Post by Deleted on Nov 28, 2012 19:59:50 GMT 2
.: sya tänne baltsun kanssa :'D sori kökköisyys, en oo hetkeen tällä hahmolla pelannut :.
Olikohan ikinä päivää, jolloin Sheralla olisi ollut tylsää? Oli hän yksin tai seurassa, aina löytyi jotakin mielenkiintoista puuhaa. Tällä kertaa sellainen asia löytyi hänen Mihrasin laitamilla olevan talonsa remontoimisesta. Uusia seinäpintoja, huonekalujen paikkojen vaihtelua ja koko paikan koristelua. Talven aikana laivalla ei tulisi vietettyä niin paljoa aikaa, joten oli hyvä laittaa koti sen näköiseksi, että siellä kehtasi asua. Että siellä viihtyi ja että sinne saattoi tuoda seuralaisia matkojenkin takaa.
Nälkä ei juurikaan vaivannut merirosvoa, sillä neito oli aterioinut vasta tuoreella, pulskalla ihmismiehellä. Miehen tämä oli jättänyt virumaan syrjäiseen metsikköön, josta tuo löytyisi vasta hyvän aikaa sen jälkeen, kun oli heittänyt henkensä. Shera tarkasteli työnsä tuloksia ja jatkoi vielä somistamista; hänen täytyisi käydä hankkimassa jostakin uusia huonekaluja. Entisiin oli kyllästytty ja jotkut eivät edes sopineet talon sisustukseen. Neito haroi mustia hiuksiaan pois silmiltään ja hyräili itselleen tuttua sävelmää merirosvoista. Hänen miehistönsä oli jäänyt laivalle, pesemään ja tekemään siihen erinäisiä korjauksia. Edellisellä ryöstökeikalla laiva oli ottanut vähän osumaa mistä neito oli kimpaantunut niin, että oli tappanut toisen laivan kapteenin ja kaikki jotka olivat yrittäneet hänen kimppuunsa. Heillä oli varmasti nykyään todella kivaa meren pohjassa.
Jostakin kuului rapinaa.
”Riesa, sinäkö siellä?” Shera huhuili lemmikkilohikäärmeensä perään mutta vastausta ei kuulunut. Jos liskolla oli joku metku mielessään ja tuo toteuttaisi sen, merirosvokapteeni Varjo pistäisi liskon sellaiseen ojennukseen, ettei varmasti tekisi sitä uudelleen. Kun rapinaa ei enää kuulunut, saattoi Varjo keskittyä jälleen talonsa sisustamiseen. Hän kuitenkin oli koko ajan varuillaan, ikinä ei tiennyt, mitä saattoi tapahtua.
Olikohan ikinä päivää, jolloin Sheralla olisi ollut tylsää? Oli hän yksin tai seurassa, aina löytyi jotakin mielenkiintoista puuhaa. Tällä kertaa sellainen asia löytyi hänen Mihrasin laitamilla olevan talonsa remontoimisesta. Uusia seinäpintoja, huonekalujen paikkojen vaihtelua ja koko paikan koristelua. Talven aikana laivalla ei tulisi vietettyä niin paljoa aikaa, joten oli hyvä laittaa koti sen näköiseksi, että siellä kehtasi asua. Että siellä viihtyi ja että sinne saattoi tuoda seuralaisia matkojenkin takaa.
Nälkä ei juurikaan vaivannut merirosvoa, sillä neito oli aterioinut vasta tuoreella, pulskalla ihmismiehellä. Miehen tämä oli jättänyt virumaan syrjäiseen metsikköön, josta tuo löytyisi vasta hyvän aikaa sen jälkeen, kun oli heittänyt henkensä. Shera tarkasteli työnsä tuloksia ja jatkoi vielä somistamista; hänen täytyisi käydä hankkimassa jostakin uusia huonekaluja. Entisiin oli kyllästytty ja jotkut eivät edes sopineet talon sisustukseen. Neito haroi mustia hiuksiaan pois silmiltään ja hyräili itselleen tuttua sävelmää merirosvoista. Hänen miehistönsä oli jäänyt laivalle, pesemään ja tekemään siihen erinäisiä korjauksia. Edellisellä ryöstökeikalla laiva oli ottanut vähän osumaa mistä neito oli kimpaantunut niin, että oli tappanut toisen laivan kapteenin ja kaikki jotka olivat yrittäneet hänen kimppuunsa. Heillä oli varmasti nykyään todella kivaa meren pohjassa.
Jostakin kuului rapinaa.
”Riesa, sinäkö siellä?” Shera huhuili lemmikkilohikäärmeensä perään mutta vastausta ei kuulunut. Jos liskolla oli joku metku mielessään ja tuo toteuttaisi sen, merirosvokapteeni Varjo pistäisi liskon sellaiseen ojennukseen, ettei varmasti tekisi sitä uudelleen. Kun rapinaa ei enää kuulunut, saattoi Varjo keskittyä jälleen talonsa sisustamiseen. Hän kuitenkin oli koko ajan varuillaan, ikinä ei tiennyt, mitä saattoi tapahtua.