Post by Deleted on Oct 15, 2013 15:07:10 GMT 2
Jännitys valtasi vetehisen kehoa kun nämä uivat kohti meren pintaa. Kärjessä oli kolme vetehistä: Nimue, äiti vetehinen, joka hymyili rauhoittavasti keskellä uivalle tytölle ja puristi lämpimästi kättä. Toisella puolella oli Kronos, isä vetehinen, jonka silmät katselivat ympärille, varmistaen turvallisen matkan pinnalle. Eihän kukaan heistä haluaisi jäädä jumiin verkkoihin tai osua venenen keulaan. Keskellä ui (reppu selässä) tumma hipiäinen vetehinen, joka nieleskeli palaa kurkusta ja yritti hymyillä vaikka se tuntuikin tuskan irvistykseltä. Heidän takanaan ui puoli hajanainen vetehis lauma, jotka olivat tulleet saattamaan nuorta neitoa. Juuri ennen pintaa, äiti pysäytti tyttären.
"Tämän pidemmälle emme tule. Tämä on sinun matkasi" nainen sanoi ja halasi tytärtään lämpimästi.
"Muista, voit tulla aina kotiin kun siltä tuntuu" mies sanoi ja halasi tytärtään toiselta puolen. Tyttö rutisti vanhempiaan lujaa.
"Tiedän" hän kuiskasi niin että vain vanhemmat kuulivat. Sitten ne sisaret, jotka olivat tulleet mukaan, halasivat tyttöä vuoronperään, rohkaisten ja kiusoitellen tätä samalla.
"Älä tee sitten mitään tyhmää siellä" sanoi vanhin veli, Leto ja rutisti pikku sisarensa kehoaan vasten.
"Pyh, kukahan sitä tekee tyhmät valinnat meidän perheessä?" sanoi nyt toiseksi nuorin vetehis sisaruksista, Tamara, ilkikurisesti virnuillen ja rutisti vuorollaan siskoaan.
"Olen varma että Seri tekee fiksuja valintoja" Tamara sanoi päättäväisesti ja hymyili rohkaisevasti pikkusiskolleen. Se toi puhtia Seraphinana ja hän ällistyi kuinka juuri Tamaran sanat saivat hänet rohkaistumaan.
"Kiitos että tuette minua" tyttö sanoi ja puristi pikaisesti molempien käsiä. Nyt Kronos kääntyi muiden puoleen.
"Menkää te edellä, me tullaan mamman kanssa kohta perässä" isä komensi ja toisten heilauttaessa vielä kättään hyvästiksi ("Mitä turhia, se tulee jo viikon päästä kotiin" Adrianan ääni kuului) ennenkuin hävisivät. Isä kääntyi tyttärensä puoleen ja antoi hänelle sammalein käärityn paketin.
"Avaa vasta maalla. Ja pidä ne lähettyvilläsi. Emme halua että sinulle sattuu mitään pikkuinen" isä sanoi, suukottaen tyttärensä otsaa tämän otettua pakerin itselleen.
"Kiitos pappa" tyttö sanoi ja huomasi pian olevansa äitinsä kanssa kasvotusten.
"Olemme ylpeitä sinusta. Toivomme että löydät kaikkea kiinnostavaa opittavaa maalla mutta toivon että et jää sille tielle lopun ikäsi" nainen sanoi kyynel silmäkulmassa.
"En mamma. Tulen kotiin heti kun siltä tuntuu" Seri huomasi sanovansa, saaden jälleen uuden rutistuksen osakseen.
"Hyvä. Menehän nyt niin pääset sitten tulemaan jossain vaiheessa takaisin" Kronos sanoi ja he jäivät Nimuenin kanssa katsomaan, kuinka tytär ui kohti Laguunia.
Suuri aalto heitti hänet rantaan ja hän haukoi henkeään hädissään, kun ei pystynytkään hengittämään kiduksilla. Seraphina rupesi miettimään niitä harjoitus tunteja, jolloin oli hengittänyt eri tavalla ja hän sulki suunsa ja pakotti hengityksen kulkemaan nenänsä kautta. Hetken päästä hän tottui siihen ja kääntyi katsomaan pyrstöään. Tosin pyrstön tilalle oli tullut kaksi sievää jalkaa. Hän oli halunnut kokeilla uida jaloilla ja oli aallon tultua keskittänyt magiansa. Mutta aalto oli ollut niin voimakas että se oli heitellyt häntä niin ja näin, eikä sirot jalat olleet niin voimakkaat kuin pyrstö ja hän oli ollut kuin pieni sintti valaan tekemässä imussa. Hiekka tarttui märkään ihoon ja tyttö nousi seisomaan. Mutta hän lässähti alas maahan. Parin yrityksen jälkeen tyttö pysyi jo tolpillaan vaikkakin huterana. Hän käveli kauemmas merestä, vaikka tunsikin kaipuuta sitä kohtaan. Ruohikon rajoilla neito pysähtyi ja avasi isältään saaman paketin: sisällä oli 2 tikaria. Ne olivat eriväriset. Tyttö kosketti sen kylmää terävää pintaa ja se raapaisi hänelle haavan sormeen. Sormi meni suuhun ja tikarit repun sivuistoille joista ne olisi helppo ottaa esille. Tyttö lähti kävelemään eteenpäin, miettien missä päin olisi lähin kylä.
Käveltyään tovin, hän kuuli meteliä. Seraphina ilahtui ja lähti kulkemaan kohti paikkaa. Hänestä oli kai kuulunut jokin ääni koska pian hänen eteensä ilmestyi kaksi miestä.
"Kappas kappas, mitäs meillä on täällä?" toinen kysyi ja katsoi neitoa, joka seisoi heidän edessään. Ja vieläpä alasti. Vain neidon hiukset peittivät privaati paikat. Miehet ajattelivat tytön olevan idiootti, sekaisin tai uusi näillä main. Tyttö hymyili miehille aurinkoisesti.
"Hei! Saanen kysyä, missä on lähin kylä?" Seraphina uteli, saaden miehet naurahtamaan.
"Meinaatko mennä noin?" toinen kysyi ja lipaisi kielellään huuliaan. Sera katsoi itseään. Sitten hänen toinen kulmansa kurtistui.
"Alasti? Kyllä, ei kai se vain ole haitta?" neito kysyi epäröiden.
Hän muisti kuinka koko edellisen illan hän oli tentannut sisariltaan, mitä hän tarvitsisi mukaan maalle. Kun hän oli kysynyt vaatteista, Theresa ja Adriana olivat katsoneet toisiaan, näyttäneet huvittuneilta ja sitten sanoneet: "Et tarvitse vaatteita, kaikki ovat alasti. Se on niin luonnollista siellä". Ja hän oli uskonut ja jättänyt ottamatta yhtäkään vaatekappaletta mukaan. Hän oli jopa riisunut simpukan kuorista tehdyn liivinsä kotona ettei hän kantaisi mukanaan turhia vaatteita.
"Ei, ei ollenkaan. Meilläkin nämä ovat aivan turhaan päällä, hetkinen vain, riisumme nämä ja näytämme sinulle sitten meidän tapojamme~" mies sanoi alkaen riisumaan itseään.
//Höh, sillon kun mietin tätä hahmoa valmiiksi mulla oli alotus viestikin mietittynä suurimmalta osin (vuorosanat yms) mutta tietty minä olen unohtanut ne! Noh, kaipa tässä on jotain samankaltaisuutta kuin silloin//
"Tämän pidemmälle emme tule. Tämä on sinun matkasi" nainen sanoi ja halasi tytärtään lämpimästi.
"Muista, voit tulla aina kotiin kun siltä tuntuu" mies sanoi ja halasi tytärtään toiselta puolen. Tyttö rutisti vanhempiaan lujaa.
"Tiedän" hän kuiskasi niin että vain vanhemmat kuulivat. Sitten ne sisaret, jotka olivat tulleet mukaan, halasivat tyttöä vuoronperään, rohkaisten ja kiusoitellen tätä samalla.
"Älä tee sitten mitään tyhmää siellä" sanoi vanhin veli, Leto ja rutisti pikku sisarensa kehoaan vasten.
"Pyh, kukahan sitä tekee tyhmät valinnat meidän perheessä?" sanoi nyt toiseksi nuorin vetehis sisaruksista, Tamara, ilkikurisesti virnuillen ja rutisti vuorollaan siskoaan.
"Olen varma että Seri tekee fiksuja valintoja" Tamara sanoi päättäväisesti ja hymyili rohkaisevasti pikkusiskolleen. Se toi puhtia Seraphinana ja hän ällistyi kuinka juuri Tamaran sanat saivat hänet rohkaistumaan.
"Kiitos että tuette minua" tyttö sanoi ja puristi pikaisesti molempien käsiä. Nyt Kronos kääntyi muiden puoleen.
"Menkää te edellä, me tullaan mamman kanssa kohta perässä" isä komensi ja toisten heilauttaessa vielä kättään hyvästiksi ("Mitä turhia, se tulee jo viikon päästä kotiin" Adrianan ääni kuului) ennenkuin hävisivät. Isä kääntyi tyttärensä puoleen ja antoi hänelle sammalein käärityn paketin.
"Avaa vasta maalla. Ja pidä ne lähettyvilläsi. Emme halua että sinulle sattuu mitään pikkuinen" isä sanoi, suukottaen tyttärensä otsaa tämän otettua pakerin itselleen.
"Kiitos pappa" tyttö sanoi ja huomasi pian olevansa äitinsä kanssa kasvotusten.
"Olemme ylpeitä sinusta. Toivomme että löydät kaikkea kiinnostavaa opittavaa maalla mutta toivon että et jää sille tielle lopun ikäsi" nainen sanoi kyynel silmäkulmassa.
"En mamma. Tulen kotiin heti kun siltä tuntuu" Seri huomasi sanovansa, saaden jälleen uuden rutistuksen osakseen.
"Hyvä. Menehän nyt niin pääset sitten tulemaan jossain vaiheessa takaisin" Kronos sanoi ja he jäivät Nimuenin kanssa katsomaan, kuinka tytär ui kohti Laguunia.
Suuri aalto heitti hänet rantaan ja hän haukoi henkeään hädissään, kun ei pystynytkään hengittämään kiduksilla. Seraphina rupesi miettimään niitä harjoitus tunteja, jolloin oli hengittänyt eri tavalla ja hän sulki suunsa ja pakotti hengityksen kulkemaan nenänsä kautta. Hetken päästä hän tottui siihen ja kääntyi katsomaan pyrstöään. Tosin pyrstön tilalle oli tullut kaksi sievää jalkaa. Hän oli halunnut kokeilla uida jaloilla ja oli aallon tultua keskittänyt magiansa. Mutta aalto oli ollut niin voimakas että se oli heitellyt häntä niin ja näin, eikä sirot jalat olleet niin voimakkaat kuin pyrstö ja hän oli ollut kuin pieni sintti valaan tekemässä imussa. Hiekka tarttui märkään ihoon ja tyttö nousi seisomaan. Mutta hän lässähti alas maahan. Parin yrityksen jälkeen tyttö pysyi jo tolpillaan vaikkakin huterana. Hän käveli kauemmas merestä, vaikka tunsikin kaipuuta sitä kohtaan. Ruohikon rajoilla neito pysähtyi ja avasi isältään saaman paketin: sisällä oli 2 tikaria. Ne olivat eriväriset. Tyttö kosketti sen kylmää terävää pintaa ja se raapaisi hänelle haavan sormeen. Sormi meni suuhun ja tikarit repun sivuistoille joista ne olisi helppo ottaa esille. Tyttö lähti kävelemään eteenpäin, miettien missä päin olisi lähin kylä.
Käveltyään tovin, hän kuuli meteliä. Seraphina ilahtui ja lähti kulkemaan kohti paikkaa. Hänestä oli kai kuulunut jokin ääni koska pian hänen eteensä ilmestyi kaksi miestä.
"Kappas kappas, mitäs meillä on täällä?" toinen kysyi ja katsoi neitoa, joka seisoi heidän edessään. Ja vieläpä alasti. Vain neidon hiukset peittivät privaati paikat. Miehet ajattelivat tytön olevan idiootti, sekaisin tai uusi näillä main. Tyttö hymyili miehille aurinkoisesti.
"Hei! Saanen kysyä, missä on lähin kylä?" Seraphina uteli, saaden miehet naurahtamaan.
"Meinaatko mennä noin?" toinen kysyi ja lipaisi kielellään huuliaan. Sera katsoi itseään. Sitten hänen toinen kulmansa kurtistui.
"Alasti? Kyllä, ei kai se vain ole haitta?" neito kysyi epäröiden.
Hän muisti kuinka koko edellisen illan hän oli tentannut sisariltaan, mitä hän tarvitsisi mukaan maalle. Kun hän oli kysynyt vaatteista, Theresa ja Adriana olivat katsoneet toisiaan, näyttäneet huvittuneilta ja sitten sanoneet: "Et tarvitse vaatteita, kaikki ovat alasti. Se on niin luonnollista siellä". Ja hän oli uskonut ja jättänyt ottamatta yhtäkään vaatekappaletta mukaan. Hän oli jopa riisunut simpukan kuorista tehdyn liivinsä kotona ettei hän kantaisi mukanaan turhia vaatteita.
"Ei, ei ollenkaan. Meilläkin nämä ovat aivan turhaan päällä, hetkinen vain, riisumme nämä ja näytämme sinulle sitten meidän tapojamme~" mies sanoi alkaen riisumaan itseään.
//Höh, sillon kun mietin tätä hahmoa valmiiksi mulla oli alotus viestikin mietittynä suurimmalta osin (vuorosanat yms) mutta tietty minä olen unohtanut ne! Noh, kaipa tässä on jotain samankaltaisuutta kuin silloin//