Post by Deleted on Dec 21, 2013 11:04:32 GMT 2
//Räyhä tseh tseh~//
Tuuli puhalsi kylminä viimoina heilutellen puita ja pensaita. Oli kuitenkin sen verta lämmin keli, ettei lumi lähtenyt liikenteeseen, vaan raskaana ja jokseenkin märkänä se pysyi hievahtamatta paikoillaan. Pakkasta oli korkeintaan vain pari astetta, mutta kylmä viima sai sen tuntumaan selvästikkin kovemmalta.
Tässä ihanassa lumiloska kelissä metsässä tarpoi yksinäinen kulkija, joka kirosi mielessään sitä että oli joutunut lähtemään tällaisella kelillä metsään ja vielä tehtävän parissa. Kaupungissa, missä lunta ei kinoutunut näin paljon yhteen paikkaan, olisi kulkeminen ollut huomattavasti helpompaa ja vaivattomampaa. Mutta täällä pirun ryteikössä liikkuminen oli jo vaativaa.
Ruhig tallusteli hissukseen eteenpäin raskaassa lumihangessa. Hänen kulkuaan helpottivat eräänlaiset lumikengät, jotka mies oli veistelly puun kaarnasta. Ne auttoivat häntä kulkemaan nopeammin hangella, kun jokainen askel ei tipauttanut häntä polviaan myöten lumeen. Pysyivätpähän myös kintutkin kuivina.
Mies oli saanut vihiä, että hänen kohteensa voisi hiippailla jossain täällä päin ja siksipä hän tässä saakelin ryteikössä tarpoikin. Eihän nyt hullukaan tänne lähtisi ilman syytä! Toisaalta, Ruhig pohti miksi ihmeessä hänen kohteensa täällä sitten hiippailisi...
Hetken tarvottuaan, salamurhaaja pysähtyi puun vierelle ja jäi kuuntelemaan ympäristöään. Hän tipautti itsensä vielä kyykkyyn, jottei olisi niin näkyvä kohde kuin jos hän tapittaisi suorin jaloin. Mies käänteli päätään hitaasi eri suuntiin ja yritti kuunnella, josko lähistöllä kuuluisi jotain. Hänellä oli tavanomainen vaatetuksensa, jonka päällä hän piti mustaa viittaansa joka puolestaan peitti lähes kokonaan miehen olemuksen, kun hän kyykisteli puun vieressä. Hetken paikallaan oltuaan, mies huomasi että hänen hengityksensä höyrysi hieman. Ruhig nappasi hieman lunta käsiinsä ja laittoi sitä suuhunsa, jottei höyry näkyisi niin selvästi. Onneksi hän oli metsässä sillä kaupungissa hän ei varmasti olisi onnistunut ottamaan kovin puhdasta lunta kätösiinsä.
Mies jäi kykkimään puun juurelle ja kuuntelemaan mahdollista uhriaan lähistöllä. Hän oli aivan hiirenhiljaa ja liikkumatta, ettei vain vahingossakaan olisi tullut paljastetuksi.
Tuuli puhalsi kylminä viimoina heilutellen puita ja pensaita. Oli kuitenkin sen verta lämmin keli, ettei lumi lähtenyt liikenteeseen, vaan raskaana ja jokseenkin märkänä se pysyi hievahtamatta paikoillaan. Pakkasta oli korkeintaan vain pari astetta, mutta kylmä viima sai sen tuntumaan selvästikkin kovemmalta.
Tässä ihanassa lumiloska kelissä metsässä tarpoi yksinäinen kulkija, joka kirosi mielessään sitä että oli joutunut lähtemään tällaisella kelillä metsään ja vielä tehtävän parissa. Kaupungissa, missä lunta ei kinoutunut näin paljon yhteen paikkaan, olisi kulkeminen ollut huomattavasti helpompaa ja vaivattomampaa. Mutta täällä pirun ryteikössä liikkuminen oli jo vaativaa.
Ruhig tallusteli hissukseen eteenpäin raskaassa lumihangessa. Hänen kulkuaan helpottivat eräänlaiset lumikengät, jotka mies oli veistelly puun kaarnasta. Ne auttoivat häntä kulkemaan nopeammin hangella, kun jokainen askel ei tipauttanut häntä polviaan myöten lumeen. Pysyivätpähän myös kintutkin kuivina.
Mies oli saanut vihiä, että hänen kohteensa voisi hiippailla jossain täällä päin ja siksipä hän tässä saakelin ryteikössä tarpoikin. Eihän nyt hullukaan tänne lähtisi ilman syytä! Toisaalta, Ruhig pohti miksi ihmeessä hänen kohteensa täällä sitten hiippailisi...
Hetken tarvottuaan, salamurhaaja pysähtyi puun vierelle ja jäi kuuntelemaan ympäristöään. Hän tipautti itsensä vielä kyykkyyn, jottei olisi niin näkyvä kohde kuin jos hän tapittaisi suorin jaloin. Mies käänteli päätään hitaasi eri suuntiin ja yritti kuunnella, josko lähistöllä kuuluisi jotain. Hänellä oli tavanomainen vaatetuksensa, jonka päällä hän piti mustaa viittaansa joka puolestaan peitti lähes kokonaan miehen olemuksen, kun hän kyykisteli puun vieressä. Hetken paikallaan oltuaan, mies huomasi että hänen hengityksensä höyrysi hieman. Ruhig nappasi hieman lunta käsiinsä ja laittoi sitä suuhunsa, jottei höyry näkyisi niin selvästi. Onneksi hän oli metsässä sillä kaupungissa hän ei varmasti olisi onnistunut ottamaan kovin puhdasta lunta kätösiinsä.
Mies jäi kykkimään puun juurelle ja kuuntelemaan mahdollista uhriaan lähistöllä. Hän oli aivan hiirenhiljaa ja liikkumatta, ettei vain vahingossakaan olisi tullut paljastetuksi.