Post by Catsha on Jul 31, 2014 0:53:23 GMT 2
//Tervetuloa, Domino!//
Noester tunsi jomotuksen päässään. Avatessaan silmänsä hän ei nähnyt hetkeen mitään. Sitten ympäristö alkoi hahmottua, kun hänen silmänsä tottuivat pimeyteen. Noesterin edessä oli kiviseinä. Kivi tuntui viileältä hänen poskensa alla, joten lattiakin oli ilmeisesti kiveä. Noester nousi seisomaan. Kääntyessään ympäri hän koki järytyksen: Hän oli sellissä. Rautaiset kalterit estivät hänen kulkunsa. Selli oli pieni, eikä liikkumavaraa juuri ollut. Mutta miten Noester tänne oli päätynyt?
Hetken mietittyään ja setvittyään sekavia ajatuksiaan hän muisti, kuinka viimeisimmällä rahankeruukeikalla oli käynyt.
Noester oli ollut Lalon ja Audenin kanssa liikkeellä. Jamarion oli ollut esittämäsä temppuja Katanan kanssa vähän matkan päässä katua ylös. Auden oli kysellyt ihmisiltä, mistä löytäisi vanhempansa. Se oli ainoa asia, missä Auden oli hyvä. Lalo ja Noester olivat suorittaneet varkaudet siististi, kuten aina. Tai niin Noester oli kuvitellut, kunnes heidän erottuaan yksi rouva oli tullut paikalle katuvartioston kanssa ja huutanut niin, että koko katu kuuli. Sanonut, että oli tullut kahden pojan ryöstämäksi. Niinpä tietenkin. Lalo oli taas kerran jäänyt huomaamatta. Lalo jäi aina huomamatta, jos joku huomasi poikien toimet. Siksi hän olikin niin hyvä. Mutta ongelma oli Auden. Auden oli ongelma. Hänet piti saada pois, sillä hän vain tunnustaisi kaiken, pillahtaisi itkuun tai ties mitä. Hän ei ollut se kestävin kortti Noesterin pakassa. Noester oli antanut Lalolle merkin hommata Auden turvaan. Hän jäisi hämäykseksi. Olihan hänestä jo etsintäkuulutus. Hän kiipesi hämmingin keskellä tynnyripinon päälle ja jäi istumaan sinne. Tietysti hänet huomattiin pian. Hän heilautti röyhkeästi kättään tervehdykseksi ja hyppäsi alas. Sitten hän lähti juoksemaan, rouva sekä kaupunkivartiosti perässään. Perstä kuului huutoja.
"Se on Varpunen! Ottakaa hänet kiinni!" huusi kaupunkivartion partionjohtaja. Kuhina kadulla kävi entistä kiihkeämmäksi. Ihmiset supattelivat ja tungeksivat epämäärisesti kohti juoksevaa poikaa. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut asettua hänen tielleen, sillä hän oli sentään etsintäkuulutettu rikollinen. Arvaamaton.
Noester oli kaiketi päässyt pois kadulta, hyvännyt jonkun aidan yli ja... Enempää hän ei muistanut.
Noester käveli kaltereiden luokse varovasti. Hän epäröi pitkään, ennen kuin laski kätensä kylmälle metallille. Samassa poikittain vastapäisestää sellistä alkoi kuulua räkättävä nauru.
"kappas kappas, eikös se ole maailmankuulu Varpunen! Se, jota ei koskasaan saada kiinni, ha?" vanki kyseli ilkkuen.
Noester säikähti ja kääntyi katsomaan. Pimeydessä, jota valaisi yksi ainokainen lyhty, erottui ainoastaan karvaiset käsivarret. Ja musta, pitkä parta.
"Kaipa varpusenkin voi ampua alas... Herra Gorilla" Noester sanoi, iskien takaisin. Häntä ei juuri huvittanut tuhlata aikaansa, hänen täytyi paeta, ennen kuin sisko tekisi jotakin harkitsematonta. Noester ei peläänyt, että kuolisi tänne, enemmän häntä huoletti, että Katana ryntäisi tänne ja hankkisi päästään palkkion. Noester ei sallisi sitä. Hän kuolisi mieluummin.
Mies oli heittämässä jotain takaisin, mutta sitten käytävän päässä oleva rautaovi avautui, ja vartijat rahasivat jotakuta käytävää pitkin. Kahleiden kilinä kuului käytävän päähän asti. Vanki paiskattiin Noesterin naapuriselliin. Vangin täytyi olla vaaralinen, sillä tältä ei edes otettu kahleita pois. Vanginvartijat lukistsivat oven.
"Ai niin, meidänhän piti kertoa ilouutiset Varpuselle" toinen vartioista sanoi sarkasmia äänessään.
"Sinut hirtetään tuon kanssa viikon kuluttua" Toinen vartioista sanoi asiallisenpaan sävyyn. Sitten vartijat lähtivät, naureskellen keskenään. Noester huokasi. Täältä oli päästävä ulos, ja nopeasti.
//Autohittasin hahmosi tuonne selliin, jos ei haittaa. Voit toki tuoda hänet myöhemmin ja jättää tuon mörököllin jokskuks anonyymiksi sarjamurhaajaks ;D//
Noester tunsi jomotuksen päässään. Avatessaan silmänsä hän ei nähnyt hetkeen mitään. Sitten ympäristö alkoi hahmottua, kun hänen silmänsä tottuivat pimeyteen. Noesterin edessä oli kiviseinä. Kivi tuntui viileältä hänen poskensa alla, joten lattiakin oli ilmeisesti kiveä. Noester nousi seisomaan. Kääntyessään ympäri hän koki järytyksen: Hän oli sellissä. Rautaiset kalterit estivät hänen kulkunsa. Selli oli pieni, eikä liikkumavaraa juuri ollut. Mutta miten Noester tänne oli päätynyt?
Hetken mietittyään ja setvittyään sekavia ajatuksiaan hän muisti, kuinka viimeisimmällä rahankeruukeikalla oli käynyt.
Noester oli ollut Lalon ja Audenin kanssa liikkeellä. Jamarion oli ollut esittämäsä temppuja Katanan kanssa vähän matkan päässä katua ylös. Auden oli kysellyt ihmisiltä, mistä löytäisi vanhempansa. Se oli ainoa asia, missä Auden oli hyvä. Lalo ja Noester olivat suorittaneet varkaudet siististi, kuten aina. Tai niin Noester oli kuvitellut, kunnes heidän erottuaan yksi rouva oli tullut paikalle katuvartioston kanssa ja huutanut niin, että koko katu kuuli. Sanonut, että oli tullut kahden pojan ryöstämäksi. Niinpä tietenkin. Lalo oli taas kerran jäänyt huomaamatta. Lalo jäi aina huomamatta, jos joku huomasi poikien toimet. Siksi hän olikin niin hyvä. Mutta ongelma oli Auden. Auden oli ongelma. Hänet piti saada pois, sillä hän vain tunnustaisi kaiken, pillahtaisi itkuun tai ties mitä. Hän ei ollut se kestävin kortti Noesterin pakassa. Noester oli antanut Lalolle merkin hommata Auden turvaan. Hän jäisi hämäykseksi. Olihan hänestä jo etsintäkuulutus. Hän kiipesi hämmingin keskellä tynnyripinon päälle ja jäi istumaan sinne. Tietysti hänet huomattiin pian. Hän heilautti röyhkeästi kättään tervehdykseksi ja hyppäsi alas. Sitten hän lähti juoksemaan, rouva sekä kaupunkivartiosti perässään. Perstä kuului huutoja.
"Se on Varpunen! Ottakaa hänet kiinni!" huusi kaupunkivartion partionjohtaja. Kuhina kadulla kävi entistä kiihkeämmäksi. Ihmiset supattelivat ja tungeksivat epämäärisesti kohti juoksevaa poikaa. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut asettua hänen tielleen, sillä hän oli sentään etsintäkuulutettu rikollinen. Arvaamaton.
Noester oli kaiketi päässyt pois kadulta, hyvännyt jonkun aidan yli ja... Enempää hän ei muistanut.
Noester käveli kaltereiden luokse varovasti. Hän epäröi pitkään, ennen kuin laski kätensä kylmälle metallille. Samassa poikittain vastapäisestää sellistä alkoi kuulua räkättävä nauru.
"kappas kappas, eikös se ole maailmankuulu Varpunen! Se, jota ei koskasaan saada kiinni, ha?" vanki kyseli ilkkuen.
Noester säikähti ja kääntyi katsomaan. Pimeydessä, jota valaisi yksi ainokainen lyhty, erottui ainoastaan karvaiset käsivarret. Ja musta, pitkä parta.
"Kaipa varpusenkin voi ampua alas... Herra Gorilla" Noester sanoi, iskien takaisin. Häntä ei juuri huvittanut tuhlata aikaansa, hänen täytyi paeta, ennen kuin sisko tekisi jotakin harkitsematonta. Noester ei peläänyt, että kuolisi tänne, enemmän häntä huoletti, että Katana ryntäisi tänne ja hankkisi päästään palkkion. Noester ei sallisi sitä. Hän kuolisi mieluummin.
Mies oli heittämässä jotain takaisin, mutta sitten käytävän päässä oleva rautaovi avautui, ja vartijat rahasivat jotakuta käytävää pitkin. Kahleiden kilinä kuului käytävän päähän asti. Vanki paiskattiin Noesterin naapuriselliin. Vangin täytyi olla vaaralinen, sillä tältä ei edes otettu kahleita pois. Vanginvartijat lukistsivat oven.
"Ai niin, meidänhän piti kertoa ilouutiset Varpuselle" toinen vartioista sanoi sarkasmia äänessään.
"Sinut hirtetään tuon kanssa viikon kuluttua" Toinen vartioista sanoi asiallisenpaan sävyyn. Sitten vartijat lähtivät, naureskellen keskenään. Noester huokasi. Täältä oli päästävä ulos, ja nopeasti.
//Autohittasin hahmosi tuonne selliin, jos ei haittaa. Voit toki tuoda hänet myöhemmin ja jättää tuon mörököllin jokskuks anonyymiksi sarjamurhaajaks ;D//