Post by Caldera on Jan 29, 2014 12:50:03 GMT 2
Sää oli ollut koko päivän aurinkoinen. Linnut olivat laulaneet ja aurinko venyttänyt sakaroitaan niin, että jokainen ulkona liikkuva saattoi tuntea lämmön hyväilyn poskillaan kylmän talvi-ilman sijasta. Sää oli myös innoittanut monia reippaita lähtemään ulos ja suollekin olivat jotkut nuoret uskaltautuneet lähteä. Elyan oli kaivannut jotakin uutta, ja hän oli poistunut aamulla korkeasta puumökistään lähteäkseen haukkaamaan happea. Hänen pieni ystävänsä Smix, tuo sinertävä sudenkorento, oli mököttänyt hänen olallaan ja tarkkaillut ympäristöä.
"Käydäänpä suolla", Elyan oli ehdottanut ääneen ja kääntynyt tutulta tietä suon suunnalle. Tuo suunnaton lotakko oli onneksi näin kylmällä säällä jäätynyt, eikä niin aavemainen kuin kesäisin. Suolla tapahtumista asioista liikkui paljon erilaisia tarinoita, tosin tämä maalaisjärkeä käyttävä metsäläinen ei uskonut yhteenkään. Lasten pelotteluksi niitä tarinoita kerrottiin, jotteivät keväisin tulvien aikaan eksyisi tänne ja hukkuisi.
Juuri siksi Elyan piti suosta, sillä täällä ei ollut turhan paljon väkeä. Hän saattoi rauhassa ajautua omiin ajatuksiinsa ja kuunnella maata, luontoa.
Elyan saapui suon reunalle ja seisahtui. Hetken hän vilkuili ympärilleen, ihastellen talven kauneutta. Ankea suokin sai aivan uudenlaista kauneutta lumikiteistä harvojen pienien puiden oksilla. Hetkeksi metsäläinen sulki silmänsä, nauttien hetkestä täysin siemauksin. Ei ihmisten hulinaa, ei kauppiaiden huutoa, ei lasten vikinää. Smix loikkasi hänen olaltaan ja lähti lentoon. Se pyöri hänen päänsä ympärillä selvästi härnäten, eikä Elyan voinut olla hymyilemättä ystävälleen. Hän lähti taapertamaan eteenpäin, kunnes löysi pienen puron, joka vielä jostakin syystä oli auki. Hän vetäisi hansikkaansa ja kosketti virtaavaa vettä. Vesi sai hänen verensä kohisemaan, vaikka se oli jääkylmää. Nuorukainen leikitteli vedellä ja muodosti pyörteitä ja aaltoja. Leikkutuokionsa jälkeen seisahtui katsomaan ympärilleen.
Elyan oli viime päivinä joutunut kokemaan kovia. Ensin häntä oli epäilty väärin perustein murhasta ja hän oli myöhemmin joutunut vampyyrien piiritykseen. Mutta hän oli karannut vartijoilta ja selviytynyt vampyyreistä ystävänsä avulla. Tämä rauhallinen hetki omien ajatuksten kanssa oli todella tarpeellinen. Hän tunsi olonsa onnelliseksi ja tiesi, ettei mikään surkeiden sattumusten sarja voisi tätä hymyä hänen kasvoiltaan pyyhkäistä.