Post by Saphire on Aug 1, 2014 17:48:41 GMT 2
Claíez:
Alkusyksyn leuto ilta alkoi hämärtyä hiljakseen, kun mustiin pukeutunut haltia käveli ripeästi Namarin vilkkaita katuja, huppu päähän vedettynä kuten tavallista. Kaupungilta oli jälleen tullut työtarjous ja eihän siinä mikään muukaan auttanut kuin käydä tämäkin homma hoitamassa. Claíez vilkaisi vielä kerran hiukan haalistuneelle paperille kirjoitettua kirjettä kädessään ja etsi alariveille kirjoitetun osoitteen. Mies kääntyi oikealle pientä kujaa kohti ja jatkoi syrjemmälle ihmispaljoudesta annettua osoitetta kohti. Seuraavan kulman takana seisoikin hänen etsimänsä ihminen. Mies oli lyhyehkö, harmaantunut ja kaljuuntuva, kuten oli kirjeessään kertonut. Claíez käveli hänen luokseen ja pysähtyi kolmen metrin päähän vilkaisten vielä kerran ympärilleen varmistuakseen siitä, että he olivat kaksin.
"Työkuvaan kuului ongelmia?" haltia kysyi ja veti huppunsa päästään. Mies kääntyi häneen päin pakotetun rauhallisesti mutta hätkästi silti hiukan punaisten silmien edessä. Aivan kuin niin ei tekisi ihan joka ikinen ihminen, haltia tai ihan mikä tahansa muu olento! Noh, ehkä Claíez vain ylireagoi jälleen, vaikkei tätä päältäpäin näyttänytkään. Hän oli vain jostain syystä ollut koko päivän hyvin ärtynyt ja kärttyinen kaikkea kohtaan.
"Ky-kyllä", mies sanoi ja rykäisi hiukan.
"Vampyyri on majoittunut kaupungin ulkopuolelle pohjoisessa, pieneen puutaloon. Tunnistat sen heti, se on ainut itse kaupungin ulkopuolella."
"Hienoa", Claíez tokaisi lähteäkseen mutta pysähtyi, kun hänen työnantajansa käski odottamaan vielä hetken. Haltia kääntyi ympäri ja peitti yleisen ärtymyksensä näitä tilanteita kohtaan. Hänen ei tarvitsisi varmistella mitään, ammattilainen kun oli. Pian kuitenkin kävi ilmi, ettei asia ollut sen laatuinen.
"Kohteesi ei ole aivan sinun tasoasi, joten jouduin varoiksi palkkaamaan vielä yhden kuolleenmetsästäjän...", mies mutisi hiukan epävarmasti, selvästi tietäen haltian äärimmäisen vastahakoisuuden yhteistyöhön.
"Hän ei ole vielä täällä mutta-", mies jatkoi mutta keskeytettiin pian.
"Kukaan ei maininnut työparista!" Claíez puoliksi ärähti mutta tiesi, että jos joku toinen tähän oli palkattu, sille ei voisi enää mitään. Se oli kuitenkin raivostuttava tilanne, sillä ensinnäkin tämä mies kehtasi aliarvioida hänen taitojaan palkkamurhaajana! Kuinka monta kymmentätuhatta uhria hänen pitäisi vielä silpoa, että nämä typerykset vihdoin uskoisivat hänen olevan kykenevä tappamaan yksi vampyyri?! Ei sillä, että hän kovin mielellään tällaiseen ikinä tulisi suostumaan! Lähes aina tämä seura oli sietämätöntä väkeä ja jos ei, he vähensivät hänen omaa palkkaansa...
"Sama se", hän tuhahti ärtyneenä, kun kuuli takaansa askelia, jotka oletettavasti kuuluivat hänen 'työparilleen'
[Domino ja Neoma tänne sähläämään! ^^ (ja anteeksi lyhyt aloitus D:)]
Alkusyksyn leuto ilta alkoi hämärtyä hiljakseen, kun mustiin pukeutunut haltia käveli ripeästi Namarin vilkkaita katuja, huppu päähän vedettynä kuten tavallista. Kaupungilta oli jälleen tullut työtarjous ja eihän siinä mikään muukaan auttanut kuin käydä tämäkin homma hoitamassa. Claíez vilkaisi vielä kerran hiukan haalistuneelle paperille kirjoitettua kirjettä kädessään ja etsi alariveille kirjoitetun osoitteen. Mies kääntyi oikealle pientä kujaa kohti ja jatkoi syrjemmälle ihmispaljoudesta annettua osoitetta kohti. Seuraavan kulman takana seisoikin hänen etsimänsä ihminen. Mies oli lyhyehkö, harmaantunut ja kaljuuntuva, kuten oli kirjeessään kertonut. Claíez käveli hänen luokseen ja pysähtyi kolmen metrin päähän vilkaisten vielä kerran ympärilleen varmistuakseen siitä, että he olivat kaksin.
"Työkuvaan kuului ongelmia?" haltia kysyi ja veti huppunsa päästään. Mies kääntyi häneen päin pakotetun rauhallisesti mutta hätkästi silti hiukan punaisten silmien edessä. Aivan kuin niin ei tekisi ihan joka ikinen ihminen, haltia tai ihan mikä tahansa muu olento! Noh, ehkä Claíez vain ylireagoi jälleen, vaikkei tätä päältäpäin näyttänytkään. Hän oli vain jostain syystä ollut koko päivän hyvin ärtynyt ja kärttyinen kaikkea kohtaan.
"Ky-kyllä", mies sanoi ja rykäisi hiukan.
"Vampyyri on majoittunut kaupungin ulkopuolelle pohjoisessa, pieneen puutaloon. Tunnistat sen heti, se on ainut itse kaupungin ulkopuolella."
"Hienoa", Claíez tokaisi lähteäkseen mutta pysähtyi, kun hänen työnantajansa käski odottamaan vielä hetken. Haltia kääntyi ympäri ja peitti yleisen ärtymyksensä näitä tilanteita kohtaan. Hänen ei tarvitsisi varmistella mitään, ammattilainen kun oli. Pian kuitenkin kävi ilmi, ettei asia ollut sen laatuinen.
"Kohteesi ei ole aivan sinun tasoasi, joten jouduin varoiksi palkkaamaan vielä yhden kuolleenmetsästäjän...", mies mutisi hiukan epävarmasti, selvästi tietäen haltian äärimmäisen vastahakoisuuden yhteistyöhön.
"Hän ei ole vielä täällä mutta-", mies jatkoi mutta keskeytettiin pian.
"Kukaan ei maininnut työparista!" Claíez puoliksi ärähti mutta tiesi, että jos joku toinen tähän oli palkattu, sille ei voisi enää mitään. Se oli kuitenkin raivostuttava tilanne, sillä ensinnäkin tämä mies kehtasi aliarvioida hänen taitojaan palkkamurhaajana! Kuinka monta kymmentätuhatta uhria hänen pitäisi vielä silpoa, että nämä typerykset vihdoin uskoisivat hänen olevan kykenevä tappamaan yksi vampyyri?! Ei sillä, että hän kovin mielellään tällaiseen ikinä tulisi suostumaan! Lähes aina tämä seura oli sietämätöntä väkeä ja jos ei, he vähensivät hänen omaa palkkaansa...
"Sama se", hän tuhahti ärtyneenä, kun kuuli takaansa askelia, jotka oletettavasti kuuluivat hänen 'työparilleen'
[Domino ja Neoma tänne sähläämään! ^^ (ja anteeksi lyhyt aloitus D:)]