Post by Deleted on Sept 4, 2014 13:49:27 GMT 2
Näemmä Kythaela oli saanut oman hommansa hoidettua, sillä tämä istahti hänen viereensä. Haltianainen palkitsi suden hienosti hoidetusta työstä vähän samaan tapaan, kun Neoma oli palkinnut kotkan; ylimääräisellä huomiolla. Neoman oli myönnettävä, että eläimistä todella oli ollut suuri apu. Hän oli entistäkin kiitollisempi siitä, että Heath oli valinnut juuri hänet ihmisekseen. Hän oli uskomattoman onnekas, saadessaan niin uskollisen ja viisaan kumppanin matkoilleen.
"Totta kai, se pitää siitä", Neoma sanoi hymyillen ja ojensi sen käsivartensa, jonka päällä kotka edelleen istui valppaan näköisenä. Tässä asennossa Kythaelan olisi helpompi silittää linnun höyheniä. Hän tiesi, että jotkut ihmiset pelkäsivät lintuja (varsinkin näin suuria) kovasti. Enemmän Neoma olisi kuitenkin luonnossa pelännyt vaikka esimerkiksi karhua tai... No, sutta, kuin isoa lintua. Vaikka petojahan ne olivat kumpikin, Neoma piti pienempänä pahana kotkan kynsiä kuin karhunkäpälää. Hän vilkaisi hymyillen Kythaelan viereen lepäämään asettunutta Sutta. Se muistutti hänen mielestään enemmän koiraa kuin villieläintä, mutta Neoma oli nähnyt miten epäröimättä se oli käynyt örkin kurkkuun kiinni partaveitsen terävillä hampaillaan. Neoma ei todellakaan olisi halunnut olla niiden hampaiden kohteena.
Tässä istuskellessaan Neomalla oli aikaa kiinnittää huomiota siihen, miltä näytti eikä näky todellakaan ollut miellyttävä. Neoma totesi nenäänsä nyrpistäen näyttävänsä kerrassaan saastaiselta. Hänen tunikansa ja mustat housunsa olivat ryvettyneet ja örkin verta oli roiskunut niille aiheuttaen sen, että hän myös haisi saastaiselle. Hänen punainen pitkä tukkansa (joka epäonneksi oli ollut tänään auki) oli takussa ja likainen kaikesta maassa pyörimisestä. Neoma myönsi itselleen olevansa turhamainen, eikä sillä täällä metsässä oikeastaan ollut väliä miltä näytti, mutta hän totesi että olisi etsittävä joku paikka missä siistiytyä ennen kuin hän palaisi ihmisten ilmoille. Mistä tulikin mieleen se alkuperäinen ongelma, jonka vuoksi hän oli Kythaelaan alunperin tutustunutkin... He olivat edelleen metsän keskellä enemmän tai vähemmän eksyksissä; kaikesta päätellen Neoman mielestä enemmän ja Kythaelan vähemmän. Ainakaan toinen ei tuntunut olleen erityisen huolissaan heidän tilanteestaan.
"Olipa onni ettei kumpikaan meistä joutunut kohtaamaan noita otuksia yksikseen", Neoma totesi nyökäten kohti örkkien haisevia ruhoja. "En ole ikinä nähnyt yhtä kamalia otuksia. Näköjään ne huhut sekasikiöiden lisääntymisestä pitävät paikkaansa. Kaupungissa kulkee kaikenlaisia juttuja, mutta minä en ainakaan uskonut niitä." Hän naurahti. "Nyt se kai on uskottava."
//Wuuhuu toka sivu! : D //
"Totta kai, se pitää siitä", Neoma sanoi hymyillen ja ojensi sen käsivartensa, jonka päällä kotka edelleen istui valppaan näköisenä. Tässä asennossa Kythaelan olisi helpompi silittää linnun höyheniä. Hän tiesi, että jotkut ihmiset pelkäsivät lintuja (varsinkin näin suuria) kovasti. Enemmän Neoma olisi kuitenkin luonnossa pelännyt vaikka esimerkiksi karhua tai... No, sutta, kuin isoa lintua. Vaikka petojahan ne olivat kumpikin, Neoma piti pienempänä pahana kotkan kynsiä kuin karhunkäpälää. Hän vilkaisi hymyillen Kythaelan viereen lepäämään asettunutta Sutta. Se muistutti hänen mielestään enemmän koiraa kuin villieläintä, mutta Neoma oli nähnyt miten epäröimättä se oli käynyt örkin kurkkuun kiinni partaveitsen terävillä hampaillaan. Neoma ei todellakaan olisi halunnut olla niiden hampaiden kohteena.
Tässä istuskellessaan Neomalla oli aikaa kiinnittää huomiota siihen, miltä näytti eikä näky todellakaan ollut miellyttävä. Neoma totesi nenäänsä nyrpistäen näyttävänsä kerrassaan saastaiselta. Hänen tunikansa ja mustat housunsa olivat ryvettyneet ja örkin verta oli roiskunut niille aiheuttaen sen, että hän myös haisi saastaiselle. Hänen punainen pitkä tukkansa (joka epäonneksi oli ollut tänään auki) oli takussa ja likainen kaikesta maassa pyörimisestä. Neoma myönsi itselleen olevansa turhamainen, eikä sillä täällä metsässä oikeastaan ollut väliä miltä näytti, mutta hän totesi että olisi etsittävä joku paikka missä siistiytyä ennen kuin hän palaisi ihmisten ilmoille. Mistä tulikin mieleen se alkuperäinen ongelma, jonka vuoksi hän oli Kythaelaan alunperin tutustunutkin... He olivat edelleen metsän keskellä enemmän tai vähemmän eksyksissä; kaikesta päätellen Neoman mielestä enemmän ja Kythaelan vähemmän. Ainakaan toinen ei tuntunut olleen erityisen huolissaan heidän tilanteestaan.
"Olipa onni ettei kumpikaan meistä joutunut kohtaamaan noita otuksia yksikseen", Neoma totesi nyökäten kohti örkkien haisevia ruhoja. "En ole ikinä nähnyt yhtä kamalia otuksia. Näköjään ne huhut sekasikiöiden lisääntymisestä pitävät paikkaansa. Kaupungissa kulkee kaikenlaisia juttuja, mutta minä en ainakaan uskonut niitä." Hän naurahti. "Nyt se kai on uskottava."
//Wuuhuu toka sivu! : D //