Post by Deleted on Nov 18, 2013 19:33:47 GMT 2
//Junie! //
Ankara talvi oli muuttunut kevääksi ja kevät melkein kesäksi ympäri Lyrathia. Laaksossa vain sattui olemaan vielä lunta melko runsaastikin. Aurinko nimittäin kehtasi vasta hyvin myöhään paistaa rohkeammin Pihlamäkeenkin vuorien takaa. Niinpä metsäläisnuorukaisen uljas ja kaunis tamma kahlasi sohjossa. Metsäläinen itse istui lootusasennossa ison hevosen selässä ja tarkkaili ympäristöä lempeästi hymyillen. Hänestä tuntui, että koko pieni kylä oli herännyt entistä iloisemmaksi ja pirteämmäksi, kun lumi oli alkanut sulamaan nopeammin ja alkukasvillisuus oli osoittanut elonmerkkejä lumen alta. Innokkaimmat metsäläiset halusivat auttaa silmukoita kasvamaan varhaisemmin kesään. Deyan itse tyytyi odottamaan rauhassa silmukoiden heräämistä ja antoi luonnon toimia oman kulkunsa mukaan.
Kyläläisiä tuli häntä vastaan ja monet väistivät ystävällisesti kookasta hevosta samalla, kun tervehtivät Deyania, joka vastasi aina kohteliaasti takaisin. Välillä puheliaimmat yksilöt vaativat Villiniittyä pysähtymään, jotta Deyan olisi voinut vaihtaa sanan jos toisenkin heidän kanssaan. Oli melkein jo keskipäivä ja kylä tuntui heränneen kunnolla jokapäiväiseen vilinään, joten välillä Deyanin matkanteko tuntui hitaalta. Se ei kumminkaan metsäläistä haitannut. Hänellä ei ollut minkäänlaista kiirettä. Hän oli menossa tapamaan serkkuaan, koska tarvitsi tältä palvelusta.
Mutta hyvästeltyään kyläläisiä yksi toisensa jälkeen, nuorukainen pääsi viimein satuloimattoman ja suitsettoman hevosen kanssa suuren tammen juureen. Metsäläisnuorukainen nousi vaivattomasti ja huojumatta tamman selän päälle seisomaan, mistä sitten lähtikin kipuamaan tammeen. Hän kipusi ketterästi ylös aina ovelle saakka, koputti siihen ohimennen, mutta asteli sisään, ennen kuin edes kerkesi kuulla vastausta.
"Haloo! Ollaanko täällä kotona!" hän puhutteli pirteästi ja hymyili sädehtivästi.
//Ruukaako muuten metsäläiset kutsua toisiaan metsäläisnimellä vai ihan normilla? //
Ankara talvi oli muuttunut kevääksi ja kevät melkein kesäksi ympäri Lyrathia. Laaksossa vain sattui olemaan vielä lunta melko runsaastikin. Aurinko nimittäin kehtasi vasta hyvin myöhään paistaa rohkeammin Pihlamäkeenkin vuorien takaa. Niinpä metsäläisnuorukaisen uljas ja kaunis tamma kahlasi sohjossa. Metsäläinen itse istui lootusasennossa ison hevosen selässä ja tarkkaili ympäristöä lempeästi hymyillen. Hänestä tuntui, että koko pieni kylä oli herännyt entistä iloisemmaksi ja pirteämmäksi, kun lumi oli alkanut sulamaan nopeammin ja alkukasvillisuus oli osoittanut elonmerkkejä lumen alta. Innokkaimmat metsäläiset halusivat auttaa silmukoita kasvamaan varhaisemmin kesään. Deyan itse tyytyi odottamaan rauhassa silmukoiden heräämistä ja antoi luonnon toimia oman kulkunsa mukaan.
Kyläläisiä tuli häntä vastaan ja monet väistivät ystävällisesti kookasta hevosta samalla, kun tervehtivät Deyania, joka vastasi aina kohteliaasti takaisin. Välillä puheliaimmat yksilöt vaativat Villiniittyä pysähtymään, jotta Deyan olisi voinut vaihtaa sanan jos toisenkin heidän kanssaan. Oli melkein jo keskipäivä ja kylä tuntui heränneen kunnolla jokapäiväiseen vilinään, joten välillä Deyanin matkanteko tuntui hitaalta. Se ei kumminkaan metsäläistä haitannut. Hänellä ei ollut minkäänlaista kiirettä. Hän oli menossa tapamaan serkkuaan, koska tarvitsi tältä palvelusta.
Mutta hyvästeltyään kyläläisiä yksi toisensa jälkeen, nuorukainen pääsi viimein satuloimattoman ja suitsettoman hevosen kanssa suuren tammen juureen. Metsäläisnuorukainen nousi vaivattomasti ja huojumatta tamman selän päälle seisomaan, mistä sitten lähtikin kipuamaan tammeen. Hän kipusi ketterästi ylös aina ovelle saakka, koputti siihen ohimennen, mutta asteli sisään, ennen kuin edes kerkesi kuulla vastausta.
"Haloo! Ollaanko täällä kotona!" hän puhutteli pirteästi ja hymyili sädehtivästi.
//Ruukaako muuten metsäläiset kutsua toisiaan metsäläisnimellä vai ihan normilla? //