Post by Deleted on Oct 4, 2013 16:45:25 GMT 2
Syksy oli jo tullut Lyrathiin ja kelit olivat muuttuneet joka päivä vain entistä kylmemmiksi. Puiden vihreät lehdet olivat alkaneet vaihtaa väriään. Keltaista, punaista, oranssia ja ruskeaa. Nurmi oli kanssa vaihtanut väriään lähes kokonaan. Joissakin paikoin se oli kuitenkin vielä vihreää. Taivas oli hyvin pilvinen ollut viime päivinä ja tuulen puuskia oli entistä tiheämpään. Vettä saattoi sataa silloin tällöin, mutta kunnon syksyn sade kuuroja ei ollut vielä kuitenkaan tullut. Laakso oli syksyn aikaan hyvin kaunis ja entistä hiljaisempi paikka. Ihmisiä, kun ei muutenkaan kulkenut paljoa laaksossa, johtuen siitä, että sinne pääsy ei ollut niin helppoa, koska polku joka laaksoon vei, oli hyvin monimutkainen. Talvi kun tulisi niin ei kukaan pääsisi laaksoon edes käymään. Jollei ollut jollain tasolla hyvin taitava välttämään tuon vaikea kulkuisen reitin, joka oli lumen ja jään peitossa.
Laaksossa sijaitsevassa vuoressa oli iso luola jonka omisti lohikäärme naaras. Naaras lohikäärme oli palannut murha reissuiltaan kotioon nauttimaan rauhasta ja laakson kauneudesta. Tuo nelisiipinen lohikäärme makasi aivan luolansa yläpuolella vuoren tasanteella. Tuuli puhalsi hennosti ja taivas oli kirkas, jossei laskettu iltapäivän hattara pilviä. Aurinko ei paistanut, joka suorastaan piristi naarasta. Questrana kutsuttu lohikäärme venytteli siipiään ja raajojaan. Ruokaa pitäisi kanssa saalistaa, sillä nälkäkin oli alkamassa kasvaa. Naaras tiiraili ensin ylhäältä laakson alueita ja koitti katsoa, että mistä löytyisi riistaa. Tuolta seisomalta ei nähnyt mitään joten musta lohikäärme, joka omasi valkoista ja vihreää väriä kehossaan, nousi ilmaan ja syöksyi pitemmälle jonne ei nähnyt.
Jonkin matkan päässä näytti olevan oiva hirvi lauma. Virne nousi naaraan kasvoille ja tuo syöksyi hirvi lauman kimppuun. Muutamat nuoremmat hirvet pääsivät pakoon, joten paikalta viimeisenä alkoi lähteä liikkeelle vanhemmat yksilöt. Questra aukaisi kitansa ja päästi niin korkean äänen ilmaan, että hirvien tärykalvot särkyivät ja saivat nämä juoksemaan ympyrää. Lohikäärme syöksyi ja nappasi yhden ison hirven suuhunsa. Hän menisi syömään saaliinsa laakson kauniille aukealle. Questra laskeutui ja veti siipensä kiinni kehoonsa ja meni makuulleen.
Kauaa ei naaraalla mennyt syömisessä joten tuo oli päättänyt jäädä sitten nauttimaan ruokalepoaan tuolle aukealle, jonka nurmi oli vielä vihreä väriltään. Tuon aukean ympäröi tiheä metsä. Questra sulki silmänsä ja meni yhteen sykkyrään.
Laaksossa sijaitsevassa vuoressa oli iso luola jonka omisti lohikäärme naaras. Naaras lohikäärme oli palannut murha reissuiltaan kotioon nauttimaan rauhasta ja laakson kauneudesta. Tuo nelisiipinen lohikäärme makasi aivan luolansa yläpuolella vuoren tasanteella. Tuuli puhalsi hennosti ja taivas oli kirkas, jossei laskettu iltapäivän hattara pilviä. Aurinko ei paistanut, joka suorastaan piristi naarasta. Questrana kutsuttu lohikäärme venytteli siipiään ja raajojaan. Ruokaa pitäisi kanssa saalistaa, sillä nälkäkin oli alkamassa kasvaa. Naaras tiiraili ensin ylhäältä laakson alueita ja koitti katsoa, että mistä löytyisi riistaa. Tuolta seisomalta ei nähnyt mitään joten musta lohikäärme, joka omasi valkoista ja vihreää väriä kehossaan, nousi ilmaan ja syöksyi pitemmälle jonne ei nähnyt.
Jonkin matkan päässä näytti olevan oiva hirvi lauma. Virne nousi naaraan kasvoille ja tuo syöksyi hirvi lauman kimppuun. Muutamat nuoremmat hirvet pääsivät pakoon, joten paikalta viimeisenä alkoi lähteä liikkeelle vanhemmat yksilöt. Questra aukaisi kitansa ja päästi niin korkean äänen ilmaan, että hirvien tärykalvot särkyivät ja saivat nämä juoksemaan ympyrää. Lohikäärme syöksyi ja nappasi yhden ison hirven suuhunsa. Hän menisi syömään saaliinsa laakson kauniille aukealle. Questra laskeutui ja veti siipensä kiinni kehoonsa ja meni makuulleen.
Kauaa ei naaraalla mennyt syömisessä joten tuo oli päättänyt jäädä sitten nauttimaan ruokalepoaan tuolle aukealle, jonka nurmi oli vielä vihreä väriltään. Tuon aukean ympäröi tiheä metsä. Questra sulki silmänsä ja meni yhteen sykkyrään.