Post by Deleted on Dec 20, 2013 0:30:01 GMT 2
// Mustan! < 3 //
Aamupäivä oli hiljalleen taipumassa iltapäiväksi ja valo sai lumikinokset säihkymään, kuin niissä olisi tuhansia pienenpieniä timantteja. Joidenkin mielestä tämä oli erittäin ärsyttävää, sillä säihkyvä lumi otti silmiin ja sai pään särkemään, mutta oli myös ihmisiä, jotka vain ihailivat kinosten kauneutta. Läheisessä haltiakylässä asusteleva puolihaltia nimeltä Legret, oli yksi näistä ihmisistä, jotka eivät voineet kuin ihailla puhtauden kauneutta ja haurautta. Tänään, oli tyttö kuitenkin lähtenyt vitivalkealta kotiniityltään lähikylään katselemaan joulutorin antimia. Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun hän ei ollut itse myymässä siellä mitään, joten hän saisi ensimmäistä kertaa vain nauttia kojujen kiertelemisestä ja kuumasta mehusta kaikessa rauhassa. Haltia oli pukenut päälleen keltaisen, maahan asti ulottuvan villahameen, sekä hieman tiukemman, harmaan takin. Kaulaansa tyttö oli kietonut ehkä vähän tökerön näköisen, valtavan kaulahuivin ja päässään tytöllä oli kaninkarvasta tehdyt korvaläpät. Kunnollisesta pukeutumisestaan huolimatta, oli tyttö jo jäädyttänyt sormensa ja saanut nenänsä punaiseksi.
"Sävelsoihtu! Tulkaa maistamaan piparkakkujamme! Teimme ne teidän reseptillänne, sillä, mitä käytitte viime vuonna!" ilahtunut huudahdus saavutti noidan korvat ja sai tämän kääntymään ääntä kohti. Murrosikää lähentelevä, haltiakylän pellavapäähän se siellä piti kojua äitinsä kanssa. Legret hymyili pienesti ja taapersi kojulle ottamaan yhden piparkakuista maistiaiseksi.
"...Todella hyviä, sinusta tulee isona hyvä leipuri! Teitkö nämä ihan itse?" Legret ihasteli ja haukkasi toisen kerran piparistaan jääden odottamaan vastausta
"No äiti auttoi vähän" pellavapää vastasi vaivaantuneena. Legret naurahti huvittuneesti, mutta kuitenkin hillitysti ja osti pellavapäältä yhden pussillisen pipareita. Olihan hän niitä itsekin leiponut kotiinsa, mutta pitihän lasten ahkeruutta aina jotenkin palkita! Saatuaan piparit olkalaukkuunsa, lähti Legret ihastelemaan lähikyläläisten käsitöitä. Torilla oli myymässä henkilöitä monesta eri kylästä, eivätkä puoletkaan myyjistä olleet haltioita. Metalliseppiä takomassa kynttilänjalkoja, taiteilijoita piirtämässä pikaisia näköiskuvia, naisia myymässä leivonnaisia... Legret piti toreilla käymisestä.
Kohta alkaisivat leikkimieliset kilpailut, jossa isotkin miehet kisasivat siitä, kuka laski pulkalla nopeiten, tai kuka sai tehtyä hienoimman lumiukon. Joulu todella muutti ihmisiä.
Aamupäivä oli hiljalleen taipumassa iltapäiväksi ja valo sai lumikinokset säihkymään, kuin niissä olisi tuhansia pienenpieniä timantteja. Joidenkin mielestä tämä oli erittäin ärsyttävää, sillä säihkyvä lumi otti silmiin ja sai pään särkemään, mutta oli myös ihmisiä, jotka vain ihailivat kinosten kauneutta. Läheisessä haltiakylässä asusteleva puolihaltia nimeltä Legret, oli yksi näistä ihmisistä, jotka eivät voineet kuin ihailla puhtauden kauneutta ja haurautta. Tänään, oli tyttö kuitenkin lähtenyt vitivalkealta kotiniityltään lähikylään katselemaan joulutorin antimia. Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun hän ei ollut itse myymässä siellä mitään, joten hän saisi ensimmäistä kertaa vain nauttia kojujen kiertelemisestä ja kuumasta mehusta kaikessa rauhassa. Haltia oli pukenut päälleen keltaisen, maahan asti ulottuvan villahameen, sekä hieman tiukemman, harmaan takin. Kaulaansa tyttö oli kietonut ehkä vähän tökerön näköisen, valtavan kaulahuivin ja päässään tytöllä oli kaninkarvasta tehdyt korvaläpät. Kunnollisesta pukeutumisestaan huolimatta, oli tyttö jo jäädyttänyt sormensa ja saanut nenänsä punaiseksi.
"Sävelsoihtu! Tulkaa maistamaan piparkakkujamme! Teimme ne teidän reseptillänne, sillä, mitä käytitte viime vuonna!" ilahtunut huudahdus saavutti noidan korvat ja sai tämän kääntymään ääntä kohti. Murrosikää lähentelevä, haltiakylän pellavapäähän se siellä piti kojua äitinsä kanssa. Legret hymyili pienesti ja taapersi kojulle ottamaan yhden piparkakuista maistiaiseksi.
"...Todella hyviä, sinusta tulee isona hyvä leipuri! Teitkö nämä ihan itse?" Legret ihasteli ja haukkasi toisen kerran piparistaan jääden odottamaan vastausta
"No äiti auttoi vähän" pellavapää vastasi vaivaantuneena. Legret naurahti huvittuneesti, mutta kuitenkin hillitysti ja osti pellavapäältä yhden pussillisen pipareita. Olihan hän niitä itsekin leiponut kotiinsa, mutta pitihän lasten ahkeruutta aina jotenkin palkita! Saatuaan piparit olkalaukkuunsa, lähti Legret ihastelemaan lähikyläläisten käsitöitä. Torilla oli myymässä henkilöitä monesta eri kylästä, eivätkä puoletkaan myyjistä olleet haltioita. Metalliseppiä takomassa kynttilänjalkoja, taiteilijoita piirtämässä pikaisia näköiskuvia, naisia myymässä leivonnaisia... Legret piti toreilla käymisestä.
Kohta alkaisivat leikkimieliset kilpailut, jossa isotkin miehet kisasivat siitä, kuka laski pulkalla nopeiten, tai kuka sai tehtyä hienoimman lumiukon. Joulu todella muutti ihmisiä.