Post by Deleted on Oct 15, 2013 14:34:10 GMT 2
//Zera keijunsa kanssa tänne //
Lyrathin syksy oli yleensä kylmä ja kostea, mutta sinä päivänä aurinko paistoi ja ilma oli lämmin. Ja juuri sopivana päivänä koska markkinat olivat saapuneet Drieniin!
Kaiken maailman myyjät myivät ennen talvea rojujaan pois, ja halvalla. Kojut olivat täppösen täynnä ihmisiä jotka kinusivat tavaraa ja osa ihmisistä oli vain saaliin perässä. Markkinat olivat oiva paikka varkaille, jos ei osannut olla varuillaan. Myyjien lisäksi katuja täytti erilaiset viihdyttäjät. Oli tulen nielijää, soittajaa ja tanssijaa. Tuntui aivan kuin mini sirkus olisi täyttänyt torin laidan!
Punatukkainen tyttö käveli myyntikojujen väleissä, pitäen tiukasti kiinni nahkapussista, joka oli sidottu kiinni hänen vyötäisilleen. Joku kynsikäs oli jo yrittänyt tarttua siihen mutta kun tyttö oli pamauttanutvarasta päin naamaa, oli tämä hävinnut ihmisjoukkoon ja Kami piteli kukkarostaan tiukemmin kiinni. Tytöllä oli yllään taivaansininen villapaita ja mustat housut. Kaulaan hän oli laittanut tummansinisen villahuivin, että eräs vanha mies ei motkottaisi, kun oli nähnyt neidon lähtevän ulos.
Eräs sirkuskin oli pysähtynyt Drieniin, mutta näytökset alkaisivat vasta parin päivän päästä. Viimeiset näytökset ennen kuin Sirkuskaravaanit laitettaisiin talviteloille Mihrasin raunioille. Se oli ainut paikka jossa oli tarpeeksi tilaa koko höskälle eläimineen ja vempaimineen. Kami hymähti. Mihrasin rauniot olivat hyvä paikka vaikka väitettiinkin että siellä kummitteli, siellä oli peikkoja ja hiisiä ja demoneja. Kertaakana Kami ei ollut nähnyt niitä ja siksipä neito ajatteli että se oli vain huhupuhetta ettei ihmiset menisi sinne, koska talojen ryöstäjät oli siellä. Vaikka moisen tulopalon jälkene siellä tuskin oli mitään ryöstettävää ellei joku halunnut satoja kiloja tuhkaa kerätä. Neito katseli kauniin väristä jousi viiniä kun kuuli musiikkia. Se oli pirteä ja mukaansa tempaava eikä aikaakaan kun neitokainen käveli kohti väkijoukkoa, joka oli kerääntynyt esiintyjän ympärille. Kami pomppi mutta ei nähnyt isojen miesten takaa mitään.
"Anteeksi, uh, anteeksi! Väistäisittekö? Haloo!" Kami sanoi ja hyppi ja yritti nyhtää miestä hihasta mutta tämä ei kuunnellut. Tyttö puhisi aikansa ja meni konttaus asentoon, alkaen ryömimään ihmisten jalkojen seassa kohti keskustaa. Hänkin halusi nähdä! Oli inhottavaa olla lyhyt!
//Anteeksi pätkyys -.- Mutta katsotaan mitä me saadaan tästä aikaan //
Lyrathin syksy oli yleensä kylmä ja kostea, mutta sinä päivänä aurinko paistoi ja ilma oli lämmin. Ja juuri sopivana päivänä koska markkinat olivat saapuneet Drieniin!
Kaiken maailman myyjät myivät ennen talvea rojujaan pois, ja halvalla. Kojut olivat täppösen täynnä ihmisiä jotka kinusivat tavaraa ja osa ihmisistä oli vain saaliin perässä. Markkinat olivat oiva paikka varkaille, jos ei osannut olla varuillaan. Myyjien lisäksi katuja täytti erilaiset viihdyttäjät. Oli tulen nielijää, soittajaa ja tanssijaa. Tuntui aivan kuin mini sirkus olisi täyttänyt torin laidan!
Punatukkainen tyttö käveli myyntikojujen väleissä, pitäen tiukasti kiinni nahkapussista, joka oli sidottu kiinni hänen vyötäisilleen. Joku kynsikäs oli jo yrittänyt tarttua siihen mutta kun tyttö oli pamauttanutvarasta päin naamaa, oli tämä hävinnut ihmisjoukkoon ja Kami piteli kukkarostaan tiukemmin kiinni. Tytöllä oli yllään taivaansininen villapaita ja mustat housut. Kaulaan hän oli laittanut tummansinisen villahuivin, että eräs vanha mies ei motkottaisi, kun oli nähnyt neidon lähtevän ulos.
Eräs sirkuskin oli pysähtynyt Drieniin, mutta näytökset alkaisivat vasta parin päivän päästä. Viimeiset näytökset ennen kuin Sirkuskaravaanit laitettaisiin talviteloille Mihrasin raunioille. Se oli ainut paikka jossa oli tarpeeksi tilaa koko höskälle eläimineen ja vempaimineen. Kami hymähti. Mihrasin rauniot olivat hyvä paikka vaikka väitettiinkin että siellä kummitteli, siellä oli peikkoja ja hiisiä ja demoneja. Kertaakana Kami ei ollut nähnyt niitä ja siksipä neito ajatteli että se oli vain huhupuhetta ettei ihmiset menisi sinne, koska talojen ryöstäjät oli siellä. Vaikka moisen tulopalon jälkene siellä tuskin oli mitään ryöstettävää ellei joku halunnut satoja kiloja tuhkaa kerätä. Neito katseli kauniin väristä jousi viiniä kun kuuli musiikkia. Se oli pirteä ja mukaansa tempaava eikä aikaakaan kun neitokainen käveli kohti väkijoukkoa, joka oli kerääntynyt esiintyjän ympärille. Kami pomppi mutta ei nähnyt isojen miesten takaa mitään.
"Anteeksi, uh, anteeksi! Väistäisittekö? Haloo!" Kami sanoi ja hyppi ja yritti nyhtää miestä hihasta mutta tämä ei kuunnellut. Tyttö puhisi aikansa ja meni konttaus asentoon, alkaen ryömimään ihmisten jalkojen seassa kohti keskustaa. Hänkin halusi nähdä! Oli inhottavaa olla lyhyt!
//Anteeksi pätkyys -.- Mutta katsotaan mitä me saadaan tästä aikaan //