Post by Junie on Apr 9, 2013 19:48:03 GMT 2
Pojankoltiaisesta lähtien Jerome oli kuullut lennokkaita tarinoita Idän Valtiattaren linnoituksesta, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän pääsi näkemään paikan omin silmin. Vesiputouksen takana avautui suuri, kupolimainen luola, jonka perällä kohosi silmiä hivelevä linna, joka muodoltaan muistutti koralliriuttaa.
Matka oli kestänyt useita viikkoja, eivätkä sääolosuhteet olleet suosineet metsäläistä, minkä vuoksi hän näytti reissussa rähjääntyneeltä. Takissa oli käsivarren kohdalla reikä ja kuivunutta verta muistona kahnauksesta hiisien kanssa miehen ratsastettua väijytykseen pohjoisen metsän laita-alueella. Leukaa koristi parin päivän ikäinen parransänki, jota Jerome parhaillaan raapi mietteliäänä.
"Missä ihmeessä on sisäänkäynti?", mies kummasteli puoliääneen ärtymyksen tuoma ryppy otsallaan. Hänen ratsunsa hirnahti ja kuopi lumista maata.
Syy siihen, miksi hän oli eksynyt Lyrathin itärannikolle vuodenaikana, jolloin suurinosa Lyrathilaisista vältti matkustamista henkeen ja vereen, oli hänen työnantajansa Valtias Discrepo. Nehralla oli ehkä hallussaan vetehisten vanhaa perimätietoa, josta saattaisi paljastua erään maagisen esineen sijainti. Ehkä.
Palvelijalle tuli inhottava tunne, että näin oli tapahtunut joskus aikaisemminkin...
Jerome oli jättänyt mainitsematta Forylille aiemmasta tapaamisestaan Itäisen valtiattaren kanssa, mutta ei se tieto olisi estänyt miestä lähettämästä metsäläistä matkaan.
Palvelija tiesi jo, ettei tehtävästä tulisi helppoa ja vilkaisi vaistomaisesti ratsunsa selkään sidottuja kantamuksia, jotka sisälsivät erilaisia lahjuksia jääräpäisen valtiattaren pehmittämiseksi.
//Jäykkä aloitus, mutta aloitus kuitenkin. Deltamary Nehran kanssa, tännepäin! C; \\
Matka oli kestänyt useita viikkoja, eivätkä sääolosuhteet olleet suosineet metsäläistä, minkä vuoksi hän näytti reissussa rähjääntyneeltä. Takissa oli käsivarren kohdalla reikä ja kuivunutta verta muistona kahnauksesta hiisien kanssa miehen ratsastettua väijytykseen pohjoisen metsän laita-alueella. Leukaa koristi parin päivän ikäinen parransänki, jota Jerome parhaillaan raapi mietteliäänä.
"Missä ihmeessä on sisäänkäynti?", mies kummasteli puoliääneen ärtymyksen tuoma ryppy otsallaan. Hänen ratsunsa hirnahti ja kuopi lumista maata.
Syy siihen, miksi hän oli eksynyt Lyrathin itärannikolle vuodenaikana, jolloin suurinosa Lyrathilaisista vältti matkustamista henkeen ja vereen, oli hänen työnantajansa Valtias Discrepo. Nehralla oli ehkä hallussaan vetehisten vanhaa perimätietoa, josta saattaisi paljastua erään maagisen esineen sijainti. Ehkä.
Palvelijalle tuli inhottava tunne, että näin oli tapahtunut joskus aikaisemminkin...
Jerome oli jättänyt mainitsematta Forylille aiemmasta tapaamisestaan Itäisen valtiattaren kanssa, mutta ei se tieto olisi estänyt miestä lähettämästä metsäläistä matkaan.
Palvelija tiesi jo, ettei tehtävästä tulisi helppoa ja vilkaisi vaistomaisesti ratsunsa selkään sidottuja kantamuksia, jotka sisälsivät erilaisia lahjuksia jääräpäisen valtiattaren pehmittämiseksi.
//Jäykkä aloitus, mutta aloitus kuitenkin. Deltamary Nehran kanssa, tännepäin! C; \\