Post by Cayan on Jul 29, 2014 15:05:24 GMT 2
//Täältä tullaan Himwath! : D Hyökkäyksen kohteena siis joku random mies vaan.//
Kesä oli kuumimmillaan. Tai no, eihän se lohikäärmettä oikeastaan edes haitannut. Tulielementti, nääs. Mitä kuumempi, sen parempi. Kelmi vilkaisi taivaalla porottavaa aurinkoa; ei pilvenhöytyvää, missään. Hyvä vain, hän inhosi vettä ja tämä auringonpaiste oli hänelle oikeata herkkua! Tästä oli paras nauttia, ennen kuin syksy sateineen ja talvi pakkasineen saapuisi. Lohikäärme pudisteli itseään inhotuksesta, ei pidä ajatella kylmiä säitä. Ne ovat vielä kaukana!
Kelmi löi siipiään muutaman kerran rivakammin saadakseen lisää korkeutta. Hän katseli alleen levittäytyvää maisemaa; metsää, joki, metsää, järvi(!)... niin, ja metsää vielä vähän lisää. Laaksoon johtava tie vilahteli näkyviin aina välillä puiden keskeltä, kiemurrellen ja rikkoen metsävaltaista maisemaa. Joku taisi jopa kävellä tuota tietä myöten, hiki hatussa. Lohikäärme virnisti. Pitäisikö hieman paahtaa tuota piruparkaa lisää? Hän naurahti ja suuntasi lentoaan alaspäin.
Muutama kymmenen metriä hän laskeutui ja jäi kiertelemään ”uhrinsa” yläpuolelle, kuin kohteensa kuolemaa odottava korppikotka. Kelmi vain ei aikonut odottaa. ”Kohde” hoksasi ison lohikäärmeen luoman varjon, kuten oli tarkoituskin. ”Uhri”, tarkemmin sanottuna mies, hätääntyi ja yritti juosta metsän suojaan. Kelmi naurahti ivallisesti. ”Ihan kuin pystyisit pakenemaan minulta!” Kelmi veti siipensä suppuun ja kaarsi hurjaan syöksyyn, kohti tuota väärään paikkaan osunutta, hyvin epäonnista miekkosta. Mies yritti parhaansa mukaan päästä tuon ison pedon näkökentästä pois. Kelmi oli niin keskittynyt kohteeseensa, ettei älynnyt joutuvansa keskelle tiheää metsää. Iso tammi kohosi ylväänä pienempien puiden joukossa ja sitä kohti Kelmi oli ajatumassa hätääntyneen miehen perässä lennellessään. Hän avasi suunsa raolleen, jotta polttavat lieskat pääsevät valloilleen. Juuri, kun hän oli aloittamassa miehen grillaamisen, tammi tuli tielle. Mies luikahti pakoon ja Kelmi törmäsi puuhun. Päätään hän ei lyönyt, mutta olkapää ja -varsi saivat kovan kolauksen. Lisko tömähti maahan parin metrin korkeudelta. Kipu oli melko kova ja hän valahti pois lohikäärmemuodostaan. Hän karjaisi. Osin turhautumista leikkikalun menetyksestä ja toisaalta myös kivun takia. Hän istui puun juurella pidellen kättään, samalla kiroten hiljaa itsekseen.
Kesä oli kuumimmillaan. Tai no, eihän se lohikäärmettä oikeastaan edes haitannut. Tulielementti, nääs. Mitä kuumempi, sen parempi. Kelmi vilkaisi taivaalla porottavaa aurinkoa; ei pilvenhöytyvää, missään. Hyvä vain, hän inhosi vettä ja tämä auringonpaiste oli hänelle oikeata herkkua! Tästä oli paras nauttia, ennen kuin syksy sateineen ja talvi pakkasineen saapuisi. Lohikäärme pudisteli itseään inhotuksesta, ei pidä ajatella kylmiä säitä. Ne ovat vielä kaukana!
Kelmi löi siipiään muutaman kerran rivakammin saadakseen lisää korkeutta. Hän katseli alleen levittäytyvää maisemaa; metsää, joki, metsää, järvi(!)... niin, ja metsää vielä vähän lisää. Laaksoon johtava tie vilahteli näkyviin aina välillä puiden keskeltä, kiemurrellen ja rikkoen metsävaltaista maisemaa. Joku taisi jopa kävellä tuota tietä myöten, hiki hatussa. Lohikäärme virnisti. Pitäisikö hieman paahtaa tuota piruparkaa lisää? Hän naurahti ja suuntasi lentoaan alaspäin.
Muutama kymmenen metriä hän laskeutui ja jäi kiertelemään ”uhrinsa” yläpuolelle, kuin kohteensa kuolemaa odottava korppikotka. Kelmi vain ei aikonut odottaa. ”Kohde” hoksasi ison lohikäärmeen luoman varjon, kuten oli tarkoituskin. ”Uhri”, tarkemmin sanottuna mies, hätääntyi ja yritti juosta metsän suojaan. Kelmi naurahti ivallisesti. ”Ihan kuin pystyisit pakenemaan minulta!” Kelmi veti siipensä suppuun ja kaarsi hurjaan syöksyyn, kohti tuota väärään paikkaan osunutta, hyvin epäonnista miekkosta. Mies yritti parhaansa mukaan päästä tuon ison pedon näkökentästä pois. Kelmi oli niin keskittynyt kohteeseensa, ettei älynnyt joutuvansa keskelle tiheää metsää. Iso tammi kohosi ylväänä pienempien puiden joukossa ja sitä kohti Kelmi oli ajatumassa hätääntyneen miehen perässä lennellessään. Hän avasi suunsa raolleen, jotta polttavat lieskat pääsevät valloilleen. Juuri, kun hän oli aloittamassa miehen grillaamisen, tammi tuli tielle. Mies luikahti pakoon ja Kelmi törmäsi puuhun. Päätään hän ei lyönyt, mutta olkapää ja -varsi saivat kovan kolauksen. Lisko tömähti maahan parin metrin korkeudelta. Kipu oli melko kova ja hän valahti pois lohikäärmemuodostaan. Hän karjaisi. Osin turhautumista leikkikalun menetyksestä ja toisaalta myös kivun takia. Hän istui puun juurella pidellen kättään, samalla kiroten hiljaa itsekseen.