Post by Caldera on Dec 5, 2013 12:03:13 GMT 2
[Princessa lohikäärmeineen~
Jotenkin mä aina päädyn Frenoon tekemään pelit :') Kait toi meri vetää yhtä merikaupunkilaista aina puoleensa...]
Päivä valkeni kylmänä, mutta aurinkoisena. Ensimmäiset lumihiutaleet olivat yön aikana valkaisseet mustan maan kauniin untuvapeiton alle. Frenon merikaupungin satamassa laivat seisoivat kenollaan ohuen jääkerroksen puskiessa niitä hellästi pois tieltään. Satamakadulla olevan majatalo Merimiehen ikkunat olivat kuurassa ja räystäillä oli lunta. Eräästä yläkerran huoneesta heräili juuri lohikäärme Sparloksenute, kavereiden kesken ihan Sparx. Lohikäärme venytteli jäseniään ja nosti peiton päältään. Kylmyys meinasi painaa hänet takaisin lämpimien vällyjen väliin, mutta liukkaasti tuo nousi sängystään ja kipitti takan ääreen. Hän kohensi hieman puita ja puhalsi sitten varovaisesti pienen kipinän suustaan. Ei aikaakaan, kun herra istui päivävaatteet päällään, takan ääressä katselemassa pienten lasten leikkiä kadulla. Lumipallot lentelivät sinne sun tänne ja naurunkiljahdukset eivät voineet jättää ketään surumieliseksi mököttämään.
Sparx käveli vaatekaapilleen ja vetäisi niskaansa villapusakan ja pitkät hyvät housut. Pikaisesti hän tunnusteli, että hänen alla olevan liivinsä taskussa oli kaikki tarpeellinen: pelikortit, pari kolikkoa, pätkä narua, useita erilaisia noppia ja hänen huoneensa avain. Sparx vilkaisi pikaisesti peilikuvaansa, suki hieman hiuksiaan ja pyyhkäisi liat kasvoiltaan. Takkatulen sammuttua hän marssi tyytyväisenä alakertaan, nappasi taskuunsa leipäpalan nälän yllättäessä ja marssi ulos. Ilma tosiaan oli melko viileä. Lohikäärme kuitenkin nautti jokaisesta päivästä, oli se miten kaunis tai ruma, kylmä tai kuuma tahansa. Hän oli juuri palannut Hailuodolta parantajien hoidosta sairastuttuaan siihen ihmeelliseen tautiin, joka tuntui etelässä ja aatelisten parissa jylläävän. Taudista oli vieläkin näkyviä merkkejä; pieniä mustia läiskiä hänen jaloissaan ja keskivartalossaan. Mutta ne eivät tulisi haittaamaan hänen elämäänsä millään tavoin, niin parantajat olivat hänelle sanoneet.
Sparx marssi hetken rantakatua, kunnes löysi sopivan pienen, suojaisan kulman itselleen. Ihmisiä kuitenkin vilisi ohi, monet olivat innostuneet aamukävelystä huomattuaan ensilumen sataneen maahan. Niimpä Sparx aloitti tavallista myyntipuhettaan.
"Kuka uskaltaa luottaa hyvään onneensa ja tarjota muutaman lantin? Mahdollisuus voittoon on aina olemassa, ja takaisin voi saada jopa triplasti enemmän! Sinä tyylikäs herra siinä, tai uuh upea madam, haluaisitteko koittaa onneanne tässä rehdissä pelissä, jossa vain onnetar ratkaisee lopputuloksen? Entä te nuori herra, haluaisitteko ostaa uuden takin tai kenties mukavammat kengät, mutta rahaa ei ole? Tulkaa toki koittamaan onneanne, teitäkin voi onni potkaissa? On kortteja ja noppia, lapsille voin tehdä muutaman taikatempun lanttia vastaan..." Sparx jatkoi paasaustaan, tervehtien ihmisiä hymyssä suin. Muutama ohikulkijoista jopa erehtyi poikkeamaan hänen luokseen nähdäkseen taikatempun, tai koittaakseen onneaan korttien kanssa. Mutta yllätys yllätys, jokainen näistä rohkeista vain hävisi rahansa. Yksi todella tyylikäs kaunotar vei Sparxin sydämen mennessään, ja lohikärme ei voinut muuta kuin antaa tämän voittaa.
"No mutta mademoiselle, olette päivän ensimmäinen voittaja!" Sparx ojensi tuolle rahaa takaisin, ja päätti että seuraavalta rikkaalta hän pihistäisi rahat tuplana. Hänellä kun oli keinonsa taata joko voitto tai häviö.
Jotenkin mä aina päädyn Frenoon tekemään pelit :') Kait toi meri vetää yhtä merikaupunkilaista aina puoleensa...]
Päivä valkeni kylmänä, mutta aurinkoisena. Ensimmäiset lumihiutaleet olivat yön aikana valkaisseet mustan maan kauniin untuvapeiton alle. Frenon merikaupungin satamassa laivat seisoivat kenollaan ohuen jääkerroksen puskiessa niitä hellästi pois tieltään. Satamakadulla olevan majatalo Merimiehen ikkunat olivat kuurassa ja räystäillä oli lunta. Eräästä yläkerran huoneesta heräili juuri lohikäärme Sparloksenute, kavereiden kesken ihan Sparx. Lohikäärme venytteli jäseniään ja nosti peiton päältään. Kylmyys meinasi painaa hänet takaisin lämpimien vällyjen väliin, mutta liukkaasti tuo nousi sängystään ja kipitti takan ääreen. Hän kohensi hieman puita ja puhalsi sitten varovaisesti pienen kipinän suustaan. Ei aikaakaan, kun herra istui päivävaatteet päällään, takan ääressä katselemassa pienten lasten leikkiä kadulla. Lumipallot lentelivät sinne sun tänne ja naurunkiljahdukset eivät voineet jättää ketään surumieliseksi mököttämään.
Sparx käveli vaatekaapilleen ja vetäisi niskaansa villapusakan ja pitkät hyvät housut. Pikaisesti hän tunnusteli, että hänen alla olevan liivinsä taskussa oli kaikki tarpeellinen: pelikortit, pari kolikkoa, pätkä narua, useita erilaisia noppia ja hänen huoneensa avain. Sparx vilkaisi pikaisesti peilikuvaansa, suki hieman hiuksiaan ja pyyhkäisi liat kasvoiltaan. Takkatulen sammuttua hän marssi tyytyväisenä alakertaan, nappasi taskuunsa leipäpalan nälän yllättäessä ja marssi ulos. Ilma tosiaan oli melko viileä. Lohikäärme kuitenkin nautti jokaisesta päivästä, oli se miten kaunis tai ruma, kylmä tai kuuma tahansa. Hän oli juuri palannut Hailuodolta parantajien hoidosta sairastuttuaan siihen ihmeelliseen tautiin, joka tuntui etelässä ja aatelisten parissa jylläävän. Taudista oli vieläkin näkyviä merkkejä; pieniä mustia läiskiä hänen jaloissaan ja keskivartalossaan. Mutta ne eivät tulisi haittaamaan hänen elämäänsä millään tavoin, niin parantajat olivat hänelle sanoneet.
Sparx marssi hetken rantakatua, kunnes löysi sopivan pienen, suojaisan kulman itselleen. Ihmisiä kuitenkin vilisi ohi, monet olivat innostuneet aamukävelystä huomattuaan ensilumen sataneen maahan. Niimpä Sparx aloitti tavallista myyntipuhettaan.
"Kuka uskaltaa luottaa hyvään onneensa ja tarjota muutaman lantin? Mahdollisuus voittoon on aina olemassa, ja takaisin voi saada jopa triplasti enemmän! Sinä tyylikäs herra siinä, tai uuh upea madam, haluaisitteko koittaa onneanne tässä rehdissä pelissä, jossa vain onnetar ratkaisee lopputuloksen? Entä te nuori herra, haluaisitteko ostaa uuden takin tai kenties mukavammat kengät, mutta rahaa ei ole? Tulkaa toki koittamaan onneanne, teitäkin voi onni potkaissa? On kortteja ja noppia, lapsille voin tehdä muutaman taikatempun lanttia vastaan..." Sparx jatkoi paasaustaan, tervehtien ihmisiä hymyssä suin. Muutama ohikulkijoista jopa erehtyi poikkeamaan hänen luokseen nähdäkseen taikatempun, tai koittaakseen onneaan korttien kanssa. Mutta yllätys yllätys, jokainen näistä rohkeista vain hävisi rahansa. Yksi todella tyylikäs kaunotar vei Sparxin sydämen mennessään, ja lohikärme ei voinut muuta kuin antaa tämän voittaa.
"No mutta mademoiselle, olette päivän ensimmäinen voittaja!" Sparx ojensi tuolle rahaa takaisin, ja päätti että seuraavalta rikkaalta hän pihistäisi rahat tuplana. Hänellä kun oli keinonsa taata joko voitto tai häviö.