Post by Deleted on Apr 23, 2014 15:07:41 GMT 2
Lyrathin keväinen ilta oli lämmin viilentävästä tuulenvireestä huolimatta. Katulamput sytytettäisiin myöhemmin koska jopa kahdeksan aikaan illalla oli vielä valoisaa (vaikka aurinko oli jo kadonnut piiloon), kenenkään ei tarvinnut pelätä pimeää ja sen tuomia mörköjä. Tai siis, vampyyrit ja muut pimeän olennot pitivät pimeästä? Eivät ne siis tulisi vielä pariin tuntiin ulkoilmaan joten lapsetkin saattoivat nauttia valoisasta ilta ilmasta vielä tovi. Tosin jotkut "möröt" eivät olleet pelkästään pimeyden rakastajia. Yksi ns. pimeä olento matkusti mukavasti vaunuilla kohti Namaria, tarkoituksenaan etsiä eräs kuuluisaksi kohonnut maalari.
Vaunu oli kirjailtu punaisella ja kultaisen sävyllä ja sitä veti kaksi hevosta. Ajurina toimi vanhempi herrashenkilö, joka katseli ympärilleen ja pian hän pysähtyi erään arvokkaan näköisen majatalon eteen. Mies hyppäsi vaunuista mutta ennen kuin ehti mennä avaamaan oven, vaunujen ovi aukeni ja ulos astui nuori mies. Tämän punamusta tukka oli pörhössä ja tämän ruskeat silmät näyttivät uneliailta. Hän katsoi ajuria, joka näytti nololta.
"Taidan olla tulossa vanhaksi kun en ehdi avata teille ovea" Dimitri sanoi. Nuorukainen heilautit kättään.
"Sinä et ole vanha vielä pariin kymmeneen vuoteen Dim. Ja tiedät ettei sinun tarvitse avata minulle ovea, olenhan sanonut sinulle monta kertaa" poika sanoi ja otti vaunuista laukun Dimitrin vastaan väitteistä huolimatta.
"En oikein tiedä mitä muutakaan minun työnkuvaani kuuluu jos en saa avata ovia tai kantaa laukkuja" Dimitri sanoi irvistäen.
"Sinä olet isäni oikea käsi ja todella avulias sellainen. Emme pärjäisi ilman sinua" nuorukainen sanoi saaden ajurin loistamaan sisäistä valoa. Nuorukainen katsoi hotellia jonka eteen he olivat seisahtuneet.
"Lähdemme huomenna iltapäivällä joten voit pitää vapaata sinne saakka" Gabriel sanoi Dimitrille, joka aukaisi suunsa sanoakseen jotain, mutta Gabe kohotti kätensä vaientaakseen miehen.
"Eikös Clarissa täytä pian kaksi vuotta? Oletko ostanut hänelle lahjan?" Gabriel sanoi, tarkoittaen miehen tyttärentytärtä.
"En ole ehtinyt nuori herra" mies myönsi ja hetken väittelyn jälkeen mies jätti nuorukaisen majatalon eteen ja lähti viemään vaunuja läheiseen talliin jonka kanssa heillä oli sopimus. Sieltä mies jatkaisi kauppoihin ja palaisi sitten majatalolle jonne Gabriel varaisi huoneen tällekin (Gabriel ei ollut suostunut siihen että mies menisi johonkin koin syömään majataloon kun hän itse viettäisi aikaa laatu paikassa).
Gabriel sen sijaan kirjautui majataloon ja saavuttuaan huoneeseen, hän heitti matkalaukun sängylle, kaivoi sieltä puhtaat vaatteet ja kävi virkistäytymässä kylpyhuoneessa. Matka pohjoisesta oli ollut pitkä ja kestänyt kauan eikä Gabe oikein ollut päässyt nauttimaan kunnollisesta kylvystä tai ruoasta. Gabrielin kulmahampaita pakotti joten käytyään kylvyssä, hän kaivoi mustan pullon laukusta ja kulautti sen kurkkuunsa. Nuorukaisen suupieli värjäytyi punaiseksi juomasta ja poika pyyhki huolella kasvonsa ennen kuin pani pullon kiinni ja piilotti sen matkatavaroihinsa. Sen jälkeen nuorukainen laittoi yllensä viininpunaisen kauluspaidan, mustan liivin ja mustat kireät housut. Jalkaan hän veti mustat saapikkaat jotka ylsivät polveen saakka. Kaulassa hänellä roikkui vaaleansininen riipus kultaisen ketjun päässä. Poika laittoi myös ranteisiinsa pari helyä ja punainen nahkainen vyö laitettiin vyötärölle kiinni ja vyöhön kiinnitettiin rahapussi. Pussi tosin katosi pian takin alle piiloon. Koska huoneessa ei ollut maagista peiliä, Gabriel ei tiennyt miltä näytti mutta uskoi että ihan hyvältä. Pian hän kiiruhti kohti taloa, jossa maalarin kerrottiin asuvan. Hän koputti oveen kolme kertaa. Pian ovi aukeni.
"Etsin Armil Kariolia. Onko hän paikalla?" aatelinen kysyi kohteliaasti.
//Kökköilyä ja turhaa lätinää alussa ^^ Mutta Kaltto ja Kulti, estraadi on teidän~//
Vaunu oli kirjailtu punaisella ja kultaisen sävyllä ja sitä veti kaksi hevosta. Ajurina toimi vanhempi herrashenkilö, joka katseli ympärilleen ja pian hän pysähtyi erään arvokkaan näköisen majatalon eteen. Mies hyppäsi vaunuista mutta ennen kuin ehti mennä avaamaan oven, vaunujen ovi aukeni ja ulos astui nuori mies. Tämän punamusta tukka oli pörhössä ja tämän ruskeat silmät näyttivät uneliailta. Hän katsoi ajuria, joka näytti nololta.
"Taidan olla tulossa vanhaksi kun en ehdi avata teille ovea" Dimitri sanoi. Nuorukainen heilautit kättään.
"Sinä et ole vanha vielä pariin kymmeneen vuoteen Dim. Ja tiedät ettei sinun tarvitse avata minulle ovea, olenhan sanonut sinulle monta kertaa" poika sanoi ja otti vaunuista laukun Dimitrin vastaan väitteistä huolimatta.
"En oikein tiedä mitä muutakaan minun työnkuvaani kuuluu jos en saa avata ovia tai kantaa laukkuja" Dimitri sanoi irvistäen.
"Sinä olet isäni oikea käsi ja todella avulias sellainen. Emme pärjäisi ilman sinua" nuorukainen sanoi saaden ajurin loistamaan sisäistä valoa. Nuorukainen katsoi hotellia jonka eteen he olivat seisahtuneet.
"Lähdemme huomenna iltapäivällä joten voit pitää vapaata sinne saakka" Gabriel sanoi Dimitrille, joka aukaisi suunsa sanoakseen jotain, mutta Gabe kohotti kätensä vaientaakseen miehen.
"Eikös Clarissa täytä pian kaksi vuotta? Oletko ostanut hänelle lahjan?" Gabriel sanoi, tarkoittaen miehen tyttärentytärtä.
"En ole ehtinyt nuori herra" mies myönsi ja hetken väittelyn jälkeen mies jätti nuorukaisen majatalon eteen ja lähti viemään vaunuja läheiseen talliin jonka kanssa heillä oli sopimus. Sieltä mies jatkaisi kauppoihin ja palaisi sitten majatalolle jonne Gabriel varaisi huoneen tällekin (Gabriel ei ollut suostunut siihen että mies menisi johonkin koin syömään majataloon kun hän itse viettäisi aikaa laatu paikassa).
Gabriel sen sijaan kirjautui majataloon ja saavuttuaan huoneeseen, hän heitti matkalaukun sängylle, kaivoi sieltä puhtaat vaatteet ja kävi virkistäytymässä kylpyhuoneessa. Matka pohjoisesta oli ollut pitkä ja kestänyt kauan eikä Gabe oikein ollut päässyt nauttimaan kunnollisesta kylvystä tai ruoasta. Gabrielin kulmahampaita pakotti joten käytyään kylvyssä, hän kaivoi mustan pullon laukusta ja kulautti sen kurkkuunsa. Nuorukaisen suupieli värjäytyi punaiseksi juomasta ja poika pyyhki huolella kasvonsa ennen kuin pani pullon kiinni ja piilotti sen matkatavaroihinsa. Sen jälkeen nuorukainen laittoi yllensä viininpunaisen kauluspaidan, mustan liivin ja mustat kireät housut. Jalkaan hän veti mustat saapikkaat jotka ylsivät polveen saakka. Kaulassa hänellä roikkui vaaleansininen riipus kultaisen ketjun päässä. Poika laittoi myös ranteisiinsa pari helyä ja punainen nahkainen vyö laitettiin vyötärölle kiinni ja vyöhön kiinnitettiin rahapussi. Pussi tosin katosi pian takin alle piiloon. Koska huoneessa ei ollut maagista peiliä, Gabriel ei tiennyt miltä näytti mutta uskoi että ihan hyvältä. Pian hän kiiruhti kohti taloa, jossa maalarin kerrottiin asuvan. Hän koputti oveen kolme kertaa. Pian ovi aukeni.
"Etsin Armil Kariolia. Onko hän paikalla?" aatelinen kysyi kohteliaasti.
//Kökköilyä ja turhaa lätinää alussa ^^ Mutta Kaltto ja Kulti, estraadi on teidän~//