Post by Deleted on Sept 3, 2013 21:40:21 GMT 2
// xD Oli aivan pakko laittaa tollanen otsikko, anteeksi >.< Mutta siis Cheikki ja herra Reise, olkaat hyvät //
Hiekka. Muistoissa hiekka oli kauniin kellertävää, se tuntui pehmeältä jalkapohjissa ja hiekkaan jäi jalan jäljet. Hiekasta saattoi tehdä linnoja ja vähän vaikeampiakin veistoksia jos kärsivällisyyttä riitti. Hiekka tarttui kosteaan kehoon ja sen kuivettua, sai sen vain pyyhkäistä pois. Hiekka oli mukava muisto, siitä ei tullut mieleenkään yhtän pahaa sanaa, joita pieni lapsi keksisi. Tosin, parikymmentä vuotta myöhemmin, hiekka voi olla kaikkea muuta kuin kivaa, ainakin eräs puoli vampyyri ajatteli katsoessaan ikkunan takaa hiekkamyrskyä joka oli puhjennut äkkinäisesti Hartivessa.
Päivä oli alkanut pilvisellä säällä, joten nuori herra oli päättänyt lähteä käymään Hartivessa, ostamassa jotain Anin tulevia synttäreitä varten. Gabriel oli laittanut ylleen punaisen kauluspaidan ja sen päälle mustan liivin. Housut olivat tiukat (mustat) ja ruskeat ratsastus-saappaat ylettyivät polviin saakka. Päässä oli musta fedora. Viitta roikkui läheisessä naulakossa, johon nuori oli jättänyt sen tuppauduttuaan sisälle erääseen kahvilaan hiekkamyrskyn alettua.
"Tuo saattaa kestää parikin tuntia ennenkuin menee ohi" jotkut haastelivat. Gabriel murahti. Hänen olisi sittenkin pitänyt lähteä lentäen eikä hevosella. Hän voisi nyt lentää myrskyn yllä kotiin eikä olla pakonomaisesti sisätiloissa. Toivottavasti hevonen pärjäsi siellä vuokra tallissa. Vaikkakin, tallipojat olivat tuntuneet olevan asiansa osaavia nuoria miehiä, eivätköhän nämä yhdestä tammasta selviäisi.
Poika huokaisi ja väsyneenä hieroi kasvojaan. Mitä hän tekisi tässä kuppilassa pari tuntia? Aivan kuin kohtalon ivasta, vatsassa muljahti. Nooh, kaipa hän voisi syödä sitten kun täällä kerta oltiin. Gabriel antoi katseensa kiertää kahvilassa. Onneksi monet olivat paenneet koteihinsa joten kahvila ei ollut niin tupaten täynnä. Sinne saattaisi jopa mahtua istumaan. Gabriel änkesi ihmisten välistä tiskille, jossa nuori neito otti tilauksia vastaan. Neito pyyhkäisi otsalle kertyneitä hiki helmiä ja tämä mumisi jotain kun joku lihava mies vaati saada kaksi suklaakakkua. Gabriel koputti tätä lihavaa miestä harteille.
"Onko teillä kenties kemut ja vieraita tulossa tänne kahvilaan vai aiotteko syödä ne molemmat kakut ihan itse?" Gabriel kysyi nuorella viattomuudelaan saaden pyylevän miehen punastumaan ja tilaamaan salaatin. Nuori neito huojentui ja lihavan asiakkaan lähtiessä etsimään pöytää (tämä luultavasti veisi kokonaisen pöydän itselleen ja tarvitsisi kaksi tahi kolme tuolia takamuksensa alle) tämä heitti äänettömän kiitoksen Gabelle, joka vinkkasi neidolle silmää, saaden tämän punastumaan. Neidon lähtiessä tekemään salaattia, tiskin taakse tuli vähemmän hehkeä nyrpeä kasvoinen brunette, joka oli saavuttanut keski-iän. Tämä puhui robotti äänellä ja käski ihmisten mennä pöytään sillä aikaa kun tilauksia tehtäisiin. Gabriel katsoi naista tympeänä mutta loihti tekopirteän hymyn kasvoilleen kun tuli hänen vuoronsa.
"Ottaisin palan juustokakkua, kahvia ja viiniä" poika sanoi. Nainen katsoi häntä päästä varpaisiin.
"Ja ikää oli?"
"Voi, tehän saatte minut punastumaan, näytänkö todella niin nuorelta?" Gabriel kysyi silmä ripset räpsyen. Hän toivoi naisen nauravan. Mutta ei onnistunut. Nainen katsoi häntä silmiään räpyttämättä, tympeä ilme kasvoillaan. Pelkäsikö tämä naamansa halkevana jos tämä hymyilisi?
"Ikä" tämä toisti ja Gabrielin kerrottua olevansa 20, nainen nyökkäsi, käski Gaben menemään pöytään ja hävisi.
"Mokomakin hapatus" Gabriel mutisi kun lähti etsimään pöytää.
//Tälläinen surkea tällä kertaa ._. Koeta päästä tarinaan mukaan ^_^` //
Hiekka. Muistoissa hiekka oli kauniin kellertävää, se tuntui pehmeältä jalkapohjissa ja hiekkaan jäi jalan jäljet. Hiekasta saattoi tehdä linnoja ja vähän vaikeampiakin veistoksia jos kärsivällisyyttä riitti. Hiekka tarttui kosteaan kehoon ja sen kuivettua, sai sen vain pyyhkäistä pois. Hiekka oli mukava muisto, siitä ei tullut mieleenkään yhtän pahaa sanaa, joita pieni lapsi keksisi. Tosin, parikymmentä vuotta myöhemmin, hiekka voi olla kaikkea muuta kuin kivaa, ainakin eräs puoli vampyyri ajatteli katsoessaan ikkunan takaa hiekkamyrskyä joka oli puhjennut äkkinäisesti Hartivessa.
Päivä oli alkanut pilvisellä säällä, joten nuori herra oli päättänyt lähteä käymään Hartivessa, ostamassa jotain Anin tulevia synttäreitä varten. Gabriel oli laittanut ylleen punaisen kauluspaidan ja sen päälle mustan liivin. Housut olivat tiukat (mustat) ja ruskeat ratsastus-saappaat ylettyivät polviin saakka. Päässä oli musta fedora. Viitta roikkui läheisessä naulakossa, johon nuori oli jättänyt sen tuppauduttuaan sisälle erääseen kahvilaan hiekkamyrskyn alettua.
"Tuo saattaa kestää parikin tuntia ennenkuin menee ohi" jotkut haastelivat. Gabriel murahti. Hänen olisi sittenkin pitänyt lähteä lentäen eikä hevosella. Hän voisi nyt lentää myrskyn yllä kotiin eikä olla pakonomaisesti sisätiloissa. Toivottavasti hevonen pärjäsi siellä vuokra tallissa. Vaikkakin, tallipojat olivat tuntuneet olevan asiansa osaavia nuoria miehiä, eivätköhän nämä yhdestä tammasta selviäisi.
Poika huokaisi ja väsyneenä hieroi kasvojaan. Mitä hän tekisi tässä kuppilassa pari tuntia? Aivan kuin kohtalon ivasta, vatsassa muljahti. Nooh, kaipa hän voisi syödä sitten kun täällä kerta oltiin. Gabriel antoi katseensa kiertää kahvilassa. Onneksi monet olivat paenneet koteihinsa joten kahvila ei ollut niin tupaten täynnä. Sinne saattaisi jopa mahtua istumaan. Gabriel änkesi ihmisten välistä tiskille, jossa nuori neito otti tilauksia vastaan. Neito pyyhkäisi otsalle kertyneitä hiki helmiä ja tämä mumisi jotain kun joku lihava mies vaati saada kaksi suklaakakkua. Gabriel koputti tätä lihavaa miestä harteille.
"Onko teillä kenties kemut ja vieraita tulossa tänne kahvilaan vai aiotteko syödä ne molemmat kakut ihan itse?" Gabriel kysyi nuorella viattomuudelaan saaden pyylevän miehen punastumaan ja tilaamaan salaatin. Nuori neito huojentui ja lihavan asiakkaan lähtiessä etsimään pöytää (tämä luultavasti veisi kokonaisen pöydän itselleen ja tarvitsisi kaksi tahi kolme tuolia takamuksensa alle) tämä heitti äänettömän kiitoksen Gabelle, joka vinkkasi neidolle silmää, saaden tämän punastumaan. Neidon lähtiessä tekemään salaattia, tiskin taakse tuli vähemmän hehkeä nyrpeä kasvoinen brunette, joka oli saavuttanut keski-iän. Tämä puhui robotti äänellä ja käski ihmisten mennä pöytään sillä aikaa kun tilauksia tehtäisiin. Gabriel katsoi naista tympeänä mutta loihti tekopirteän hymyn kasvoilleen kun tuli hänen vuoronsa.
"Ottaisin palan juustokakkua, kahvia ja viiniä" poika sanoi. Nainen katsoi häntä päästä varpaisiin.
"Ja ikää oli?"
"Voi, tehän saatte minut punastumaan, näytänkö todella niin nuorelta?" Gabriel kysyi silmä ripset räpsyen. Hän toivoi naisen nauravan. Mutta ei onnistunut. Nainen katsoi häntä silmiään räpyttämättä, tympeä ilme kasvoillaan. Pelkäsikö tämä naamansa halkevana jos tämä hymyilisi?
"Ikä" tämä toisti ja Gabrielin kerrottua olevansa 20, nainen nyökkäsi, käski Gaben menemään pöytään ja hävisi.
"Mokomakin hapatus" Gabriel mutisi kun lähti etsimään pöytää.
//Tälläinen surkea tällä kertaa ._. Koeta päästä tarinaan mukaan ^_^` //