Post by Himwath on Sept 3, 2013 18:58:55 GMT 2
Roy tajusi tilanteen vakavuuden, kun kylmä merivesi ympäröi hänet.
Hän yritti kiemurrella irti ketjuista, mutta ne eivät antaneet tuumaakaan periksi, ja niin solakka kuin vampyyri olikin, hän oli huolellisesti paketissa.
Ja päivä oli alkanut niin lupaavasti.
Laiva olisi sinä iltana purjetinut satamaan mantereella, ja nuori parantaja pääsisi viimein eroon Harmaaluodosta ja sen kalmankatkuisesta ympäristöstä. Ilma oli harmaa ja sateinen, mutta tunnelma oli hyvä jopa siinä määrin, että kirpeä tuuli ei tuntunut missään.
Roy oli ollut äärimmäisen hyvällä tuulella, jopa niinkin paljon, että ei ollut osannut odottaa mieshistön kolkkaavan häntä. He sitoivat hänet kiinni ja odottelivat että mies tuli tolkkuihinsa.
Vampyyri ei vieläkään käsittänyt kunnolla, miksi miehistö halusi heittää hänet yli laidan. Ehkä he pelkäsivät häntä (mikä oli aika pieni todennäköisyys - Roy ei ollut mitenkään erityisen kauhua herättävä) tai ehkä he uskoivat hänen saaneen tartunnan (mikä oli huomattavasti todennäköisempää). Hän oli juuri avannut suunsa sanoakseen jotain vastaan, kun miehistön jäsenet olivat kovakourasesti kipanneet vampyyrin laidan oli meren harmaaseen syliin.
Ja tässä sitä nyt oltiin.
Hän vajosi hiljalleen kohti mustia pohjamutia (miehistö oli ollut sen verran armoollinen, ettei ollut sitonut häneetn ylimääräistä painoa) ja vaikka hän kuinka yritti riuhtoa itseään vapaaksi, uppoaminen ei loppunut, eikä ketjut löystyneet.
Totta puhuakseen Roy ei ollut ihan varma, kykenikö hukkumaan, eikä olisi ollut erityisen innokas ottamaan selvääkään, mutta koska tilanne oli mikä oli, hänellä ei oikein ollut vaihtoehtoja.
Joten hän päätti, että oli täysin aiheellista hätääntyä.
///UUUUGH! Kökkö. Mutta koeta, Akuro, saada jotain selvää 8,D //
Hän yritti kiemurrella irti ketjuista, mutta ne eivät antaneet tuumaakaan periksi, ja niin solakka kuin vampyyri olikin, hän oli huolellisesti paketissa.
Ja päivä oli alkanut niin lupaavasti.
Laiva olisi sinä iltana purjetinut satamaan mantereella, ja nuori parantaja pääsisi viimein eroon Harmaaluodosta ja sen kalmankatkuisesta ympäristöstä. Ilma oli harmaa ja sateinen, mutta tunnelma oli hyvä jopa siinä määrin, että kirpeä tuuli ei tuntunut missään.
Roy oli ollut äärimmäisen hyvällä tuulella, jopa niinkin paljon, että ei ollut osannut odottaa mieshistön kolkkaavan häntä. He sitoivat hänet kiinni ja odottelivat että mies tuli tolkkuihinsa.
Vampyyri ei vieläkään käsittänyt kunnolla, miksi miehistö halusi heittää hänet yli laidan. Ehkä he pelkäsivät häntä (mikä oli aika pieni todennäköisyys - Roy ei ollut mitenkään erityisen kauhua herättävä) tai ehkä he uskoivat hänen saaneen tartunnan (mikä oli huomattavasti todennäköisempää). Hän oli juuri avannut suunsa sanoakseen jotain vastaan, kun miehistön jäsenet olivat kovakourasesti kipanneet vampyyrin laidan oli meren harmaaseen syliin.
Ja tässä sitä nyt oltiin.
Hän vajosi hiljalleen kohti mustia pohjamutia (miehistö oli ollut sen verran armoollinen, ettei ollut sitonut häneetn ylimääräistä painoa) ja vaikka hän kuinka yritti riuhtoa itseään vapaaksi, uppoaminen ei loppunut, eikä ketjut löystyneet.
Totta puhuakseen Roy ei ollut ihan varma, kykenikö hukkumaan, eikä olisi ollut erityisen innokas ottamaan selvääkään, mutta koska tilanne oli mikä oli, hänellä ei oikein ollut vaihtoehtoja.
Joten hän päätti, että oli täysin aiheellista hätääntyä.
///UUUUGH! Kökkö. Mutta koeta, Akuro, saada jotain selvää 8,D //