Post by Caldera on Nov 30, 2012 11:45:35 GMT 2
[Peli on jatkoa täältä.
Räyhä, saat myös käytellä Jeremiahia sujuvuuden nimissä, hän kun on tavallaan sivuhahmo :>]
Navire reagoin samoin kuin Ace. Hän heittäytyi erään pöydän alle toivoen, että risainen pöytäliina suojaisi häntä edes hieman. Ace kuitenkin onnistui tönäisemään jakkaran ja miehet huomasivat heidät sillä samalla sekunnilla.
Ennen kuin Navire ehti edes tajuta, mistä miehet ja Ace puhuivat, hän kuuli tuskanhuudon. Kohotettuaan katseensa hän näki toisen miehen pitelevän kasvojaan. Hän tunsi Acen käden käsivarressaan ja lähti juoksemaan tämän kanssa rappusia ylös. Hänen sydämensä hakkasi niin lujaa, että korvissa soi. Lopulta he olivat juosseet niin ylös, että valo tulvi viimeisten rappusten aukosta ulos.
"Nopeasti", Navire mutisi ja lähti loikkimaan portaita kaksi tai kolme kerrallaan.
Acen ehdotus kuulosti hyvältä, loikasta tulisi kyllä iso, mutta he olivat pieniä ja solakoita. Ei heidän kävisi kuinkaan. Ja satama-altaassa ei olisi hengenvaarallisia kiviä, mistä isoisä jaksoi aina muistuttaa.
Heidän retkensä kuitenkin päättyi, kun Ace törmäsi pitkään, tummaan mieheen. Navire kaatui kaatuneeseen Aceen ja yhdessä he makasivat keskellä merimiehiä. Navire pani myös merkille, etteivät he olleet enää satamassa. Sataman vartiotornien huiput erottuivat jo monen sadan metrin päässä.
Navire nousi seisomaan ja kohotti kätensä, valmistautuen käyttämään magiaansa. Ace pääsi nousemaan hänen altaan ja nosti ritsansa valmiiksi.
Tilanne näytti huolestuttavalta, ottaen huomioon, että tilanne oli 2 vastaan 10, ja lisää miehiä roikkui varmasti köysissä lakeutumassa alas.
"Mitä te teette täällä?" Kapteeni kysyi. Hänen äänensä ei ollut niin kylmä, kuin alhaalla olleiden miesten.
"Löysimme heidät ruumasta", toinen miehistä sanoi kiskaisi miekan vyöltään. Hän osoitti miekalla poikia. Naviren selkää pitkin kiiri pakokauhun tunne.
"Laita se pois", kapteeni sanoi. "Viedään pojat alakertaan ja jätetään heidät seuraavassa satamassa pois. He eivät saa aiheuttaa harmia." Kun nämä kaksi alhaalla tavattua äkäpussia yrittivät tarttua heihin, Navire heilautti käsiään saaden läheisessä likaämpärissä olevan veden nousemaan ja liitämään ilman halki. Hän sai muokattua vedestä ruoskan käsivarsiensa jatkoksi, ja pystyi nopealla heilautuksella kaatamaan kolme miestä.
"Mennään", Navire sanoi ja loikkasi miesten yli. Hän lähti juoksemaan kohti laitaa, mutta hän ei ehtinyt kauas, kun hänen edessään oli kaksi uutta miestä. Nämä olivat kaivaneet miekkansa vyöltään ja valmistautuivat iskemään poikaa. Navire kuitenkin toisti edellisen temppunsa, adrealiinin virratesa hänen suonissaan. Juuri kun hän sai tukevan otteen kaiteesta, valmistautuen hyppäämään yli, hän tunsi kylmät kädet lanteillaan. Ne kiskaisivat hänet takaisin laivaan. Navire heilutti vesikäsiään yrittäen kaataa häntä pitelevän miehen.
Mutta pyristeltyään hetken, hän tunsi, miten vesi hänen käsivarsistaan "putosi" takaisin kannelle. Häntä alkoi pyörryttää ja hän piti itsensä vaivoin hereillä. Navire tajusi liian myöhään käyttäneensä liian suurta temppua liian kauan.
"Viekää heidät nyt alas. En halua häiriöitä", Navire kuuli jostain kaukaa. Hän yritti pitää silmänsä auki, mutta tunsi niiden painuvan hitaasti kiinni. Hän vajosi hiljaiseen pimeyteen.
[Sori, tuli kiireessä vähän tökkö]
Räyhä, saat myös käytellä Jeremiahia sujuvuuden nimissä, hän kun on tavallaan sivuhahmo :>]
Navire reagoin samoin kuin Ace. Hän heittäytyi erään pöydän alle toivoen, että risainen pöytäliina suojaisi häntä edes hieman. Ace kuitenkin onnistui tönäisemään jakkaran ja miehet huomasivat heidät sillä samalla sekunnilla.
Ennen kuin Navire ehti edes tajuta, mistä miehet ja Ace puhuivat, hän kuuli tuskanhuudon. Kohotettuaan katseensa hän näki toisen miehen pitelevän kasvojaan. Hän tunsi Acen käden käsivarressaan ja lähti juoksemaan tämän kanssa rappusia ylös. Hänen sydämensä hakkasi niin lujaa, että korvissa soi. Lopulta he olivat juosseet niin ylös, että valo tulvi viimeisten rappusten aukosta ulos.
"Nopeasti", Navire mutisi ja lähti loikkimaan portaita kaksi tai kolme kerrallaan.
Acen ehdotus kuulosti hyvältä, loikasta tulisi kyllä iso, mutta he olivat pieniä ja solakoita. Ei heidän kävisi kuinkaan. Ja satama-altaassa ei olisi hengenvaarallisia kiviä, mistä isoisä jaksoi aina muistuttaa.
Heidän retkensä kuitenkin päättyi, kun Ace törmäsi pitkään, tummaan mieheen. Navire kaatui kaatuneeseen Aceen ja yhdessä he makasivat keskellä merimiehiä. Navire pani myös merkille, etteivät he olleet enää satamassa. Sataman vartiotornien huiput erottuivat jo monen sadan metrin päässä.
Navire nousi seisomaan ja kohotti kätensä, valmistautuen käyttämään magiaansa. Ace pääsi nousemaan hänen altaan ja nosti ritsansa valmiiksi.
Tilanne näytti huolestuttavalta, ottaen huomioon, että tilanne oli 2 vastaan 10, ja lisää miehiä roikkui varmasti köysissä lakeutumassa alas.
"Mitä te teette täällä?" Kapteeni kysyi. Hänen äänensä ei ollut niin kylmä, kuin alhaalla olleiden miesten.
"Löysimme heidät ruumasta", toinen miehistä sanoi kiskaisi miekan vyöltään. Hän osoitti miekalla poikia. Naviren selkää pitkin kiiri pakokauhun tunne.
"Laita se pois", kapteeni sanoi. "Viedään pojat alakertaan ja jätetään heidät seuraavassa satamassa pois. He eivät saa aiheuttaa harmia." Kun nämä kaksi alhaalla tavattua äkäpussia yrittivät tarttua heihin, Navire heilautti käsiään saaden läheisessä likaämpärissä olevan veden nousemaan ja liitämään ilman halki. Hän sai muokattua vedestä ruoskan käsivarsiensa jatkoksi, ja pystyi nopealla heilautuksella kaatamaan kolme miestä.
"Mennään", Navire sanoi ja loikkasi miesten yli. Hän lähti juoksemaan kohti laitaa, mutta hän ei ehtinyt kauas, kun hänen edessään oli kaksi uutta miestä. Nämä olivat kaivaneet miekkansa vyöltään ja valmistautuivat iskemään poikaa. Navire kuitenkin toisti edellisen temppunsa, adrealiinin virratesa hänen suonissaan. Juuri kun hän sai tukevan otteen kaiteesta, valmistautuen hyppäämään yli, hän tunsi kylmät kädet lanteillaan. Ne kiskaisivat hänet takaisin laivaan. Navire heilutti vesikäsiään yrittäen kaataa häntä pitelevän miehen.
Mutta pyristeltyään hetken, hän tunsi, miten vesi hänen käsivarsistaan "putosi" takaisin kannelle. Häntä alkoi pyörryttää ja hän piti itsensä vaivoin hereillä. Navire tajusi liian myöhään käyttäneensä liian suurta temppua liian kauan.
"Viekää heidät nyt alas. En halua häiriöitä", Navire kuuli jostain kaukaa. Hän yritti pitää silmänsä auki, mutta tunsi niiden painuvan hitaasti kiinni. Hän vajosi hiljaiseen pimeyteen.
[Sori, tuli kiireessä vähän tökkö]