Post by Deleted on Oct 10, 2013 19:56:50 GMT 2
//Tänne himi : ))//
Vuosi oli taas menossa kohti talvea. Syksy oli jo hyvin alkanut ja ilmat olivat alkaneet viilenemään. Lehtien väri oli muuttunut rusehtavaksi ja punaiseksi. Taivas oli muuttunut tummemmaksi. Pimeääkin oli tullut jo paljon aikaisemmin. No tuo seikka ei ainakaan ollut haitannut erästä lohikäärme tyttöä. Mustahiuksinen nainen oli töissään vuoristossa. Hän etsi muutamaa lohikäärmeen metsästäjää, joista oli kuullut muutama viikko sitten. Questra oli työasussaan. Pitkä tummanvihreä takki, korkealla resori kauluksessa ja suorissa valkoisissa housuissaan ja maihareissaan. Lohikäärmeellä oli hiuksensa nutturalla ja kasvoillaan koko naaman peittävä maski.
Tuo liikkui miehenä tuolla hetkellä. Hän ei ollut antanut kenenkään vastaantulevan huomata sitä, että oli naispuolinen. Questra oli lähtenyt liikkeelle vuoristoon illan tultua ja koittanut päästä tietylle alueelle vuoristoa, mutta hänestä tuntui, että oli eksynyt. Tuo löi puuta joka oli vieressään ja puri hammastaan maskin takana. ’Hemmetin hemmetti!’
Katseensa nostettiin ylemmäksi ja huomattiin tuo korkea vuori. Hän menisi sinne ylös ja tutkisi sieltä suuntaa.
Questra oli päässyt nopealla liikkeellä jo hyvin korkealle ja koetti katsella ympärilleen, mutta näkyvyys oli huono. Hänen tulisi mennä korkeammalle. Nainen siirtyi vuoren sivustalle ja huomasi pian jotakin outoa. Vuoressa oli luola.
Questra siirtyi luolaan ja kuunteli hyvällä kuulollaan, että oliko siellä ketään. Ei siellä tuntunut olevan ketää. Lohikäärme siirtyi sisälle ja katseli ihaillen. Luolahan oli tosi iso. Kuinka mahtava paikka. Maskia ei otettu pois, vaikka sen olisi voinutkin ottaa.
Mitä syvemmälle neitokainen pääsi, niin enemmän tuo alkoi haistaa jotakin. Askeleet olivat varovaisia ja äänettömiä. Pian tuo huomasi suuren aarre kasan. Kulmansa kohosivat maskin takana ja tuon suu loksahti auki. ’Täällä asuu lohikäärme!’
Vuosi oli taas menossa kohti talvea. Syksy oli jo hyvin alkanut ja ilmat olivat alkaneet viilenemään. Lehtien väri oli muuttunut rusehtavaksi ja punaiseksi. Taivas oli muuttunut tummemmaksi. Pimeääkin oli tullut jo paljon aikaisemmin. No tuo seikka ei ainakaan ollut haitannut erästä lohikäärme tyttöä. Mustahiuksinen nainen oli töissään vuoristossa. Hän etsi muutamaa lohikäärmeen metsästäjää, joista oli kuullut muutama viikko sitten. Questra oli työasussaan. Pitkä tummanvihreä takki, korkealla resori kauluksessa ja suorissa valkoisissa housuissaan ja maihareissaan. Lohikäärmeellä oli hiuksensa nutturalla ja kasvoillaan koko naaman peittävä maski.
Tuo liikkui miehenä tuolla hetkellä. Hän ei ollut antanut kenenkään vastaantulevan huomata sitä, että oli naispuolinen. Questra oli lähtenyt liikkeelle vuoristoon illan tultua ja koittanut päästä tietylle alueelle vuoristoa, mutta hänestä tuntui, että oli eksynyt. Tuo löi puuta joka oli vieressään ja puri hammastaan maskin takana. ’Hemmetin hemmetti!’
Katseensa nostettiin ylemmäksi ja huomattiin tuo korkea vuori. Hän menisi sinne ylös ja tutkisi sieltä suuntaa.
Questra oli päässyt nopealla liikkeellä jo hyvin korkealle ja koetti katsella ympärilleen, mutta näkyvyys oli huono. Hänen tulisi mennä korkeammalle. Nainen siirtyi vuoren sivustalle ja huomasi pian jotakin outoa. Vuoressa oli luola.
Questra siirtyi luolaan ja kuunteli hyvällä kuulollaan, että oliko siellä ketään. Ei siellä tuntunut olevan ketää. Lohikäärme siirtyi sisälle ja katseli ihaillen. Luolahan oli tosi iso. Kuinka mahtava paikka. Maskia ei otettu pois, vaikka sen olisi voinutkin ottaa.
Mitä syvemmälle neitokainen pääsi, niin enemmän tuo alkoi haistaa jotakin. Askeleet olivat varovaisia ja äänettömiä. Pian tuo huomasi suuren aarre kasan. Kulmansa kohosivat maskin takana ja tuon suu loksahti auki. ’Täällä asuu lohikäärme!’