Post by Deleted on Aug 28, 2014 13:44:04 GMT 2
//Zeralex ja Xod, olkaa hyvät :3 //
Aurinko nousi taivaalle hitaasti mutta varmasti ajaen pimeyden pois tieltään. Linnut lauloivat ja läheinen kaupunki alkoi herätä uuteen aamuun. Ihmisnainen kompuroi eteenpäin kohti Namaria ja oli jo tarpeeksi lähellä kuullakseen kaupungin äänet. Nuo äänet antoivat hänelle lohtua, hän oli jo lähellä. Pelastus oli jo lähellä. Nainen oli vakavasti loukkaantunut, eikä hän ollut ollut varma selviytyisikö edes näin lähelle kaupunkia omin voimin. Hänen vammansa olikin ollut pahempi, kuin hän oli kuvitellutkaan. Oli melkoisen ironista, että hän oli selviytynyt työparinsa kanssa melkoisen vampyyrilauman hyökkäyksestä ja otusten pomon kanssa kaksintaistelusta ja nyt hän oli vaarassa menehtyä johonkin niin yksinkertaiseen ja typerään kuin verenhukka. Claíez sen sijaan, joka oli joutunut vampyyrin taikavoimien kohteeksi, ei ollut saanut naarmuakaan. Epäreilua.
Neoma tunsi voimiensa heikkenevän nopeasti, sillä hänen tunikastaan repäisemä kangaskaistale ei pystynyt tyrehdyttämään verenvuotoa, jota oli jatkunut jo jonkin aikaa. Kangas hädintuskin peitti suuren viiltohaavan, joka hänellä oli olkapäässään. Vampyyri oli onnistunut iskemään miekallaan häntä takaapäin, eikä Neo ollut tehnyt tarpeeksi saadakseen verenvuodon tyrehtymään. Oikeastaan hänen oli pakko myöntää, että oli hetkeksi unohtanut vammansa kokonaan sillä adrenaliinin virratessa kipu oli tullut vasta myöhemin. Neoma tiesi olevansa vaarassa, sillä hän oli menettänyt aivan liikaa verta ja hampaat irvistäen hän kompuroi lähemmäs kaupunkia. Niin, oikeastaan itse haava ei ollut vaarallinen ja Neo pystyi yhä käyttämään kättään mutta verenvuoto oli todellinen, hengenvaarallinen ongelma. Hän tarvitsi apua, ja pian.
Neoma tiesi olevansa yltäpäältä veressä ja hän varmasti pelästyttäisi ensimmäisen vastaantulijan pahanpäiväisesti. Hänen jalkansa tärisivät jo hillittömästi ja hän kompastui maasta esiin pistävään puunjuureen. Tuskasta kiljahtaen Neoma vaistomaisesti ojensi kätensä hidastaakseen törmäystä, ja vahingoittuneesta olkapäästä säteili kipua hänen vartalonsa läpi. Neoman näkökentän täyttivät pienet kirkkaat pisteet ja hän tiesi olevansa jo lähellä tajunnanmenetystä. "Auttakaa joku", hän voihkaisi ennenkuin vajosi maahan tajuttomana.
//Anteeksi kökkö aloitus.... : S Ja koska nyt tainnutin Neon ni saat autohiitata tarvittaessa //
Aurinko nousi taivaalle hitaasti mutta varmasti ajaen pimeyden pois tieltään. Linnut lauloivat ja läheinen kaupunki alkoi herätä uuteen aamuun. Ihmisnainen kompuroi eteenpäin kohti Namaria ja oli jo tarpeeksi lähellä kuullakseen kaupungin äänet. Nuo äänet antoivat hänelle lohtua, hän oli jo lähellä. Pelastus oli jo lähellä. Nainen oli vakavasti loukkaantunut, eikä hän ollut ollut varma selviytyisikö edes näin lähelle kaupunkia omin voimin. Hänen vammansa olikin ollut pahempi, kuin hän oli kuvitellutkaan. Oli melkoisen ironista, että hän oli selviytynyt työparinsa kanssa melkoisen vampyyrilauman hyökkäyksestä ja otusten pomon kanssa kaksintaistelusta ja nyt hän oli vaarassa menehtyä johonkin niin yksinkertaiseen ja typerään kuin verenhukka. Claíez sen sijaan, joka oli joutunut vampyyrin taikavoimien kohteeksi, ei ollut saanut naarmuakaan. Epäreilua.
Neoma tunsi voimiensa heikkenevän nopeasti, sillä hänen tunikastaan repäisemä kangaskaistale ei pystynyt tyrehdyttämään verenvuotoa, jota oli jatkunut jo jonkin aikaa. Kangas hädintuskin peitti suuren viiltohaavan, joka hänellä oli olkapäässään. Vampyyri oli onnistunut iskemään miekallaan häntä takaapäin, eikä Neo ollut tehnyt tarpeeksi saadakseen verenvuodon tyrehtymään. Oikeastaan hänen oli pakko myöntää, että oli hetkeksi unohtanut vammansa kokonaan sillä adrenaliinin virratessa kipu oli tullut vasta myöhemin. Neoma tiesi olevansa vaarassa, sillä hän oli menettänyt aivan liikaa verta ja hampaat irvistäen hän kompuroi lähemmäs kaupunkia. Niin, oikeastaan itse haava ei ollut vaarallinen ja Neo pystyi yhä käyttämään kättään mutta verenvuoto oli todellinen, hengenvaarallinen ongelma. Hän tarvitsi apua, ja pian.
Neoma tiesi olevansa yltäpäältä veressä ja hän varmasti pelästyttäisi ensimmäisen vastaantulijan pahanpäiväisesti. Hänen jalkansa tärisivät jo hillittömästi ja hän kompastui maasta esiin pistävään puunjuureen. Tuskasta kiljahtaen Neoma vaistomaisesti ojensi kätensä hidastaakseen törmäystä, ja vahingoittuneesta olkapäästä säteili kipua hänen vartalonsa läpi. Neoman näkökentän täyttivät pienet kirkkaat pisteet ja hän tiesi olevansa jo lähellä tajunnanmenetystä. "Auttakaa joku", hän voihkaisi ennenkuin vajosi maahan tajuttomana.
//Anteeksi kökkö aloitus.... : S Ja koska nyt tainnutin Neon ni saat autohiitata tarvittaessa //