Post by Deleted on Nov 29, 2012 22:18:39 GMT 2
// Caldera~//
Oli kaunis alkuilta ja varjot alkoivat olla jo pitkiä.
Vankkurit kolisivat kavioiden kopseen tahdissa kohti Domarchin kaupunkia, ja niitä vetävä hevonen viskeli välillä päätään saadakseen ohjaksia hieman löysemmälle.
Vankkureissa kuljetettiin kauppatavaraa, mutta niiden perässä istui myös tyttö, joka heilutteli jalkojaan aikansa kuluksi vankkureiden takareunan toisella puolella.
Sowalla oli varsin lämmin, sillä hän oli ymmärtänyt ottaa talvitakkinsa mukaan. Lisäksi hänellä oli punainen kaulaliina, jonka hän oli kietonut peittämään korvansakin.
Tämä oli hänen ensimmäinen kertansa näin pohjoisessa! Hänen oli tarkoitus käydä tervehtimässä erästä ystäväänsä, Marcusta, joka opiskeli kyseisessä kaupungissa kaupankäynnin jaloa taitoa. Sowa ei ollut koskaan ollut järin kiinnostunut kyseisestä alasta, mutta Marcus oli varsin rentoa seuraa. Sitä paitsi, samainen jätkä oli saattanut hänet yhteen ensimmäisen tyttönsä kanssa! Se mies tiesi, mistä hän piti.
Vankkurit pysähtyivät, ja Sowa loikkasi salamana alas niiltä -hän oli jäniksenä.
Hän kurkisti vankkureiden takaa ja näki kaupungin edessään.
Mahtavaa! Tästä hän voisi jo kävellä!
Hän jätti kaksi kultakolikkoa vankkureille ja asteli tyytyväisenä, retein askelin kohti kaupunkia. Hänen vasemmalla puolellaan kulki joki, jolla joku souteli veneessä kohti samaista kaupunkia.
Sowa virnisti ja vilkutti soutajalle, joka heilautti kättään hänelle takaisin.
Innosta pihisten puoliverinen pisti juoksuksi. Hän halusi pian päästä kaupungin vilskeeseen!
Kaupungissa oli toden totta vilskettä, ainakin kun vertasi hänen pieneen kotikyläänsä, joka oli varsin suuri pieneksi kyläksi.
Kulkiessaan pääkadun varrella hän näki kolmen tavernan sisäänheittokyltit ja ainakin viisi ravintolaa! Huikeaa!
Marcuksen koju, jota kyseinen mies juuri korjasi pois, oli helppo löytää torin reunalta.
"Mitä mies?" huusi Sowa pienen matkan päästä ja sai pian kuulla: "No mutta, terve! Tulitkin nopeasti! Eikös tuohon matkaan pitäisi mennä kauemmin?"
Sowa asteli kojun luo kädet taskuissa ja virnisteli leveästi. "Kuka sanoi, että kävelin koko matkan?" hän huomautti ja nappasi kojusta yhden kaulakorun.
"Saanko tämän?" hän kysyi tarkastellen kaunista, hopeista korua, jossa oli keskellä smaragdia muistuttava soikea kivi, jonka ympärillä kiemurteli hopealangoista punottu köynnös.
Marcus vilkaisi häntä ja jatkoi kojun siivoamista. "Ota pois. Aiot kuitenkin antaa sen jollekin kauniille tytölle, eikö?"
Puoliverinen tyrkkäsi miestä. "Ei, pidän siitä. Haluan pitää sen itselläni!"
Sowa otti huivinsa pois ja pujotti ketjun kaulaansa. Se tuntui viileältä ihoa vasten.
"No niin, olen valmis. Lupasit näyttää paikan parhaat tavernat!" tyttö hoputti hymyssäsuin.
Illan jo hämärryttyä astui kaksikko lopulta suureen tavernaan. Se oli suurempi, mitä Sowa oli ikinä nähnyt.
Siellä oli suuri lava, jolla lauloi varsin seksikäs nainen, ja lavan edessä oli pieni tanssilattia, jolla väki pisti jalalla koreasti. Pöytiä oli ainakin parikymmentä ja baaritiskejä oli kaksi! Väkeä olikin sitten paljon.
Ulko-ovea vastapäätä olevan baaritiskin vierestä kyltin mukaan johti portaat majatalon vastaanottoon.
Sowa katseli ympärilleen innoissaan, mutta kirmasi pian lähimmälle baaritiskille ja tilasi itselleen viskiä ja oluen.
Baarimikko, joka ne hänelle möi, oli iloinen veikko, joka tarjosi ensimmäiset juomat hänelle ilmaiseksi. Sowa katui heti, ettei ollut ottanut kahta viskiä..
Kiitellen kovasti Sowa vetäisi viskin heti tiskillä, tilasi toisen mukaan ja lähti uuden juomansa sekä oluen kanssa etsimään itselleen paikkaa. Marcus oli jäänyt juttelemaan kyseiselle baarimikolle -ja maksamaan Sowan toista viskiä, joka ei valitettavasti enää ollut ilmainen.
Sowa löysi itselleen istumapaikan aivan tanssilattian vierestä. Paikka oli varsin hyvä, sillä hän pystyi katselemaan itse laulajatarta -jolla, harmi vain, oli vihkisormus- sekä tanssijoita.
Tämä taverna poikkesi hänen tuntemistaan tavernoista siinä, että siellä tuntui olevan varsin nuorta porukkaa.
Tanssilattia suorastaan notkui nuoria, kauniita naisia sekä kalskeita miehiä!
Sowa aikoi mennä itsekin tanssimaan, mutta vasta, kun olisi saanut itsensä tarpeeksi humalaan!
Hän etsi katseellaan silmänruokaa itselleen tanssivista tytöistä.
Oli kaunis alkuilta ja varjot alkoivat olla jo pitkiä.
Vankkurit kolisivat kavioiden kopseen tahdissa kohti Domarchin kaupunkia, ja niitä vetävä hevonen viskeli välillä päätään saadakseen ohjaksia hieman löysemmälle.
Vankkureissa kuljetettiin kauppatavaraa, mutta niiden perässä istui myös tyttö, joka heilutteli jalkojaan aikansa kuluksi vankkureiden takareunan toisella puolella.
Sowalla oli varsin lämmin, sillä hän oli ymmärtänyt ottaa talvitakkinsa mukaan. Lisäksi hänellä oli punainen kaulaliina, jonka hän oli kietonut peittämään korvansakin.
Tämä oli hänen ensimmäinen kertansa näin pohjoisessa! Hänen oli tarkoitus käydä tervehtimässä erästä ystäväänsä, Marcusta, joka opiskeli kyseisessä kaupungissa kaupankäynnin jaloa taitoa. Sowa ei ollut koskaan ollut järin kiinnostunut kyseisestä alasta, mutta Marcus oli varsin rentoa seuraa. Sitä paitsi, samainen jätkä oli saattanut hänet yhteen ensimmäisen tyttönsä kanssa! Se mies tiesi, mistä hän piti.
Vankkurit pysähtyivät, ja Sowa loikkasi salamana alas niiltä -hän oli jäniksenä.
Hän kurkisti vankkureiden takaa ja näki kaupungin edessään.
Mahtavaa! Tästä hän voisi jo kävellä!
Hän jätti kaksi kultakolikkoa vankkureille ja asteli tyytyväisenä, retein askelin kohti kaupunkia. Hänen vasemmalla puolellaan kulki joki, jolla joku souteli veneessä kohti samaista kaupunkia.
Sowa virnisti ja vilkutti soutajalle, joka heilautti kättään hänelle takaisin.
Innosta pihisten puoliverinen pisti juoksuksi. Hän halusi pian päästä kaupungin vilskeeseen!
Kaupungissa oli toden totta vilskettä, ainakin kun vertasi hänen pieneen kotikyläänsä, joka oli varsin suuri pieneksi kyläksi.
Kulkiessaan pääkadun varrella hän näki kolmen tavernan sisäänheittokyltit ja ainakin viisi ravintolaa! Huikeaa!
Marcuksen koju, jota kyseinen mies juuri korjasi pois, oli helppo löytää torin reunalta.
"Mitä mies?" huusi Sowa pienen matkan päästä ja sai pian kuulla: "No mutta, terve! Tulitkin nopeasti! Eikös tuohon matkaan pitäisi mennä kauemmin?"
Sowa asteli kojun luo kädet taskuissa ja virnisteli leveästi. "Kuka sanoi, että kävelin koko matkan?" hän huomautti ja nappasi kojusta yhden kaulakorun.
"Saanko tämän?" hän kysyi tarkastellen kaunista, hopeista korua, jossa oli keskellä smaragdia muistuttava soikea kivi, jonka ympärillä kiemurteli hopealangoista punottu köynnös.
Marcus vilkaisi häntä ja jatkoi kojun siivoamista. "Ota pois. Aiot kuitenkin antaa sen jollekin kauniille tytölle, eikö?"
Puoliverinen tyrkkäsi miestä. "Ei, pidän siitä. Haluan pitää sen itselläni!"
Sowa otti huivinsa pois ja pujotti ketjun kaulaansa. Se tuntui viileältä ihoa vasten.
"No niin, olen valmis. Lupasit näyttää paikan parhaat tavernat!" tyttö hoputti hymyssäsuin.
Illan jo hämärryttyä astui kaksikko lopulta suureen tavernaan. Se oli suurempi, mitä Sowa oli ikinä nähnyt.
Siellä oli suuri lava, jolla lauloi varsin seksikäs nainen, ja lavan edessä oli pieni tanssilattia, jolla väki pisti jalalla koreasti. Pöytiä oli ainakin parikymmentä ja baaritiskejä oli kaksi! Väkeä olikin sitten paljon.
Ulko-ovea vastapäätä olevan baaritiskin vierestä kyltin mukaan johti portaat majatalon vastaanottoon.
Sowa katseli ympärilleen innoissaan, mutta kirmasi pian lähimmälle baaritiskille ja tilasi itselleen viskiä ja oluen.
Baarimikko, joka ne hänelle möi, oli iloinen veikko, joka tarjosi ensimmäiset juomat hänelle ilmaiseksi. Sowa katui heti, ettei ollut ottanut kahta viskiä..
Kiitellen kovasti Sowa vetäisi viskin heti tiskillä, tilasi toisen mukaan ja lähti uuden juomansa sekä oluen kanssa etsimään itselleen paikkaa. Marcus oli jäänyt juttelemaan kyseiselle baarimikolle -ja maksamaan Sowan toista viskiä, joka ei valitettavasti enää ollut ilmainen.
Sowa löysi itselleen istumapaikan aivan tanssilattian vierestä. Paikka oli varsin hyvä, sillä hän pystyi katselemaan itse laulajatarta -jolla, harmi vain, oli vihkisormus- sekä tanssijoita.
Tämä taverna poikkesi hänen tuntemistaan tavernoista siinä, että siellä tuntui olevan varsin nuorta porukkaa.
Tanssilattia suorastaan notkui nuoria, kauniita naisia sekä kalskeita miehiä!
Sowa aikoi mennä itsekin tanssimaan, mutta vasta, kun olisi saanut itsensä tarpeeksi humalaan!
Hän etsi katseellaan silmänruokaa itselleen tanssivista tytöistä.