Post by bloodywolf on Oct 18, 2013 21:22:01 GMT 2
//Zeraaa tänneee~//
Kalyr harppoi pitkin Hartiven katua kädet painettuna tiukasti ja syvälle tummanruskean nahkatakin taskuihin. Hänellä oli kaulassaan pitkä punainen huivi joka liehui syystuulessa, ja pitkät saappaat jotka ulottuivat yli polven. Hän oli menossa kotiin. Ei siihen kotiin, jossa hänen kaksi kissaansa nukkuivat iltaisin takan lämmittämän tasanteen päällä, josta hän lähti töihin joka aamu, jossa hänen kaikki paperinsa, kirjoituksensa ja kirjansa lojuivat sekaisina pinoina kaikilla mahdollisilla tasoilla, jossa hänen sänkynsä oli pedattuna ja kissankarvaisena yläkerrassa kohdassa, josta näki öisin ikkunasta pelkkää kirkasta tähtitaivasta, vaan siihen toiseen kotiin. Siihen kotiin, joka oli ollut hänen kotinsa jo silloin, kun hän ei kunnolla edes ymmärtänyt kodin merkitystä. Siihen kotiin joka oli aina ollut ja tuli aina olemaan koti. Kalyr mietti, pitäiskö hänen viedä isälleen jokin tuliainen matkallaan? Hänhän ei sentään ollut käynyt tapaamassa ukkoa pitkään aikaan ja olisi aika töykeää marssia sisään tuosta noin vain tuomatta edes pikkuista lahjaa mukanaan.
Kalyr poikkesi asiaa ajatellen pieneen puotiin, jossa myytiin ihania leivonnaisa, leipää. kakkuja ja melkein mitä tahansa muutakin, jonka tekoon käytetään edes vähän jauhoja. Mies osti vasta leivottua leipää - leivonnaiset saisivat jäädä toiseen kertaan. Ehkäpä isällä olisi jokin hyvä viski- tai viinipullo jemmassa jota he voisivat nauttia jutellessaan.
Nuoren miehen mieltä kihelmöi. Hän paloi halusta päästä kertomaan isälleen kohtaamisestaan äitinsä kanssa vesiputouksella. Mitenköhän tuo reagoisi uutisen..? Kalyr tiesi isänsä olleen murheen murtama kun hänen äitinsä - Thesdaran - oli ottanut ja lähtenyt jälkiä jättämättä hänen ollessaan pieni, ja ajatus siitä että äiti oliskin palannut pysyvästi kuumotteli hänen alitajuntaansa ja mies oli aikansa juttua haudottuaan päättänyt, että jos jollekkin tästä asiasta tulisi kertoa, niin se olisi vanha kunnon isäpappa.
Kalyr astui sisään tutusta ovesta, eikä riisunut kenkiään.
"Hei isä! Oletko kotona?" Mies huikkasi sisälle taloon ja antoi äänensä kulkea edellään, ja asteli sitten vasta sisemmälle eteisestä "Minulla on kerrottavana sinulle jotain minkä haluat aivan takuulla kuulla!"
Kalyr harppoi pitkin Hartiven katua kädet painettuna tiukasti ja syvälle tummanruskean nahkatakin taskuihin. Hänellä oli kaulassaan pitkä punainen huivi joka liehui syystuulessa, ja pitkät saappaat jotka ulottuivat yli polven. Hän oli menossa kotiin. Ei siihen kotiin, jossa hänen kaksi kissaansa nukkuivat iltaisin takan lämmittämän tasanteen päällä, josta hän lähti töihin joka aamu, jossa hänen kaikki paperinsa, kirjoituksensa ja kirjansa lojuivat sekaisina pinoina kaikilla mahdollisilla tasoilla, jossa hänen sänkynsä oli pedattuna ja kissankarvaisena yläkerrassa kohdassa, josta näki öisin ikkunasta pelkkää kirkasta tähtitaivasta, vaan siihen toiseen kotiin. Siihen kotiin, joka oli ollut hänen kotinsa jo silloin, kun hän ei kunnolla edes ymmärtänyt kodin merkitystä. Siihen kotiin joka oli aina ollut ja tuli aina olemaan koti. Kalyr mietti, pitäiskö hänen viedä isälleen jokin tuliainen matkallaan? Hänhän ei sentään ollut käynyt tapaamassa ukkoa pitkään aikaan ja olisi aika töykeää marssia sisään tuosta noin vain tuomatta edes pikkuista lahjaa mukanaan.
Kalyr poikkesi asiaa ajatellen pieneen puotiin, jossa myytiin ihania leivonnaisa, leipää. kakkuja ja melkein mitä tahansa muutakin, jonka tekoon käytetään edes vähän jauhoja. Mies osti vasta leivottua leipää - leivonnaiset saisivat jäädä toiseen kertaan. Ehkäpä isällä olisi jokin hyvä viski- tai viinipullo jemmassa jota he voisivat nauttia jutellessaan.
Nuoren miehen mieltä kihelmöi. Hän paloi halusta päästä kertomaan isälleen kohtaamisestaan äitinsä kanssa vesiputouksella. Mitenköhän tuo reagoisi uutisen..? Kalyr tiesi isänsä olleen murheen murtama kun hänen äitinsä - Thesdaran - oli ottanut ja lähtenyt jälkiä jättämättä hänen ollessaan pieni, ja ajatus siitä että äiti oliskin palannut pysyvästi kuumotteli hänen alitajuntaansa ja mies oli aikansa juttua haudottuaan päättänyt, että jos jollekkin tästä asiasta tulisi kertoa, niin se olisi vanha kunnon isäpappa.
Kalyr astui sisään tutusta ovesta, eikä riisunut kenkiään.
"Hei isä! Oletko kotona?" Mies huikkasi sisälle taloon ja antoi äänensä kulkea edellään, ja asteli sitten vasta sisemmälle eteisestä "Minulla on kerrottavana sinulle jotain minkä haluat aivan takuulla kuulla!"