Post by Deleted on Mar 25, 2013 22:13:41 GMT 2
//Tässä mennään jo vähän kesän puolella ;D //
Kesä oli saapunut Lyrathiin tuoden mukanaan aurinkoiset päivät, laulavat linnut ja metsiköissä rätisevät eläimet. Lapset leikkivät pihoilla ja poluilla, monet uskalikot uiskentelivat yhä kylmissä puroissa tai järvissä. Kauppiaat lakaisivat pihaa ennen kuin avasivat ovet ostajille, joku keräsi roskia.
Torilla myyjät huusivat kilpaa ohi kulkijoita ostamaan tuotteitaan ja grillasivat ties kuka mitäkin hiilloksilla. Tori haisi/tuoksui erilaisille ruoka-aineille.
Päivä ei ollut puolessakaan mutta torilla oli paljon populaa. Siellä oli myös kaksi metäläsitä, tai noh, toinen oli puoli metsäläinen.
Stephan Woodheart, yli sata vuotias metsäläinen, kulki torilla kuin kotonaan. Tällä oli yllään sammaleen vihreät housut ja tunika, ruskea viitta ja saappaat. Viitan alle oli piilotettu miekka. Mies oli komean näköinen, tästä näki heti että tämä nauroi paljon, silmien juuressa kertovat nauru rypyt kielivät asian. Mis osti pussillisen omenoita erään kojun äärestä ja otti sitten kiinni uhkea muotoisen naisen joka oli jatkanut kävelyään miehen jäätyä ostamaan omenat. Nainen oli kalpeahkon näköinen mutta muuten tämä näytti olevan kunnossa. Tämän vaalea tukka oli kynitty ja nousi pystyyn, oluen keltaiset silmät tiirailivat kojuja ja nenä nyrpistyi hieman kun hän haistoi ne eri hajut... kuvottavaa. Toisin kuin yleensä, nainen oli piilottanut uhkeat muotonsa vaalean lilan tunikan alle ja koristanut näkymää nahkavyöllä. Mustat housut myötäilivät takamusta ja kuluneet saappaat potkivat kiviä. Naisella oli reisikotelo, johon oli tunkettu tikari.
Pussi rapisi ja naisen eteen ilmestyi omena.
"Syö. Näytät kalpealta" mies sanoi naiselle, joka otti vastahakoisesti omenan vastaan. Blondi irvisti.
"Tämä lihan haju on pistävä. Eikö se haise sinun nenääsi?" Niki kysyi ja haukkasi omenaa. Kyllä hän pystyi syömään lihaakin, jopa nauttikin siitä mutta jostain syystä pelkkä lihan haju sai vatsan vääntelemään ikävästi. Mies naurahti.
"Olen tottunut siihen. Joskus mietin miltä liha maistuu koska se näyttää hyvältä mutta en tohdi pilata terveyttäni kokeilun takia" mies myhäili ja katsoi kaihoisasti liha varrasta. Niki nieli oksennusta joka pyrki nousemaan ylös. Stephan ei onneksi nähnyt sitä, mutta jotain muuta mies näki.
"Hei, eikös tuo ole Artigus? Luulin hänen olevan Drienissä" mies sanoi ja kuikkuili väkijoukkoon. Niki katsahti nopeasti setänsä osoittamaan suuntaan.
"Niin hänen pitäisikin olla. Taitaa ukon rähjä lintsata töistään" Niki sanoi tuhahtaen. Mokoma pelle... pilasi puhdistajien maineen roikkumalla täällä kun tämä piti olla Drienissä hoitamassa tehtäväänsä! Stephanin ilm synkkeni.
"Menen juttelemaan hänelle. Käyppäs sillä aikaa hakemassa minulle se tikari sepän luota, käyhän se kultaseni?" setä sanoi, taputti naista olalle ennenkuin katosi, odottamata vastausta.
"Kyllä kyllä" nainen mutisi ja lähti kohti torin reunaa.
Juuri kun Niki uskoi pääseensä pois hajujen sekamelskasta, joku myyjä työnsi liha pussin naisen nenän alle.
"Osta osta!" nainen kimitti katsoen Nikiä ahnaasti. Blondin silmät pyörähtivät, tämä painoi kätensä suun eteen ja juoksi. Ja pysähtyi vasta sitten kun oli kujalla ja oksensi sisuksensa pitkin mukulakiviä. Joku ohikulkija mutisi jotain krapulaisista ääliöistä. Nainen oksensi lisää ja pyyhki sitten vapisevana suunsa hihaan.
"Typerä flunssa" nainen mutisi heikosti ja tärisi kuin horkassa ottaessaan tukea seinästä.
//Himiii~ //
Kesä oli saapunut Lyrathiin tuoden mukanaan aurinkoiset päivät, laulavat linnut ja metsiköissä rätisevät eläimet. Lapset leikkivät pihoilla ja poluilla, monet uskalikot uiskentelivat yhä kylmissä puroissa tai järvissä. Kauppiaat lakaisivat pihaa ennen kuin avasivat ovet ostajille, joku keräsi roskia.
Torilla myyjät huusivat kilpaa ohi kulkijoita ostamaan tuotteitaan ja grillasivat ties kuka mitäkin hiilloksilla. Tori haisi/tuoksui erilaisille ruoka-aineille.
Päivä ei ollut puolessakaan mutta torilla oli paljon populaa. Siellä oli myös kaksi metäläsitä, tai noh, toinen oli puoli metsäläinen.
Stephan Woodheart, yli sata vuotias metsäläinen, kulki torilla kuin kotonaan. Tällä oli yllään sammaleen vihreät housut ja tunika, ruskea viitta ja saappaat. Viitan alle oli piilotettu miekka. Mies oli komean näköinen, tästä näki heti että tämä nauroi paljon, silmien juuressa kertovat nauru rypyt kielivät asian. Mis osti pussillisen omenoita erään kojun äärestä ja otti sitten kiinni uhkea muotoisen naisen joka oli jatkanut kävelyään miehen jäätyä ostamaan omenat. Nainen oli kalpeahkon näköinen mutta muuten tämä näytti olevan kunnossa. Tämän vaalea tukka oli kynitty ja nousi pystyyn, oluen keltaiset silmät tiirailivat kojuja ja nenä nyrpistyi hieman kun hän haistoi ne eri hajut... kuvottavaa. Toisin kuin yleensä, nainen oli piilottanut uhkeat muotonsa vaalean lilan tunikan alle ja koristanut näkymää nahkavyöllä. Mustat housut myötäilivät takamusta ja kuluneet saappaat potkivat kiviä. Naisella oli reisikotelo, johon oli tunkettu tikari.
Pussi rapisi ja naisen eteen ilmestyi omena.
"Syö. Näytät kalpealta" mies sanoi naiselle, joka otti vastahakoisesti omenan vastaan. Blondi irvisti.
"Tämä lihan haju on pistävä. Eikö se haise sinun nenääsi?" Niki kysyi ja haukkasi omenaa. Kyllä hän pystyi syömään lihaakin, jopa nauttikin siitä mutta jostain syystä pelkkä lihan haju sai vatsan vääntelemään ikävästi. Mies naurahti.
"Olen tottunut siihen. Joskus mietin miltä liha maistuu koska se näyttää hyvältä mutta en tohdi pilata terveyttäni kokeilun takia" mies myhäili ja katsoi kaihoisasti liha varrasta. Niki nieli oksennusta joka pyrki nousemaan ylös. Stephan ei onneksi nähnyt sitä, mutta jotain muuta mies näki.
"Hei, eikös tuo ole Artigus? Luulin hänen olevan Drienissä" mies sanoi ja kuikkuili väkijoukkoon. Niki katsahti nopeasti setänsä osoittamaan suuntaan.
"Niin hänen pitäisikin olla. Taitaa ukon rähjä lintsata töistään" Niki sanoi tuhahtaen. Mokoma pelle... pilasi puhdistajien maineen roikkumalla täällä kun tämä piti olla Drienissä hoitamassa tehtäväänsä! Stephanin ilm synkkeni.
"Menen juttelemaan hänelle. Käyppäs sillä aikaa hakemassa minulle se tikari sepän luota, käyhän se kultaseni?" setä sanoi, taputti naista olalle ennenkuin katosi, odottamata vastausta.
"Kyllä kyllä" nainen mutisi ja lähti kohti torin reunaa.
Juuri kun Niki uskoi pääseensä pois hajujen sekamelskasta, joku myyjä työnsi liha pussin naisen nenän alle.
"Osta osta!" nainen kimitti katsoen Nikiä ahnaasti. Blondin silmät pyörähtivät, tämä painoi kätensä suun eteen ja juoksi. Ja pysähtyi vasta sitten kun oli kujalla ja oksensi sisuksensa pitkin mukulakiviä. Joku ohikulkija mutisi jotain krapulaisista ääliöistä. Nainen oksensi lisää ja pyyhki sitten vapisevana suunsa hihaan.
"Typerä flunssa" nainen mutisi heikosti ja tärisi kuin horkassa ottaessaan tukea seinästä.
//Himiii~ //