Post by Deleted on Aug 11, 2014 17:46:49 GMT 2
Lonal roikotti koukkua vedessä ja odotteli. Aina välillä valon osuessa sopivasti hän näki pinnan alle ja saattoi hetken katsella kaloja, jotka tunkivat uteliaina lähemmäs matoa, mutta suurimman osan ajasta miehen täytyi vain nykäistä, kun siima kiristyi.
"Siihen minäkin luotan." Lonal ei matkustanut muiden mukana kuin pakosta. Hän ei ollut typerä ja tunnisti kyllä tilanteet, joissa ryhmä teki hyvää. Nyt oli periaatteessa sellainen tilanne, vaikka mikään ei ollutkaan heihin törmännyt. Armil oli huomannut saman asian.
"Ehkä se johtuu siitä, että kuljen ilkosillani", mies tokaisi ja vilkaisi merkitsevästi olkansa yli Armiliin, "ehkä ne kaipaavat paremman näköistä ruokaa kuin minä." Miehen katse kääntyi taas lammelle. Oli vain hyvä, etteivät he olleet törmänneet mihinkään. Armil ei vaikuttanut kummoiselta taistelijalta, eikä Lonalilla ollut mitään millä toista opettaakaan. Puukosta tuskin olisi hyötyä, jos peto olisi yhtään koiraa isompi. Lonalilla itsellään oli sentään kirves ja hän toistaiseksi luottikin siihen, että saisi pidettyä heidät molemmat hengissä, jos jokin kuitenkin päättäisi yrittää heidän syömistään.
Toinen kala jäi hetken kuluttua päästään kiinni koukkuun. Lonal heitti sen taas Armilille ennen kuin jatkoi tekemistään. Kalat olivat sen verran pieniä, että Lonal onki vielä muutamia, niin että heillä oli kuutisen kalaa kasassa, ennen kuin lopetti ja tallusti nuotiolle katsomaan, mitä Armil oli saanut aikaan.
"Tuo ei näytä lainkaan huonolta." Sentään kalat vaikuttivat olevan paistumassa tikun nokassa eivätkä vaikkapa nuotion pohjalla. Lonalille itselleen oli käynyt liian monesti niin, että kypsynyt kala oli murentunut nuotioon ja ruoka meni sitten siinä.
"Jos jatkaisimme aamulla matkaa ja hakeutuisimme tielle. Kyllä siellä jonkun täytyy kulkea, vaikka hirviöitä olisikin riesaksi."
"Siihen minäkin luotan." Lonal ei matkustanut muiden mukana kuin pakosta. Hän ei ollut typerä ja tunnisti kyllä tilanteet, joissa ryhmä teki hyvää. Nyt oli periaatteessa sellainen tilanne, vaikka mikään ei ollutkaan heihin törmännyt. Armil oli huomannut saman asian.
"Ehkä se johtuu siitä, että kuljen ilkosillani", mies tokaisi ja vilkaisi merkitsevästi olkansa yli Armiliin, "ehkä ne kaipaavat paremman näköistä ruokaa kuin minä." Miehen katse kääntyi taas lammelle. Oli vain hyvä, etteivät he olleet törmänneet mihinkään. Armil ei vaikuttanut kummoiselta taistelijalta, eikä Lonalilla ollut mitään millä toista opettaakaan. Puukosta tuskin olisi hyötyä, jos peto olisi yhtään koiraa isompi. Lonalilla itsellään oli sentään kirves ja hän toistaiseksi luottikin siihen, että saisi pidettyä heidät molemmat hengissä, jos jokin kuitenkin päättäisi yrittää heidän syömistään.
Toinen kala jäi hetken kuluttua päästään kiinni koukkuun. Lonal heitti sen taas Armilille ennen kuin jatkoi tekemistään. Kalat olivat sen verran pieniä, että Lonal onki vielä muutamia, niin että heillä oli kuutisen kalaa kasassa, ennen kuin lopetti ja tallusti nuotiolle katsomaan, mitä Armil oli saanut aikaan.
"Tuo ei näytä lainkaan huonolta." Sentään kalat vaikuttivat olevan paistumassa tikun nokassa eivätkä vaikkapa nuotion pohjalla. Lonalille itselleen oli käynyt liian monesti niin, että kypsynyt kala oli murentunut nuotioon ja ruoka meni sitten siinä.
"Jos jatkaisimme aamulla matkaa ja hakeutuisimme tielle. Kyllä siellä jonkun täytyy kulkea, vaikka hirviöitä olisikin riesaksi."