Post by Deleted on Dec 27, 2013 17:48:16 GMT 2
//Saphire palkkionmetsästäjänsä kanssa, kiitooooos//
Pimeä ilta oli vallannut Lyrathin ja ihmiset sytyttelivät lyhtyjä lumisille pihamaille. Mukulakiven peitti ohut kerros jäätä ja varomattomat astelijat saattoivat liukastua ja pahimmassa tapauksessa katkaista koipensa. Eräs vaunu kulki näillä liukkailla kaduilla hitaasti mutta varmasti. Vaunu oli tummanpuhuva ja sitä veti 4 hevosta, kaikki hivenen erisävyisiä. Ajuri oli tummatukkainen haltiaksi luokiteltu mies, joka katseli ympärilleen valppaana. Tämän lanteilla roikkui miekka ja saappaan kärjestä näkyi tikarin pää. Miehellä oli yllä tummansininen kauluspaita, mustat housut ja nahkatakki. Hiukset olivat sidottu löysään poninhäntään. Mies veti hellästi suitsista ja vaunut pysähtyivät erään kapakan eteen. Kapakka oli keskitasoa ja sen kurja ulkomuoto sai ohikulkevat ihmiset hämmentymään, miksi vaunu oli juuri sen kapakan eteen pysähtynyt. Nimikin kuulosti jo niin raavaalta vaunujen omistajalle: Broken Rat Inn. Kun ovi aukesi ja esiin tuli tumma tukkainen, melko räävittömästi pukeutunut nuori nainen, hämmästelijät tuhahtivat ja jatkoivat matkaansa. Pikipään vihreät silmät katsoivat kerran ympärille ennen kuin kohtasivat kuljettajan silmät. Kumpikin nyökkäsi. Tyttö katsoi ohi kulkevaa nuorukaista joka vislasi tämän suuntaan.
"Tollo!" tyttö huusi pojan perään, joka hämmentyi. Tyttö oli pukeutunut peppua hivelevään tiukkoihin mustiin housuihin, valkoiseen paitaan, joka esitteli tämän suloja. Hiukset oli laitettu poninhännälle ja korvissa roikkui isot korvarenkaat. Tytön reidessä oli kiinni puoli pitkän miekan tuppi, jossa oli miekka. Tämä oli upea näky mutta tätä ei kiinnostanut ohi kulkevat nuorukaiset. Sen sijaan hän ojensi kätensä kohti vaunua. Pian vaunun sisältä tuli esiin käsi, joka otti tytön kädestä kiinni. Esiin astui nainen, joka sai aikaan pari ihailevaa henkäystä. Naisen punainen tukka oli palmikoitu kalanruoto kuviolla ja yksikään hiustupsu ei ollut paikoiltaan. Naisen turkoosinsiniset silmät tutkailivat ympäristöä nopeasti ennen kuin tämä nousi vaunuista varovasti, pidellen kädelläänhameensa helmaa. Sormia koristelivat sormukset, kaulassa on safiirinsininen helmi. Korvissa roikkui samaa sävyä olevat korvakorut. Hameen alla olisi ollut vaaleansiniseksi värjätyt nilkkurit mutta nyt kukaan ei nähnyt niitä. Nainen katsoi kapakkaa kulma koholla mutta ei sanonut mitään.
"Vie hevoset, minä menen Ca.... Rouva Moondownin kanssa sisään" Joleen sanoi ajurille joka nyökkäsi ja käski hevoset liikkeelle.
"Oletko varma että tämä on oikea paikka?" nainen kysyi tumman käheällä äänellä, katsomatta tyttöön vieressä. Tyttö nyökkäsi.
"Kyllä vain, se tyyppi sanoi tulevansa tänne" Joleen sanoi tuttavallisesti, mutta nähtyään naisen ilmeen, hän virnisti pahoittelevasti.
"Tarkoitan siis, kyllä kreivitär" ex-piraati sanoi ja johdatti kyseisen kreivittären käsikynkässä sisälle, avaten oven.
Ulkokuori petti hieman. Sisällä oli todella viihtyisää ja lämpöisää... räkäläksi. Viininpunainen seinä oli täynnä tauluja. Yhden seinän peitti suuri takka. Yhdessä nurkassa oli tikkataulu, jonka ympärille oli kerääntynyt viiden miehen joukkio. Kapakassa oli tusinan verran pyöreitä pöytiä ja muutama intiimimpi loossi pimeässä. Juuri noita pimeitä nurkkia kreivitär katsoi, kuten myös tämän seurassa oleva nuori nainen. He saivat huomiota mutta eivät tuntuneet välittävän viheltelijöistä ja ehdottelijoista. Sen sijaan nainen riisui viittansa, lykäten sen Joleenille, joka asetteli sen käsivarrelleen ja lähti seuraamaan naista, joka käveli kohti yhtä pimeää loossia. Jos ei ollut tarkkasilmäinen, ei ehkä välttämättä olisi huomannut sinitukkaista miestä, joka katsoi hivenen pelokkaana kahta naista. Kreivitär katsoi penkkiä ja huomattuaan, että se on edes jonkin näköisesti siisti, hän istuutui lupia kyselemäti.
"Te taidatte olla herra Pierce?" nainen sanoi ilmeettömästi ja saatuaan nyökkäyksen, nainen katsoi miestä, kohottaen toista kulmaansa. Joleen tönäisi Pierceä..
"Vastaa suullisesti kun sinua puhutellaan" tyttö ärähti, saaden miehen vinkahtamaan.
"Kyllä rouva. Olen Pierce" mies mutisi ja laski katseensa pöytään. Kreivitär katsoi nopeasti Joleenia joka näytti nololta mutta varmalta. Nainen huokaisi.
"Palvelijani kertoivat että sinulla olisi pieni ryhmä joka olisi vailla... turvaa. Voin järjestää asian, jos sovitaan järjestelmistä" Casey sanoi, ristien kädet yhteen pöydälle.
"Totta kai. Kuulinkin neidiltä teidän pienestä bisneksestänne. Jos saamme turvapaikan, lupaan että... sodan tultua, olemme puolellanne rouva" mies sanoi hätä hätää, sanoen sanan "sota" hiljaa, ettei muut kuulleet.
"Oletteko kaikki samaa maata kuin mekin?" Casey kysyi mieheltä, tarkoittaen lajia jota hän ja Joleen edusti.
"Kylä. Tai siis ei. Yksi miehistä on vielä... elossa. Emme ole muuttaneet häntä koska meidän ryhmämme ei ole aiemmin tehnyt mitään... sellaista. Toivoisimme että joku kokeneempi tekisi sen" mies sanoi pahoittelevaan sävyyn. Casey kohotti kulmiaan ja Joleen läimäisi miestä takaraivoon.
"Jos oletatte että kreivitär muuttaa jonkun rupisammakon meikäläiseksi saatte uneksia. Sen tekee joku alempi arvoinen" Joleen mutisi sanat äristen miehen korvaan, joka nyökkäili kiivaana.
"Mietimme että asian laita saattaisi olla niin" mies sanoi nopeasti.
Kapakan ovi aukeni ja esiin astui ajuri. Mutta tämä ei kävellyt suorana pöydän luokse vaan meni tiskille, pyytäen kaksi lasia omena siideriä ja oluen. Saatuaan juomat hän käveli pöytään, laski juomat alas, ojentaen ensimmäisenä pitkän lasin siideriä kreivittärelle, toisen Joleenille ja itse otti oluen. He katsoivat penkissä istuvaa miestä tarkkana.
"Hyvä on. Jätä yhteystietosi Joleenille ja järjestämme turvapaikkanne herra Pierce" Casey sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen, jonka seurauksena mies hymyili.
"Kiitoksia rouva. Kreivitär. Olen ikuisesti teille velkaa" mies sanoi ja Joleenin vedettyä tämä pöydästä ja vietyä kauemmas, Drake istuutui vastapäätä. Tämä näytti kireältä.
"Jokin ei ole oikein" hän mumisi ja katseli ympärilleen. Casey katsoi miestä. Yleensä suippokorva oli oikeassa näissä asioissa mutta nyt hän ei haluaisi stressata ylimääräistä joten hän huitaisi asian olan kohautuksella.
"Sinä näet joka paikassa mörköjä. Rentoudu välillä" nainen sanoi, nojaten taaksepäin ja katsellen ympärilleen huolettomasti. Ehkä he löytäisivät lisää vampyyreitä heidän päämääräänsä ajatellen? Tietämättömänä vaarasta joka häntä uhkasi, Casey antoi itselleen hetken vaipua normaaliin olotilaan.
//Outoa saissea mutta kestä xD //
Pimeä ilta oli vallannut Lyrathin ja ihmiset sytyttelivät lyhtyjä lumisille pihamaille. Mukulakiven peitti ohut kerros jäätä ja varomattomat astelijat saattoivat liukastua ja pahimmassa tapauksessa katkaista koipensa. Eräs vaunu kulki näillä liukkailla kaduilla hitaasti mutta varmasti. Vaunu oli tummanpuhuva ja sitä veti 4 hevosta, kaikki hivenen erisävyisiä. Ajuri oli tummatukkainen haltiaksi luokiteltu mies, joka katseli ympärilleen valppaana. Tämän lanteilla roikkui miekka ja saappaan kärjestä näkyi tikarin pää. Miehellä oli yllä tummansininen kauluspaita, mustat housut ja nahkatakki. Hiukset olivat sidottu löysään poninhäntään. Mies veti hellästi suitsista ja vaunut pysähtyivät erään kapakan eteen. Kapakka oli keskitasoa ja sen kurja ulkomuoto sai ohikulkevat ihmiset hämmentymään, miksi vaunu oli juuri sen kapakan eteen pysähtynyt. Nimikin kuulosti jo niin raavaalta vaunujen omistajalle: Broken Rat Inn. Kun ovi aukesi ja esiin tuli tumma tukkainen, melko räävittömästi pukeutunut nuori nainen, hämmästelijät tuhahtivat ja jatkoivat matkaansa. Pikipään vihreät silmät katsoivat kerran ympärille ennen kuin kohtasivat kuljettajan silmät. Kumpikin nyökkäsi. Tyttö katsoi ohi kulkevaa nuorukaista joka vislasi tämän suuntaan.
"Tollo!" tyttö huusi pojan perään, joka hämmentyi. Tyttö oli pukeutunut peppua hivelevään tiukkoihin mustiin housuihin, valkoiseen paitaan, joka esitteli tämän suloja. Hiukset oli laitettu poninhännälle ja korvissa roikkui isot korvarenkaat. Tytön reidessä oli kiinni puoli pitkän miekan tuppi, jossa oli miekka. Tämä oli upea näky mutta tätä ei kiinnostanut ohi kulkevat nuorukaiset. Sen sijaan hän ojensi kätensä kohti vaunua. Pian vaunun sisältä tuli esiin käsi, joka otti tytön kädestä kiinni. Esiin astui nainen, joka sai aikaan pari ihailevaa henkäystä. Naisen punainen tukka oli palmikoitu kalanruoto kuviolla ja yksikään hiustupsu ei ollut paikoiltaan. Naisen turkoosinsiniset silmät tutkailivat ympäristöä nopeasti ennen kuin tämä nousi vaunuista varovasti, pidellen kädelläänhameensa helmaa. Sormia koristelivat sormukset, kaulassa on safiirinsininen helmi. Korvissa roikkui samaa sävyä olevat korvakorut. Hameen alla olisi ollut vaaleansiniseksi värjätyt nilkkurit mutta nyt kukaan ei nähnyt niitä. Nainen katsoi kapakkaa kulma koholla mutta ei sanonut mitään.
"Vie hevoset, minä menen Ca.... Rouva Moondownin kanssa sisään" Joleen sanoi ajurille joka nyökkäsi ja käski hevoset liikkeelle.
"Oletko varma että tämä on oikea paikka?" nainen kysyi tumman käheällä äänellä, katsomatta tyttöön vieressä. Tyttö nyökkäsi.
"Kyllä vain, se tyyppi sanoi tulevansa tänne" Joleen sanoi tuttavallisesti, mutta nähtyään naisen ilmeen, hän virnisti pahoittelevasti.
"Tarkoitan siis, kyllä kreivitär" ex-piraati sanoi ja johdatti kyseisen kreivittären käsikynkässä sisälle, avaten oven.
Ulkokuori petti hieman. Sisällä oli todella viihtyisää ja lämpöisää... räkäläksi. Viininpunainen seinä oli täynnä tauluja. Yhden seinän peitti suuri takka. Yhdessä nurkassa oli tikkataulu, jonka ympärille oli kerääntynyt viiden miehen joukkio. Kapakassa oli tusinan verran pyöreitä pöytiä ja muutama intiimimpi loossi pimeässä. Juuri noita pimeitä nurkkia kreivitär katsoi, kuten myös tämän seurassa oleva nuori nainen. He saivat huomiota mutta eivät tuntuneet välittävän viheltelijöistä ja ehdottelijoista. Sen sijaan nainen riisui viittansa, lykäten sen Joleenille, joka asetteli sen käsivarrelleen ja lähti seuraamaan naista, joka käveli kohti yhtä pimeää loossia. Jos ei ollut tarkkasilmäinen, ei ehkä välttämättä olisi huomannut sinitukkaista miestä, joka katsoi hivenen pelokkaana kahta naista. Kreivitär katsoi penkkiä ja huomattuaan, että se on edes jonkin näköisesti siisti, hän istuutui lupia kyselemäti.
"Te taidatte olla herra Pierce?" nainen sanoi ilmeettömästi ja saatuaan nyökkäyksen, nainen katsoi miestä, kohottaen toista kulmaansa. Joleen tönäisi Pierceä..
"Vastaa suullisesti kun sinua puhutellaan" tyttö ärähti, saaden miehen vinkahtamaan.
"Kyllä rouva. Olen Pierce" mies mutisi ja laski katseensa pöytään. Kreivitär katsoi nopeasti Joleenia joka näytti nololta mutta varmalta. Nainen huokaisi.
"Palvelijani kertoivat että sinulla olisi pieni ryhmä joka olisi vailla... turvaa. Voin järjestää asian, jos sovitaan järjestelmistä" Casey sanoi, ristien kädet yhteen pöydälle.
"Totta kai. Kuulinkin neidiltä teidän pienestä bisneksestänne. Jos saamme turvapaikan, lupaan että... sodan tultua, olemme puolellanne rouva" mies sanoi hätä hätää, sanoen sanan "sota" hiljaa, ettei muut kuulleet.
"Oletteko kaikki samaa maata kuin mekin?" Casey kysyi mieheltä, tarkoittaen lajia jota hän ja Joleen edusti.
"Kylä. Tai siis ei. Yksi miehistä on vielä... elossa. Emme ole muuttaneet häntä koska meidän ryhmämme ei ole aiemmin tehnyt mitään... sellaista. Toivoisimme että joku kokeneempi tekisi sen" mies sanoi pahoittelevaan sävyyn. Casey kohotti kulmiaan ja Joleen läimäisi miestä takaraivoon.
"Jos oletatte että kreivitär muuttaa jonkun rupisammakon meikäläiseksi saatte uneksia. Sen tekee joku alempi arvoinen" Joleen mutisi sanat äristen miehen korvaan, joka nyökkäili kiivaana.
"Mietimme että asian laita saattaisi olla niin" mies sanoi nopeasti.
Kapakan ovi aukeni ja esiin astui ajuri. Mutta tämä ei kävellyt suorana pöydän luokse vaan meni tiskille, pyytäen kaksi lasia omena siideriä ja oluen. Saatuaan juomat hän käveli pöytään, laski juomat alas, ojentaen ensimmäisenä pitkän lasin siideriä kreivittärelle, toisen Joleenille ja itse otti oluen. He katsoivat penkissä istuvaa miestä tarkkana.
"Hyvä on. Jätä yhteystietosi Joleenille ja järjestämme turvapaikkanne herra Pierce" Casey sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen, jonka seurauksena mies hymyili.
"Kiitoksia rouva. Kreivitär. Olen ikuisesti teille velkaa" mies sanoi ja Joleenin vedettyä tämä pöydästä ja vietyä kauemmas, Drake istuutui vastapäätä. Tämä näytti kireältä.
"Jokin ei ole oikein" hän mumisi ja katseli ympärilleen. Casey katsoi miestä. Yleensä suippokorva oli oikeassa näissä asioissa mutta nyt hän ei haluaisi stressata ylimääräistä joten hän huitaisi asian olan kohautuksella.
"Sinä näet joka paikassa mörköjä. Rentoudu välillä" nainen sanoi, nojaten taaksepäin ja katsellen ympärilleen huolettomasti. Ehkä he löytäisivät lisää vampyyreitä heidän päämääräänsä ajatellen? Tietämättömänä vaarasta joka häntä uhkasi, Casey antoi itselleen hetken vaipua normaaliin olotilaan.
//Outoa saissea mutta kestä xD //