Post by Deltamary on Nov 2, 2013 16:11:51 GMT 2
//Zeraleksii~//
Erottuakseen muista piti olla valmis tekemään yllättäviä valintoja. Etenkin kun puhuttiin vaatteiden valmistuksesta, ja jos vielä haluttiin saada lopputuloksista paljon enemmänkin kuin vain katseenkestäviä. Oli tuotava käytännöllisyyttä turhamaisille ja vähän myös toisin päin.
Alaansa koskevien aiheiden pohtiminen ja puntarointi oli saanut Eroksen saapumaan Drieniin. Paikkaan, jossa joka Lyrathin mittapuulla löytyi paljon pelkän perusihmeellisen ylittäviä asioita oli sitten kyse ihmisistä tai esineistä. Onneksi keijuräätälimme oli tehnyt taustatutkimusta etukäteen, eikä hänen tarvinnut kulkea kovinkaan monen välikäden kautta, ennenkuin hän löysi etsimänsä: kangaskauppa, kaupungin ainoa, ja jonka vertaisia tuotteita ei saanut mistään muualta.
Ulkopuolelta paikka ei ollut kummoinen lukuunottamatta sinistä ovea, mutta koruttomuus ruokki Eroksen mielikuvitusta enemmän kuin suuret mainoskyltit olisivat tehneet.
Keijumies tarttui määrätietoisesti ovenkahvaan, ja astui sisään.
Sisällä oli hämyistä ja raukeaa. Liikkeessä ei ainakaan ensivilkaisulla näkynyt muita asiakkaista, eikä oikeastaan myyjääkään, mutta Eros asteli varovasti peremmälle. Oli hiljaista. Ainoat äänet, jotka kuuluivat etäisenä kadulta, vaimenivat tiiviisti järjestettyjen kangaspakkojen paljouteen. Valoakin oli vain vähän, eikä Eros pystynyt paikantamaan sen lähdettä.
Juuri kun hän oli päässyt hypistelemään ensimmäistä kiintoistaa kangasta, sivuhuoneesta pelmahti esiin vanhahko metsäläisnainen.
"Kuinka voin auttaa?" nainen kysyi kuivalla, kolealla äänellä. Myyjättären olemus oli jokseenkin luotaantyöntävä, mutta silti tästä huokui ammattitaito ja ikäisekseen vielä melko kätevän näköinen. Eros selvitti kurkkuaan ja laski kankaan käsistään.
"Olen räätäli ja olen tullut tänne Namar-" hän ei ehtinyt saada lausettaan loppuun, kun nainen käveli jo tietäväisesti erään tietyn hyllykön ääreen.
"Nämä kankaat ovat olleet kovasti eteläisten mieleen. Kankaitani ei rajallisen saatavuutensa takia näy paljon etelän seurapiireissä, mutta hienostunut silmä tunnistaa kyllä näiden merkillisyyden." naisen aksentti ja sanavalinnat paljastivat tämän puhuvan muulla kuin äidinkielellään.
Eros astui lähemmäksi ja tunnusteli täyteläisen ruskeaa kangasta. Sävy oli kieltämättä kaunis, mutta Eros oli tullut etsimään jotain erityistä. Tämä ei ollut se.
"Kaunista." hän myönsi, mutta laski kätensä alas. "Etsin kuitenkin jotain toisenlaista. Jotain tummempaa.. minusta tuntuu, että pian sininen ja violetti uskaltautuvat näyttäytymään muuallakin kuin yöelämässä. Ja voi olla että keijuna minua viehättävät hieman rohkeammat sävyt."
Nainen nosti kulmiaan ja hymyili yllätyneesti, aivan kuin olisi ollut jopa hieman otettu. Oli enemmän tai vähemmän yleisesti tunnettua, että keijut olivat Lyrathin osaavimpia kun puhuttiin vaatteiden teosta ja suunnittelusta.
"No siinä tapauksessa osaatte auttaa ehkä itseänne parhaiten." nainen vastasi ja nosti kätensä esitelläkseen liikettään. "Voit katsella aivan vapaasti. Ja kysy, mikäli tarvitset apua."
Eros nyökkäsi pienesti kumartaen ja vastasi naisen hymyyn. Mies tiesi olevansa oikeassa paikassa.
Kului lähes puoli päivää Eroksen tutkaillessa kangasvalikoimia alimpia ja ylimpiä hyllyjä myöten, ja sopivat kankaat saatuaan hän oli vielä hetken punninnut nappivalikoimia ja nauhoja, joissa myös oli varsin vaikuttava valikoima. Loppuaika olikin sitten kulunut kohteliaasti tinkiessä flirtillä maustettuna.
Monien tuntien päästä Eros viimein lähti liikkeesta, olallaan useampi rulla kankaita ja käsivarressa vielä useampi kassi pientä tilpehööriä. Räätälin olo oli niin inspiroitunut, etteivät kantamukset tuntuneet lainkaan raskailta. Ehkäpä miehen säännöllinen lihastreenikin alkoi viimein näkyä ja tuntua. Ainakin asian pari merkille pari punastelevaa nuorta neitoa, jotka juoksivat hihitellen sisälle taloon, jonka edustalla olivat pyörineet.
Erottuakseen muista piti olla valmis tekemään yllättäviä valintoja. Etenkin kun puhuttiin vaatteiden valmistuksesta, ja jos vielä haluttiin saada lopputuloksista paljon enemmänkin kuin vain katseenkestäviä. Oli tuotava käytännöllisyyttä turhamaisille ja vähän myös toisin päin.
Alaansa koskevien aiheiden pohtiminen ja puntarointi oli saanut Eroksen saapumaan Drieniin. Paikkaan, jossa joka Lyrathin mittapuulla löytyi paljon pelkän perusihmeellisen ylittäviä asioita oli sitten kyse ihmisistä tai esineistä. Onneksi keijuräätälimme oli tehnyt taustatutkimusta etukäteen, eikä hänen tarvinnut kulkea kovinkaan monen välikäden kautta, ennenkuin hän löysi etsimänsä: kangaskauppa, kaupungin ainoa, ja jonka vertaisia tuotteita ei saanut mistään muualta.
Ulkopuolelta paikka ei ollut kummoinen lukuunottamatta sinistä ovea, mutta koruttomuus ruokki Eroksen mielikuvitusta enemmän kuin suuret mainoskyltit olisivat tehneet.
Keijumies tarttui määrätietoisesti ovenkahvaan, ja astui sisään.
Sisällä oli hämyistä ja raukeaa. Liikkeessä ei ainakaan ensivilkaisulla näkynyt muita asiakkaista, eikä oikeastaan myyjääkään, mutta Eros asteli varovasti peremmälle. Oli hiljaista. Ainoat äänet, jotka kuuluivat etäisenä kadulta, vaimenivat tiiviisti järjestettyjen kangaspakkojen paljouteen. Valoakin oli vain vähän, eikä Eros pystynyt paikantamaan sen lähdettä.
Juuri kun hän oli päässyt hypistelemään ensimmäistä kiintoistaa kangasta, sivuhuoneesta pelmahti esiin vanhahko metsäläisnainen.
"Kuinka voin auttaa?" nainen kysyi kuivalla, kolealla äänellä. Myyjättären olemus oli jokseenkin luotaantyöntävä, mutta silti tästä huokui ammattitaito ja ikäisekseen vielä melko kätevän näköinen. Eros selvitti kurkkuaan ja laski kankaan käsistään.
"Olen räätäli ja olen tullut tänne Namar-" hän ei ehtinyt saada lausettaan loppuun, kun nainen käveli jo tietäväisesti erään tietyn hyllykön ääreen.
"Nämä kankaat ovat olleet kovasti eteläisten mieleen. Kankaitani ei rajallisen saatavuutensa takia näy paljon etelän seurapiireissä, mutta hienostunut silmä tunnistaa kyllä näiden merkillisyyden." naisen aksentti ja sanavalinnat paljastivat tämän puhuvan muulla kuin äidinkielellään.
Eros astui lähemmäksi ja tunnusteli täyteläisen ruskeaa kangasta. Sävy oli kieltämättä kaunis, mutta Eros oli tullut etsimään jotain erityistä. Tämä ei ollut se.
"Kaunista." hän myönsi, mutta laski kätensä alas. "Etsin kuitenkin jotain toisenlaista. Jotain tummempaa.. minusta tuntuu, että pian sininen ja violetti uskaltautuvat näyttäytymään muuallakin kuin yöelämässä. Ja voi olla että keijuna minua viehättävät hieman rohkeammat sävyt."
Nainen nosti kulmiaan ja hymyili yllätyneesti, aivan kuin olisi ollut jopa hieman otettu. Oli enemmän tai vähemmän yleisesti tunnettua, että keijut olivat Lyrathin osaavimpia kun puhuttiin vaatteiden teosta ja suunnittelusta.
"No siinä tapauksessa osaatte auttaa ehkä itseänne parhaiten." nainen vastasi ja nosti kätensä esitelläkseen liikettään. "Voit katsella aivan vapaasti. Ja kysy, mikäli tarvitset apua."
Eros nyökkäsi pienesti kumartaen ja vastasi naisen hymyyn. Mies tiesi olevansa oikeassa paikassa.
Kului lähes puoli päivää Eroksen tutkaillessa kangasvalikoimia alimpia ja ylimpiä hyllyjä myöten, ja sopivat kankaat saatuaan hän oli vielä hetken punninnut nappivalikoimia ja nauhoja, joissa myös oli varsin vaikuttava valikoima. Loppuaika olikin sitten kulunut kohteliaasti tinkiessä flirtillä maustettuna.
Monien tuntien päästä Eros viimein lähti liikkeesta, olallaan useampi rulla kankaita ja käsivarressa vielä useampi kassi pientä tilpehööriä. Räätälin olo oli niin inspiroitunut, etteivät kantamukset tuntuneet lainkaan raskailta. Ehkäpä miehen säännöllinen lihastreenikin alkoi viimein näkyä ja tuntua. Ainakin asian pari merkille pari punastelevaa nuorta neitoa, jotka juoksivat hihitellen sisälle taloon, jonka edustalla olivat pyörineet.