Post by Catsha on Dec 1, 2012 18:39:30 GMT 2
//Princess ja Kami. Viimeinen nuuhkaus on täällä! Se lemuaa!//
Lorenzo hymyili miehelle, joka napautti jalkaansa epämääräisesti. Mies oli hyvinkin epämieluisaa seuraa, sillä lemusi kuin rankkitynnyri. Silti Lore sieti miestä – tämä kun kertoi hyödylliset tiedot kauppalaivojen reiteistä. Lorella ei ollut maailman puhtaimmat jauhot pussista – häneltä kun löytyi ties mitä takataskuista.
”Niin, ni se Frind, se nostaa ankkurit kolme viikon päästä. Menossa Groidan kylän pikkuseen satamaan hakemaan jotain. Siinä välissä on tilasuus” Mies selitti Lorelle paksu käsivarsi heiluen. Ajamaton sänki komeili miehen pulleilla kasvoilla. Valtava ihravuori istui nurkassa, niin, että näki ovelle. Lore olisi halunnut istua siellä, mutta ei hän oikein voinut pyytää ihrakasaa siirtymään, tämä kun oli tullut ensin.
Samassa ovesta pölähti paikalle joukko vartioston sotilaita.
”Meillä on pidätysmääräys Fred Samiosta!” yksi ilmoitti. Ihrakasa kalpeni. Kyseinen määräyskoski häntä. Vartiosto tunsikin hänet ulkonältä, sillä äkkäsi tämän nopeasti.
Vartiostolle alistuneena hän antautui – hän oli liian laiska tapellakseen.
”Hei! Olis kai parasta ottaa tämäkin tyyppi kiinni!” yksi vartiostosotilaista huomautti tarkoittaen Lorenzoa. Lore näytti hölmistyneeltä.
”Mitä?” Hän kysyi . vartiosotilas kumartui hänen puoleen.
”Rikollisten kanssa veljeily on hyvinkin epäilyttävää. Varsinkin sinunlaiseltasi aatelismieheltä” tämä sanoi. Lore pudisteli päätään.
”Ehei, ei sentään. Tuo tyyppi haki töitä, mutta halusin tavata hänet täällä.En kyllä ajatellut ottaa töihin” Lore sanoi sukkelasti. Ei kuitenkaan liian, jotta se ei olisi ollut epäilyttävää.
”Hyvä. Mutta annas olla viimeinen kerta” vartiosotilas sanoi. He häipyivät ärtyisä Samio matkassaan. Lore huokasi. Ei mitään kunnioitusta… Samassa kolme vartiosotilasta palasi.
”Taidat tulla sitenkin mukaan. Arvelimmkin, että Samiolla on joku työnantaja” tämä sanoi.
”Ja Samioko väittää minua olevan hänen työnantajansa?” Lore kysyi.Vartiosotilas nyökkäsi osoittaen keihään kärjellä Loren rintaa.
”Se liero! kun ei ota töihin, sitä puhutaan heti pahaa!” Lore sanoi kiivaasti. ”En ikinä luota näihin tyyppeihin. Epäluotettavia!” Vartiosotilaat katselivat hetken toisiaan. Lore puhui asiaa. Samio oli niitä tyyppejä, jotka painoivat assenteella ”jos minulla ei ole kivaa, ei ole sinullakaa.” Tunnettu tosiasia, joten oli hyvinkin mahdollista, että Lore puhui totta.
”Jos valehtelet…Kadut sitä päivää kun synnyit” vartiosotilas sanoi. Lore nyökkäsi, kuin asian olevan selvä ja vartiosotilaiden oli turha huolehtia tästä.
Synkästi mulkoillen hän korjasi tavaransa, aivan rauhallisesti.”En totisesti ole nähnyt tuota tyyppiä ennen kuin tänään. Saisinko nyt mennä?” Lore sanoi. Hän heilautti reppunsa selkään. Vartiosotilaiden kapteeni nyökkäsi.
Lore lähti astelemaan rauhallisesti poispäin, Samion ohi. Lore virnisti tälle synkästi.
”Ehkä ensikerralla” hän sanoi. Samio mulkoili Lorea raivoisasti. Lore käveli alas katua ja kääntyi kulmasta. Ja pisti juoksuksi. Samio olisi varmasti hetken kuluttua vapaa. sitä miestä eivät pidätellyt mikään ja Lore lukeutuisi pian hänen mustalle listalleen. Raivoissaan, tämä etsisi Loren käsiinsä ja hupsista, joltakulta murtui kallo. Oli siis parempi antaa miehen rauhoittua…
Lore hiljensi vauhtiaan. hän oli kevyesti hengästynyt. Hän pysähtyi. Hän oli kaupungin laidalla. Huokaisten hän vilkaisi taakseen. Aaatelisherra oli painanut muutaman sata metriä suhteelisen kovaa kyytiä, mutta hänellä oli aateliseksi hyvä kunto. Hänellä oli hyvin kuluttava elämäntapa…
Lore käänsi katseensa autiosta kadusta niitylle edessään. Ja hätkähti. Aukiolla oli sirkus! Miten Lore ei ollut tietoinen tästä? Hiukan ärsyyntyneenä omaan kykyynsä huomata asioita, hän lähti kävelemään lähemmäs. Ovella oli ihmisiä jonossa. ilmeisesti näytös oli alkamassa! Lore hymyili ja lähti kävelemään kohti ovea.
Pian hän istuikin paikallaan, eturivissä. Hymyillen hän valmistautui nauttimaan varmasti lumoavasta sirkusesityksestä. Hän olisi turvassa Samiolta ja turvassa katuvartiostolta, josko nämä sattuisivat saamaan amiolta tarpeeksi todisteita. Tänään elämä hymyili hänelle, vaikka ehkä ei siltä näyttänyt. Päivä oli ollut joka tapauksessa varsin mukava, sillä Samio aiheutti aina ongelmia hänelle. Eikä sille voinut mitään. Mies osasi kuitenkin ajatella aivoillaan, joten oli lyömätön apu vakoojien johdossa.
//Romaaaaani.....//
Lorenzo hymyili miehelle, joka napautti jalkaansa epämääräisesti. Mies oli hyvinkin epämieluisaa seuraa, sillä lemusi kuin rankkitynnyri. Silti Lore sieti miestä – tämä kun kertoi hyödylliset tiedot kauppalaivojen reiteistä. Lorella ei ollut maailman puhtaimmat jauhot pussista – häneltä kun löytyi ties mitä takataskuista.
”Niin, ni se Frind, se nostaa ankkurit kolme viikon päästä. Menossa Groidan kylän pikkuseen satamaan hakemaan jotain. Siinä välissä on tilasuus” Mies selitti Lorelle paksu käsivarsi heiluen. Ajamaton sänki komeili miehen pulleilla kasvoilla. Valtava ihravuori istui nurkassa, niin, että näki ovelle. Lore olisi halunnut istua siellä, mutta ei hän oikein voinut pyytää ihrakasaa siirtymään, tämä kun oli tullut ensin.
Samassa ovesta pölähti paikalle joukko vartioston sotilaita.
”Meillä on pidätysmääräys Fred Samiosta!” yksi ilmoitti. Ihrakasa kalpeni. Kyseinen määräyskoski häntä. Vartiosto tunsikin hänet ulkonältä, sillä äkkäsi tämän nopeasti.
Vartiostolle alistuneena hän antautui – hän oli liian laiska tapellakseen.
”Hei! Olis kai parasta ottaa tämäkin tyyppi kiinni!” yksi vartiostosotilaista huomautti tarkoittaen Lorenzoa. Lore näytti hölmistyneeltä.
”Mitä?” Hän kysyi . vartiosotilas kumartui hänen puoleen.
”Rikollisten kanssa veljeily on hyvinkin epäilyttävää. Varsinkin sinunlaiseltasi aatelismieheltä” tämä sanoi. Lore pudisteli päätään.
”Ehei, ei sentään. Tuo tyyppi haki töitä, mutta halusin tavata hänet täällä.En kyllä ajatellut ottaa töihin” Lore sanoi sukkelasti. Ei kuitenkaan liian, jotta se ei olisi ollut epäilyttävää.
”Hyvä. Mutta annas olla viimeinen kerta” vartiosotilas sanoi. He häipyivät ärtyisä Samio matkassaan. Lore huokasi. Ei mitään kunnioitusta… Samassa kolme vartiosotilasta palasi.
”Taidat tulla sitenkin mukaan. Arvelimmkin, että Samiolla on joku työnantaja” tämä sanoi.
”Ja Samioko väittää minua olevan hänen työnantajansa?” Lore kysyi.Vartiosotilas nyökkäsi osoittaen keihään kärjellä Loren rintaa.
”Se liero! kun ei ota töihin, sitä puhutaan heti pahaa!” Lore sanoi kiivaasti. ”En ikinä luota näihin tyyppeihin. Epäluotettavia!” Vartiosotilaat katselivat hetken toisiaan. Lore puhui asiaa. Samio oli niitä tyyppejä, jotka painoivat assenteella ”jos minulla ei ole kivaa, ei ole sinullakaa.” Tunnettu tosiasia, joten oli hyvinkin mahdollista, että Lore puhui totta.
”Jos valehtelet…Kadut sitä päivää kun synnyit” vartiosotilas sanoi. Lore nyökkäsi, kuin asian olevan selvä ja vartiosotilaiden oli turha huolehtia tästä.
Synkästi mulkoillen hän korjasi tavaransa, aivan rauhallisesti.”En totisesti ole nähnyt tuota tyyppiä ennen kuin tänään. Saisinko nyt mennä?” Lore sanoi. Hän heilautti reppunsa selkään. Vartiosotilaiden kapteeni nyökkäsi.
Lore lähti astelemaan rauhallisesti poispäin, Samion ohi. Lore virnisti tälle synkästi.
”Ehkä ensikerralla” hän sanoi. Samio mulkoili Lorea raivoisasti. Lore käveli alas katua ja kääntyi kulmasta. Ja pisti juoksuksi. Samio olisi varmasti hetken kuluttua vapaa. sitä miestä eivät pidätellyt mikään ja Lore lukeutuisi pian hänen mustalle listalleen. Raivoissaan, tämä etsisi Loren käsiinsä ja hupsista, joltakulta murtui kallo. Oli siis parempi antaa miehen rauhoittua…
Lore hiljensi vauhtiaan. hän oli kevyesti hengästynyt. Hän pysähtyi. Hän oli kaupungin laidalla. Huokaisten hän vilkaisi taakseen. Aaatelisherra oli painanut muutaman sata metriä suhteelisen kovaa kyytiä, mutta hänellä oli aateliseksi hyvä kunto. Hänellä oli hyvin kuluttava elämäntapa…
Lore käänsi katseensa autiosta kadusta niitylle edessään. Ja hätkähti. Aukiolla oli sirkus! Miten Lore ei ollut tietoinen tästä? Hiukan ärsyyntyneenä omaan kykyynsä huomata asioita, hän lähti kävelemään lähemmäs. Ovella oli ihmisiä jonossa. ilmeisesti näytös oli alkamassa! Lore hymyili ja lähti kävelemään kohti ovea.
Pian hän istuikin paikallaan, eturivissä. Hymyillen hän valmistautui nauttimaan varmasti lumoavasta sirkusesityksestä. Hän olisi turvassa Samiolta ja turvassa katuvartiostolta, josko nämä sattuisivat saamaan amiolta tarpeeksi todisteita. Tänään elämä hymyili hänelle, vaikka ehkä ei siltä näyttänyt. Päivä oli ollut joka tapauksessa varsin mukava, sillä Samio aiheutti aina ongelmia hänelle. Eikä sille voinut mitään. Mies osasi kuitenkin ajatella aivoillaan, joten oli lyömätön apu vakoojien johdossa.
//Romaaaaani.....//