Post by Deleted on Oct 11, 2013 16:39:08 GMT 2
´// Okei Himi! :3 //
Shade hymähti tyytymättömästi, kun Migel avasi oven hänen edestään majatalonpitäjältä saamallaan, ruosteisella avaimella. Hänen huoneensa oli ollut yksi suurimmista, mitä majatalolla oli ollut tarjottavanaan, mutta se ei silti ollut edes Shaden makuuhuoneen kokoinen. Turhauttavaa, nöyryyttävää ja ahdistavaa. Vampyyrikreivi asteli kuitenkin huoneeseen ja viittoi hovimiestään laskemaan laukkunsa oven suulle, hän ei viipyisi pitkään,e ikä hän luultavasti edes purkaisi laukkujaan. Huone oli niin kelvoton, että hän luultavasti siemailisi viiniä alakerrassa tämän yön ja jatkaisi siitä mahdollisesti jonkun paikallisen naisen vierelle nukkumaan, sekä mahdollisesti jakamaan vähän ruumiinlämpöjä.
"Kultaseni, huoneessa olevat kyntteliköt ovat hopeaa... Myös nuo ikonit seinällä häiritsevät minua suuresti" ´kreivi lausahti silmäiltyään hetken huonetta tyytymätön ilme kasvoillaan. Petivaatteet sentään näyttivät puhtailta - hän voisi ehkä levätä hieman pitkä matkan jäljiltä. Suuriin kaupunkeihin kun oli hänen kartanoltaan nykyään niin kelvottoman pitkä matka... Ennen hän oli ollut muutamassa tunnissa keskellä Mihrasin kaupungin sykettä! Masentavaa.
Migel muutti vähän huoneen järjestystä herralleen mieleisemmäksi, sääteli verhoja aamua varten paremmin suuren ikkunan eteen ja tunki kaikki uskonnolliset esineet kaappeihin tottuneesti, mutta huolellisesti.
"Kiitos," Shade hymyili pienesti ja odotti, että hänen avustajansa sulki oven perässään : myös Migelillä oli ollut raskas päivä ja Shade oli varannut tälle aivan oman huoneen, jotta miespolo saisi nukkua. Vampyyrina ei aina osannut ottaa huomioon muiden unentarvetta~
Huoneessa oli sentään peili, jonka edessä vampyyri voisi iltapäivätorkkujensa jälkeen ehostaa itseään illanviettoa varten, hyvä. Shade istuutui vuoteelle, joka päästi huolestuttavan narahduksen hänen painonsa alla. Ei mikään viiden hopearahan huone, todellakaan. Toivottavasti aamupala kuului hintaan, edes Migelille. Shade hieraisi väsyneenä kasvojaan ja antoi itsensä kaatua selälleen vuoteelle, jonka peitot tuntuivat sentään olevan untuvaa. Ei sillä, että ne olisivat olleet kuohkeat tai lämpimät, mutta hänen nenäänsä alkoi kutittaa sen siliän tien, kun hän heittäytyi selälleen. Kelvoton huone. kelvoton ilma, kelvoton matka, kelvoton päivä. Shade sulki silmänsä ja yritti rentoutua.
Shade hymähti tyytymättömästi, kun Migel avasi oven hänen edestään majatalonpitäjältä saamallaan, ruosteisella avaimella. Hänen huoneensa oli ollut yksi suurimmista, mitä majatalolla oli ollut tarjottavanaan, mutta se ei silti ollut edes Shaden makuuhuoneen kokoinen. Turhauttavaa, nöyryyttävää ja ahdistavaa. Vampyyrikreivi asteli kuitenkin huoneeseen ja viittoi hovimiestään laskemaan laukkunsa oven suulle, hän ei viipyisi pitkään,e ikä hän luultavasti edes purkaisi laukkujaan. Huone oli niin kelvoton, että hän luultavasti siemailisi viiniä alakerrassa tämän yön ja jatkaisi siitä mahdollisesti jonkun paikallisen naisen vierelle nukkumaan, sekä mahdollisesti jakamaan vähän ruumiinlämpöjä.
"Kultaseni, huoneessa olevat kyntteliköt ovat hopeaa... Myös nuo ikonit seinällä häiritsevät minua suuresti" ´kreivi lausahti silmäiltyään hetken huonetta tyytymätön ilme kasvoillaan. Petivaatteet sentään näyttivät puhtailta - hän voisi ehkä levätä hieman pitkä matkan jäljiltä. Suuriin kaupunkeihin kun oli hänen kartanoltaan nykyään niin kelvottoman pitkä matka... Ennen hän oli ollut muutamassa tunnissa keskellä Mihrasin kaupungin sykettä! Masentavaa.
Migel muutti vähän huoneen järjestystä herralleen mieleisemmäksi, sääteli verhoja aamua varten paremmin suuren ikkunan eteen ja tunki kaikki uskonnolliset esineet kaappeihin tottuneesti, mutta huolellisesti.
"Kiitos," Shade hymyili pienesti ja odotti, että hänen avustajansa sulki oven perässään : myös Migelillä oli ollut raskas päivä ja Shade oli varannut tälle aivan oman huoneen, jotta miespolo saisi nukkua. Vampyyrina ei aina osannut ottaa huomioon muiden unentarvetta~
Huoneessa oli sentään peili, jonka edessä vampyyri voisi iltapäivätorkkujensa jälkeen ehostaa itseään illanviettoa varten, hyvä. Shade istuutui vuoteelle, joka päästi huolestuttavan narahduksen hänen painonsa alla. Ei mikään viiden hopearahan huone, todellakaan. Toivottavasti aamupala kuului hintaan, edes Migelille. Shade hieraisi väsyneenä kasvojaan ja antoi itsensä kaatua selälleen vuoteelle, jonka peitot tuntuivat sentään olevan untuvaa. Ei sillä, että ne olisivat olleet kuohkeat tai lämpimät, mutta hänen nenäänsä alkoi kutittaa sen siliän tien, kun hän heittäytyi selälleen. Kelvoton huone. kelvoton ilma, kelvoton matka, kelvoton päivä. Shade sulki silmänsä ja yritti rentoutua.