Post by Deleted on Nov 16, 2013 15:00:18 GMT 2
//Calderaa Tulipa vähän synkänoloinen otsikko //
"Kisu, kisuu! Kss, kss!" kuului vain vaimeasti olohuoneeseen. Takan edessä seisoi levottomana pieni tyttö, jonka äiti yritti rauhoittaa tyttö silittämällä tämä hiuksia. Mutta tyttö ei rauhoittunut. Tämä näperteli essuaan ja vaihtoi painoa jalalta toiselle katsellen tiiviisti jalkaparia, jotka pilkistivät takasta. Toisin sanoen takkaan oli tunkeutunut pitkä haltiamies, joka epätoivoisesti yritti saada kissaa käsiinsä. Pieni kissa mourusi ja monkui surkeana tiiliskivien välissä noen ympäröimänä. Kissa oli seurannut lintua takkaan ja jäänyt sinne. Sopivasti tälle oli löytynyt kolo, josta oli murennut tiilejä, eikä pikkuinen enää tohtinut tulla alas jyrkkää seinää pitkin.
Siinä vaiheessa vaaleahiuksinen haltia oli tullut apuun ja urhoollisesti oli luvannut tunkeutua savupiippuun. Hän oli kumminkin herrasmies ja lapsirakaskin, joten ei hän kerta kaikkiaan ollut voinut katsoa itkevää tyttörukkaa. Niinpä haltia varvisteli ja kurotti kättään, ähisi ja puhisi sekä yritti houkutella jäätynyttä kissaa luokseen. Mies ei kerta kaikkiaan voinut kuin ihmetellä, kuinka ihmeessä kissa oli päässyt niin korkealle. Hänkään ei kumminkaan ollut mikään pienin mies.
Vaikka kuinka mies yritti houkutella kissaa käsiinsä, tämä ei liikkunut mihinkään, mourusi vain lujaa. Niinpä haltia päätti vain kylmästi tarttua tämän hännästä ja vetää käsiensä suojiin. Raskaasti huokaisten mies laskeutui ahtaasta nokipesästä samalla, kun kissa yritti tehdä loppua hänen käsistään. Vaikka hänen kätensä vuosivat verta ja noki tunkeutui suuhun, nenään ja silmiin, ei Sacha voinut valittaa, kun näki pienen tytön kirkastuvat kasvot. Tyttö oli juuri saanut lahjansa elävänä takaisin. Tyttö otti nokisen kissan syliinsä ja halasi sitä pitkään. Sacha ei voinut kuin vain hymyillä onnelliselle tytölle.
Kun urotyö oli tehty, haltia pystyi tyytyväisenä ja kiitoksien saattelemana häipyä äidin, tyttären ja tämän kissan luota. Äiti olisi kovasti halunnut ruokkia noentuneen Sachan ja tarjota pyykkäämään hänen vaatteensa, mutta Sacha kieltäytyi kohteliaasti ja kertoi, että hänen täytyisi valmistautua tulevaan iltaan. Illalla olisi markiisi ja markiisitar Schildhauerin järjestämät tanssiaiset, joihin Sacha itse ei ollut henkilökohtaisesti saanut kutsua. Hänen isoveljensä, Cyran, oli saanut kutsun, jossa pyydettiin Royalen sukua juhliin, mutta Cyran oli päätynyt kysymään heidän vanhinta siskoaan Ninetteä menemään miehensä kanssa tanssiaisiin. Ninette taas oli raskaana, eikä nähnyt kovin houkuttelevana lähteä tanssiaisiin, joten tämä oli ottanut ajoissa yhteyttä Sachaan ja kysynyt tätä, josko tämä voisi mennä koko sisarusporukan edestä edustamaan Royalen sukua. Sacha ei ollut uskoa siskonsa pyyntöä. Hänkö palaisi aatelisten juhliin 30 vuoden jälkeen? Hän, joka oli ajatuksissaan hylännyt tittelinsä? Hän, joka oli isän mukaan pelkkä häpeäpilkku Royalen sukuun? Hän, jonka isä oli karkottanut luotaan ja kieltänyt häntä esiintymästä heidän sukunsa nimen mukaan?
Kaikista epäilyksistään hän oli suostunut. Sacha ei oikein tiennyt itsekään miksi. Isä ei tulisi pitämään, jos kuulisi, että hän oli Royalen edustaja markiisi pariskunnan juhlissa. Hän oli käytönnössä kuollut aatelisten piireissä. Sacha ei edes tiennyt niitä hurjimpia juoruja hänen katoamisestaan 30 vuotta sitten aatelisten piireistä, mutta uskoi syvästi, ettei kukaan enää edes muistaisi häntä. Tuskin kukaan enää muistaisi, kuka Seweryn Royale oli. Ninette oli kumminkin ilmoittanut markiisille ja markiisittaralle juuri Seweryn Royalen saapuvan edustamaan koko Royalen sukua.
Haltia käveli ajatuksissaan katuja pitkin, nuhjuisena ja täysin nokisena. Valkeat hiuksetkin olivat tuhriintuneet, mutta naamaa sentään mies oli edes yrittänyt puhdistaa. Mutta hänen vaatteensa olivat tuhoontuomittuja. Hän käveli joustavin ja hajamielisin askelin, kunnes yllättäen törmäsikin johonkuhun. Sacha perääntyi nopeasti ja kohotti katseensa jaloista ja huomasi tuijottavansa hyvin kaunista, pitkää ja hienostunutta naista. Hän ei tohtinut katsoa minkälaista tuhoa oli mahtanut tehdä toisen pukuun.
"Pyydän mitä syvimmin anteeksi, neiti", Sacha avasi suunsa.