Post by Deleted on Dec 29, 2014 17:34:35 GMT 2
Sacha ei ollut halukas kertomaan heidän perheensä riitoja. Hän ei tiedä, oliko kreivitär utelias edes asiasta, mutta haltia oli kiitollinen, kun tämä ei edes suoraan kysynyt. Ihmetteli vain ja Sacha antoi ihmetellä. Hän ei kokenut olevansa niin tuttavallinen kreivittären kanssa, että olisi kertonut kaikki. Heidän perheestään oli varmasti joskus aikoinaan liikkunut ties minkälaisia juoruja, kun Sacha oli joutunut jättämään kotinsa. Hänestä oli paljon mustamaalattu kaikkea ja hänen isänsä oli luultavasti onnistunut vain puhaltamaan hiilille, kun oli luultavasti monen edessä kieltänyt hänen olevan tämän poika. Kaikista pahin oli kumminkin tapahtunut, kun Sachan äiti oli kuollut tämän käsivarsille. Isä oli seonnut ja piti poikaansa syyllisenä. Nähtävästi isä oli vieläkin pinttynyt päättömiin ajatuksiin ja viimein oli aloittanut kostotoimet. Sacha ei tiennyt, kuinka saisi sen loppumaan. Isä oli sairas ja isän sairaus sai elinvoimaa hänestä. Se oli surullista, mutta totta.
Portaiden yläpuolelta kuului naurua ja Sacha vilkaisi naurajia. Hän siirsi kumminkin nopeasti huomionsa naiseen ja tuntui vastan silloin rekisteröivän tämän rähjäisen olemuksen. Hän tuskin oli sen siistimmän näköinen. Sacha hymyili pienesti naiselle ja tämän sanoille. Hänkään ei ollut menossa takaisin juhliin ja siksi lähtikin johdattamaan naista kartanon etupuolelle. Hän jätti kommentoimatta toisen toista kehotusta jo samana iltana jatkaa aatelisten piireissä. Sacha oli siniverinen, mutta hän ei kuulunut sinne. Hän oli liian vaatimaton sellaiseen. Liian tavallinen. Liian vapaa.
"Täytyy sanoa, ettei minulla ole enää mitään intoa mennä takaisin tuonne", haltia sanoi. "Vaikka kuinka inhottava ilta on ollut, on ollut miellyttävä tutustua teihin. Olette mielenkiintoinen ja varsin rohkea, kreivitär Sacramento. Toivon ja uskon syvästi, että tapaamme jälleen, toivottavasti hieman rauhallisimmissa merkeissä." Sacha nosti pienen hymyn huulilleen ja huomasi rouvan kärryjen ilmestyvän pääovien eteen. Sacha johdatti naisen vaunujen oven eteen samalla kun kuljettaja laskeutui avatakseen kreivittärelle oven. Sacha jo tarttui toisen kädestä suudellakseen tätä kädelle, mutta tuhahti itsekseen ja päätti unohtaa sillä illalta turhan hienostelun ja olla oma itsensä paljon luontevammin. Niinpä haltia rohkeasti läheni naista ja suuteli tätä kevyesti poskelle.
"Hyvää yötä, kreivitär", Sacha toivotti lempeästi ja erkaantui naisesta.
Portaiden yläpuolelta kuului naurua ja Sacha vilkaisi naurajia. Hän siirsi kumminkin nopeasti huomionsa naiseen ja tuntui vastan silloin rekisteröivän tämän rähjäisen olemuksen. Hän tuskin oli sen siistimmän näköinen. Sacha hymyili pienesti naiselle ja tämän sanoille. Hänkään ei ollut menossa takaisin juhliin ja siksi lähtikin johdattamaan naista kartanon etupuolelle. Hän jätti kommentoimatta toisen toista kehotusta jo samana iltana jatkaa aatelisten piireissä. Sacha oli siniverinen, mutta hän ei kuulunut sinne. Hän oli liian vaatimaton sellaiseen. Liian tavallinen. Liian vapaa.
"Täytyy sanoa, ettei minulla ole enää mitään intoa mennä takaisin tuonne", haltia sanoi. "Vaikka kuinka inhottava ilta on ollut, on ollut miellyttävä tutustua teihin. Olette mielenkiintoinen ja varsin rohkea, kreivitär Sacramento. Toivon ja uskon syvästi, että tapaamme jälleen, toivottavasti hieman rauhallisimmissa merkeissä." Sacha nosti pienen hymyn huulilleen ja huomasi rouvan kärryjen ilmestyvän pääovien eteen. Sacha johdatti naisen vaunujen oven eteen samalla kun kuljettaja laskeutui avatakseen kreivittärelle oven. Sacha jo tarttui toisen kädestä suudellakseen tätä kädelle, mutta tuhahti itsekseen ja päätti unohtaa sillä illalta turhan hienostelun ja olla oma itsensä paljon luontevammin. Niinpä haltia rohkeasti läheni naista ja suuteli tätä kevyesti poskelle.
"Hyvää yötä, kreivitär", Sacha toivotti lempeästi ja erkaantui naisesta.