Post by Saphire on Aug 6, 2014 12:03:13 GMT 2
Claíez:
Vampyyrien lukumäärä hupeni hupenemistaan mutta niin myös heidän molempien voimavarat. Claíez oli juuri lähdössä, kun hänen ohitseen hyppäsi joku. Vampyyrin kaataessa Neoman, Claíez vetäisi äkkiä miekkansa mutta kun hän oli valmis iskemään, se oli jo kuollut. Pieni kivun äännähdys pääsi naisen huulilta ja Claíez katsoi toiseen hiukan huolestuneesti.
"Ainakin kuulemani mukaan näiden jälkeen on vielä kahdeksan, kahdessa ryhmässä.." mies sanoi neutraalisti ja antoi katseensa kiertää vihollisensa läpi. Nämä todellakin olivat aloittelijoita, hädin tuskin tastelukykyisiä. Hyvä on sitten...
Mies poimi pikaisesti maassa makaavan ruumiin vierestä jousen ja muutaman nuolen ampuen niillä viimeiset viholliset. Huokaisten helpotuksesta, Claíez antoi pimeden hälvetä ainakin toistaiseksi. Taistelu oli rasittanut häntä jo jonkin verran ja hengitys oli asteen raskaampaa mutta vammoitta hän tämän oli selvinnyt. Tässä nähtiin ero ihmisen ja haltian välillä. Siinä missä Neoma oli vain pätevä työssään, Claíez oli ollut ammatissaan jo vuosikymmeniä. Tämän takia hän pystyi tastelemaan vielä pitkän aikaa.
Vähemmän vääristynyt maisema kertoi auringon alkavan laskea. Se olisi vain eduksi niin kauan, kun Claíez olisi kykenevä elementtiinsä. Hetken hiljaisuuden rikkoi mökin oven aukeaminen ja outo nauru. Äänestä päätellen seuraava vihollinen oli vanha, kokenut... Itsevarma, pilkkaava nauru soi Claíezin korvissa provosoiden hyökkäämään mutta hän pysyi paikoillaan, kiinnittäen katseen vampyyrin jalkoihin ja niiden liikkeisiin. Vaikka hänelle olikin muuta kerrottu, mies oli varma siitä että tämä oli heidän kohteensa. Joko hänen aiempi uhrinsa oli bluffannut tai suunnitelmat olivat muuttuneet. Miten vain, näytti siltä, että tämä typerys aikoi nousta heitä vastaan yksin. Kuitenkin tuo nauru. Claíez ei vain voinut olla ärsyyntymättä siitä. Mies oli täysin tietoinen siitä, että se oli osoitettu hänelle. Voi miten hän nauttisikaan saadessaan leikellä tuon ylimielisen epäkuolleen niin moneen osaan, ettei sitä hänen omat palvelijansakaan enää tunnistaisi.
"En olisi uskonut löytäväni sinua enää vampyyrien perästä... Claíez", tuo käheä, pikkaava ääni sanoi. Puoliksi hämmentynyt, puoliksi suuttunut mielentila valtasi haltian mielen, kun hän kohotti katseensa noihin ylimielisiin silmiin.
"Etkö saanut jo tarpeeksesi yhdestä koomatilasta?" tuo kysyi kertoen tietävänsä tasan, mitä vuosi sitten oli tapahtunut. Raivo välähti punaisissa silmissä ja mies päätti tappaa tuon juuri sillä sekunnilla! Se samperin vampyyri oli levittänyt tietoa eteenpäin! Oli se kuka tahansa, miksi juuri tuon piti siitä tietää?! Nytkö hän oli tunnettu epäonnistuja muidenkin vampyyrien kesken? Claíez ärähti raivoissaan ja yritti liikauttaa kättään sokeuttaakseen tuon paskiaisen. Jostain syystä se ei kuitenkaan onnistunut. Hän yritti uudelleen, vihasta sokaistuneena mutta tajusi lihastensa jämähtäneen paikoilleen täysin. Mies kalpeni, jos mahdollista. Koko tämän ajan tuo vampyyri oli siis tiennyt, mitä oli tehnyt.. Nauru täytti taas ilman, kun tuo käänsi katseensa Neomaan.
Helvetti! Claíez ajatteli hiukan shokissa. Hän oli tehnyt virheen ja nyt he molemmat olivat pulassa!
Vampyyrien lukumäärä hupeni hupenemistaan mutta niin myös heidän molempien voimavarat. Claíez oli juuri lähdössä, kun hänen ohitseen hyppäsi joku. Vampyyrin kaataessa Neoman, Claíez vetäisi äkkiä miekkansa mutta kun hän oli valmis iskemään, se oli jo kuollut. Pieni kivun äännähdys pääsi naisen huulilta ja Claíez katsoi toiseen hiukan huolestuneesti.
"Ainakin kuulemani mukaan näiden jälkeen on vielä kahdeksan, kahdessa ryhmässä.." mies sanoi neutraalisti ja antoi katseensa kiertää vihollisensa läpi. Nämä todellakin olivat aloittelijoita, hädin tuskin tastelukykyisiä. Hyvä on sitten...
Mies poimi pikaisesti maassa makaavan ruumiin vierestä jousen ja muutaman nuolen ampuen niillä viimeiset viholliset. Huokaisten helpotuksesta, Claíez antoi pimeden hälvetä ainakin toistaiseksi. Taistelu oli rasittanut häntä jo jonkin verran ja hengitys oli asteen raskaampaa mutta vammoitta hän tämän oli selvinnyt. Tässä nähtiin ero ihmisen ja haltian välillä. Siinä missä Neoma oli vain pätevä työssään, Claíez oli ollut ammatissaan jo vuosikymmeniä. Tämän takia hän pystyi tastelemaan vielä pitkän aikaa.
Vähemmän vääristynyt maisema kertoi auringon alkavan laskea. Se olisi vain eduksi niin kauan, kun Claíez olisi kykenevä elementtiinsä. Hetken hiljaisuuden rikkoi mökin oven aukeaminen ja outo nauru. Äänestä päätellen seuraava vihollinen oli vanha, kokenut... Itsevarma, pilkkaava nauru soi Claíezin korvissa provosoiden hyökkäämään mutta hän pysyi paikoillaan, kiinnittäen katseen vampyyrin jalkoihin ja niiden liikkeisiin. Vaikka hänelle olikin muuta kerrottu, mies oli varma siitä että tämä oli heidän kohteensa. Joko hänen aiempi uhrinsa oli bluffannut tai suunnitelmat olivat muuttuneet. Miten vain, näytti siltä, että tämä typerys aikoi nousta heitä vastaan yksin. Kuitenkin tuo nauru. Claíez ei vain voinut olla ärsyyntymättä siitä. Mies oli täysin tietoinen siitä, että se oli osoitettu hänelle. Voi miten hän nauttisikaan saadessaan leikellä tuon ylimielisen epäkuolleen niin moneen osaan, ettei sitä hänen omat palvelijansakaan enää tunnistaisi.
"En olisi uskonut löytäväni sinua enää vampyyrien perästä... Claíez", tuo käheä, pikkaava ääni sanoi. Puoliksi hämmentynyt, puoliksi suuttunut mielentila valtasi haltian mielen, kun hän kohotti katseensa noihin ylimielisiin silmiin.
"Etkö saanut jo tarpeeksesi yhdestä koomatilasta?" tuo kysyi kertoen tietävänsä tasan, mitä vuosi sitten oli tapahtunut. Raivo välähti punaisissa silmissä ja mies päätti tappaa tuon juuri sillä sekunnilla! Se samperin vampyyri oli levittänyt tietoa eteenpäin! Oli se kuka tahansa, miksi juuri tuon piti siitä tietää?! Nytkö hän oli tunnettu epäonnistuja muidenkin vampyyrien kesken? Claíez ärähti raivoissaan ja yritti liikauttaa kättään sokeuttaakseen tuon paskiaisen. Jostain syystä se ei kuitenkaan onnistunut. Hän yritti uudelleen, vihasta sokaistuneena mutta tajusi lihastensa jämähtäneen paikoilleen täysin. Mies kalpeni, jos mahdollista. Koko tämän ajan tuo vampyyri oli siis tiennyt, mitä oli tehnyt.. Nauru täytti taas ilman, kun tuo käänsi katseensa Neomaan.
Helvetti! Claíez ajatteli hiukan shokissa. Hän oli tehnyt virheen ja nyt he molemmat olivat pulassa!