Post by Himwath on Apr 2, 2014 21:59:20 GMT 2
Oli satanut kaksi viikkoa melkein yhtä mittaa, mikä luonnollisesti johti siihen, että Namar tulvi. Kapeilla kaduilla saattoi hyvinkin olla nilkan yli vettä, ja jos oli asiat niin onnettomasti, ettei katua oltu päällystetty, Sotkuiseen muta-lika-massaan saattoi hyvinkin jäädä varsomaton kulkija jumiin. Namar oli ratkaissut tämän laitattamalla kaduille lankkuja ja muita kulkuväyliä, joita pitkin ihmiset saattoivat kulkea ulkona. Toki veden vallassa oli vain osa toreista ja kourallinen kujia ja katuja, mutta tuntui silti, että vettä olisi ollut joka paikassa.
Varsinkin, jos ei ollut erityisen märän sään ystävä.
Iris oli lähteny Namarista edellisiltana, mutta ei ollut jättäntyt kokonaan kaupunkia taakseen. Hän oli jäänyt hieman syrjäisemmän tien varteen sekä varoittamaan kaupunkiintulijoita, että kauppamaan heille yrttejä sadepäivän kolotuksiin, sieni-infektiooihin ja vain harmaan sään aiheuttamaan murheeseen. Sinä päivä kauppa oli käynyt varsin sutjakkaasti, ja kun sade illalla yllättäen vielä lakkasi, Iris oli kerrassaan loistavalla tuulella.
Kesäinen ilta-aurinko kurkki vielä ennen maille painumista pensaiden lomasta ja jossakin metsän siimeksessä visersivät linnut. Ilmassa tuoksuva märkä metsä oli tervetullutta vaihtelua Namarin mutaiseen kaupunginlemuun ja seudun rauhallisuus musiikkia kaiken melun ja tohinan jälkeen. Metsä kuiskaili hiljaa, mutta Iris ei välittänyt niiden höpinästä.
Hän harjasi nurhruista hevostaan, joka näytti vieläkin vanhemmalta ja surkealta, kun se oli kastunut aikaisemmin sateessa. Puolessa välissä urakkaansa Iris kirosi kun ei ollut laittanut kenkiä jalkaan; kesän hyttyset löysivät tietenkin ainoan suojaamattoman ihoalueensa - eli paljaat varpaansa - ja tulivat sankoin joukoin juhla-aterialle.
//Kökkelipöö, mutta Korppu, koita sada jtn irti//
Varsinkin, jos ei ollut erityisen märän sään ystävä.
Iris oli lähteny Namarista edellisiltana, mutta ei ollut jättäntyt kokonaan kaupunkia taakseen. Hän oli jäänyt hieman syrjäisemmän tien varteen sekä varoittamaan kaupunkiintulijoita, että kauppamaan heille yrttejä sadepäivän kolotuksiin, sieni-infektiooihin ja vain harmaan sään aiheuttamaan murheeseen. Sinä päivä kauppa oli käynyt varsin sutjakkaasti, ja kun sade illalla yllättäen vielä lakkasi, Iris oli kerrassaan loistavalla tuulella.
Kesäinen ilta-aurinko kurkki vielä ennen maille painumista pensaiden lomasta ja jossakin metsän siimeksessä visersivät linnut. Ilmassa tuoksuva märkä metsä oli tervetullutta vaihtelua Namarin mutaiseen kaupunginlemuun ja seudun rauhallisuus musiikkia kaiken melun ja tohinan jälkeen. Metsä kuiskaili hiljaa, mutta Iris ei välittänyt niiden höpinästä.
Hän harjasi nurhruista hevostaan, joka näytti vieläkin vanhemmalta ja surkealta, kun se oli kastunut aikaisemmin sateessa. Puolessa välissä urakkaansa Iris kirosi kun ei ollut laittanut kenkiä jalkaan; kesän hyttyset löysivät tietenkin ainoan suojaamattoman ihoalueensa - eli paljaat varpaansa - ja tulivat sankoin joukoin juhla-aterialle.
//Kökkelipöö, mutta Korppu, koita sada jtn irti//