartalossaan, mutta ei kertonut kenellekään mitään sillä hän pelkäsi aviomiehensä vihaa. Muut kuitenkin vaistosivat muutoksen hänessä, sillä susimaiset piirteet pulpahtivat aina välillä pintaan. Sonya ei esimerkiksi koskaan ollut pitänyt lihan syömisestä, mutta yhtäkkiä hän ei muuta halunnutkaan syödä ja lihansa hän söi mieluiten verta tirskuvan raakana.
Kuukauden kuluttua puremasta totuus paljastui Sonyan perheelle, kun hän muuttui ensimmäisen kerran. Kuten arvata saattoi, kaikki olivat hyvin pelästyneitä mutta kreivi oli ankara; hän määräsi että Sonya oli kaikkien turvallisuuden vuoksi lukittava huoneeseensa, eikä häntä saisi päästää pois. Kukaan ei saisi tietää, mitä oli tapahtunut.
Katarina kävi huonosta voinnistaan huolimatta usein Sonyan oven takana, ja he molemmat itkivät. Sonya vietti pari hyvin ankeaa vuotta lukittuna huoneeseensa kärsien, ja nuo vuodet vain pahensivat hänen luonteenlaatuaan. Siinä missä nainen ei aiemmin pitänyt ihmisistä, nykyään hän vihaa heitä. Lopulta Katarina ei enää kestänyt, vaan yön pimeinä tunteina vapautti Sonyan ja käski hänen paeta miehensä vihaa minne ikinä vain pääsisi. Niinpä Sonya pakeni varastaen aviomiehensä kätköistä suuren määrän rahaa, eikä katsonut taakseen. Hän ei ole nähnyt äitiään, Katarinaa tai aviomiestään sen koommin, ja elää nyt Lyrathissa karkulaisena peläten aviomiehensä löytävän hänet ja kostavan.
Luonne
Jos Sonyaa pitäisi kuvata yhdellä adjektiivilla, parhaiten kuvaava sana olisi ehkä ”itserakas”. Sonya on aina, pienestä pitäen ollut oman maailmansa keskipiste. Hänen vanhempansa ovat hemmotelleet hänet pilalle, joten Sonya on aina olettanut saavansa juuri sen, mitä haluaakin. Ainoa särö tähän tuli silloin, kun hänen isänsä pakotti hänet naimisiin vanhan ja ilkeän lordin kanssa (lisää menneisyydessä). Ihmissudeksi muuttumisen jälkeen Sonya on pärjännyt omillaan, mutta silti hän olettaa kaikkien elollisten palvelevan häntä ja hänen mielitekojaan. Usein Sonya ei osaa esittää asiaansa muuten kuin vaativasti ja ilkeästi, ja suhtautuu varsinkin vieraisiin ylimielisesti kohdellen muita kuin he olisivat häntä huonompia. Jonkun mielestä Sonyaa voisi kuvata myös lapselliseksi, sillä hänellä ei ole realistista kuvaa maailmasta ja siitä, miten se toimii. Sonyan mieliteot ovat aina tulleet terveen järjen edelle, ja hän on usein joutunut sen vuoksi ongelmiin. Kaiken lisäksi nainen on aika laiska, eikä ole elämänsä aikana tehnyt päivääkään kunnon töitä.
Sonya on aina pitänyt kauniista esineistä ja vaatteista, eli niin ollen tuhlaamisesta. Perheestään eristäytymisessä oli se huono puoli, ettei hän enää voinut tuhlailla rahaa mielin määrin niihin kauniisiin esineisiin, joita hän halusi omistaa. Eihän hänellä sitä paitsi kiertävän elämäntyylinsä vuoksi ollut edes mahdollisuutta omistaa paljoa tavaraa.
Sonya on naimissa, mutta ei rakasta aviomiestään. Hänet pakotettiin naimisiin, joten omasta mielestään hänen avioliittonsa ei ole sitova. Sonya on siis valmis irtosuhteisiin eikä uskollisuus juuri merkitse hänelle mitään (paitsi ehkä ystävyyssuhteissa, jos niistä muodostuu todella vahvoja). Sonyalla ei juuri ole käsitystä rakkaudesta tai ystävyydestä, sillä hän oli hemmoteltu ainoa lapsi jonka ainoa ystävä oli hänen tätinsä. Hänen ilkeytensä saattaa johtua osittain tästä rakkauden puutteesta, jota nainen ei koskaan ole saanut kokea. Nykyään on hyvin vaikea edes päästä tarpeeksi lähelle ystävystyäkseen Sonyan kanssa, sillä hän pitää ilkeyttä ja kovuutta suojamuurinaan.
Sonya pitää talvesta ja sen suomasta viileydestä ja kovuudesta, joka on niinkuin hän itse. Sonya rakastaa lunta ja sen vuoksi hän viihtyy useimmiten Lyrathin pohjoisissa osissa. Hän vihaa vettä ja vesisadetta, sekä likaantumista, vampyyreja ja jostain syystä myös keijuja. Hänen mielestään ne ovat ihan liian sieviä ja olevinaan ”hyviksiä” joten hän halveksii niitä (vaikka mielikuvat eivät edes pitäisi paikkaansa). Hän vihaa myös kaikkia naisia, jotka ovat häntä itseään sievempiä sillä miesten huomio on hänelle yhtä tärkeää kuin kaikki muukin huomio. Sonya todella pitää huomion keskipisteenä olosta.
Ulkonäkö
Sonya on ihmisvartaloltaan pitkä ja aika hontelo. Hänellä ei koskaan ole ollut erityisemmin muotoja, vaan hän on aina ollut hoikka. Hänen rintansa ovat pienet ja lantio hyvin kapea. Ihmissuden purema, joka ei koskaan ole täysin parantunut, on hänen vasemmassa kyljessään.
Sonyan kasvot ovat aika kulmikkaat ja poskipäät ovat korkeat. Hänen alahuulensa on paksumpi kuin ylähuuli ja suu on yleensäkin kääntynyt alaspäin (Sonya ei juuri hymyile, paitsi halutessaan saavuttaa sillä jotakin). Hänen silmänsä ovat mantelinmuotoiset ja väritykseltään ne ovat tummanvihreät.
Naisen hiukset ovat pitkät (ulottuvat helposti takapuolen tasolle) ja runsaan kiharat. Sairastumisensa jälkeen hiukset ovat vain jatkaneet kasvamista ja paksuuntumista, eikä Sonya jaksa tehdä niille mitään erikoista joten ne ovat saaneet jäädä pitkiksi. Sitä paitsi, useimmat miehet pitivät pitkistä hiuksista. Väritykseltään hiukset ovat vaalean, aivan hennosti punertavanruskeat. Sonya pitää usein hiuksiaan auki, mutta miesjahtiin mennessään hän saattaa jopa vaivautua laittautumaan.
Sonya käyttää usein naisellisia ja koristeellisia mekkoja, mitkä eivät ehkä ole paras valinta huomioonottaen hänen liikkuvan elämäntyylinsä. Luonteeltaan hän on kuitenkin turhamainen, joten ei suostu käyttämään ”miestenvaatteita” eli housuja. Hän pitää tiukoista korseteista ja liuhuvista hameista. Hänellä on lähes aina sukkanauha ja ihoa myötäilevät silkkisukat jaloissaan. Kengissä Sonya suosii korkeita korkoja, varsinkin kaupungissa ollessaan.
Susimuodossa Sonyan vartalo jäntevöityy ja hän saa jopa lihaksia, joita hänen ihmisvartalossaan ei ole. Hänen turkkinsa on saman vaalean ruskea kuin hänen hiuksensa. Susimuodossa Sonyan silmät tummentuvat tummanvihreistä melkein mustiksi.Ihmismuodossaan Sonyalle jää susimaisia piirteitä esimerkiksi hänen kynsiinsä. Ne ovat ihmiselle luonnottoman pitkät ja terävät, sekä varpaissa että käsissä. Lisäksi joskus, kun Sonya ärsyyntyy tarpeeksi, hänen kurkustaan saattaa tahattomasti purkautua eläimellistä murinaa, joka on myös kaukana ihmisestä.