Post by Caldera on Feb 7, 2014 23:08:35 GMT 2
[Vaarikulta :'') aiai että oot ihana. Ja ohoppista, olihan Oliver jo kertonu mitä se siellä duunaili. Wupsidaisies.. ]
Jermiah heräsi aamulla varhain. Hänen olonsa oli kieltämättä melko kelju, liittyikö mahdollisesti siihen, että myös aamuinen tujaus alkomahoolia oli jäänyt puutumaan? Hyvänä puolena hän huomasi pystyvänsä ajattelemaan yllättävän terävästi. Hän loikoili hetken maassa, miettien mitä tehdä. He tarvitsisivat lehdet ja lauttaa pitäisi vielä hieman tukea. Lisäksi he voisivat napata muutaman kookoksen mukaan, sillä he tarvitsivat ennen kaikkea nestettä. Vaikka Jeremiah kuuli vatsansa vääntelevän pahaenteisesti, hän tiesi että ilman ruokaa kyllä pärjäisi muutaman päivän, kuhan juomapuoli olisi kondiksessa. Ei tämä vaari mikään ihan turha hemmo ollut. Jeremiah virnisti ajatellessaan eilistä iltaa. Vaarikulta. Hmph.
Merikarhu ponkaisi seisaalleen ja lähti ahkertamaan lautan kanssa. He ahersivat iltapäivään asti, ennen kuin viimeisetkin nyörit oli sidottu ja puut tarkistettu. Olisi aika laskea heidän omatekoinen paattinsa vesille. Ainakin se näytti kelluvan hyvin ilman matkustajia. Kaksikko tarkkaili hetken lauttaa ja samalla kun Jeremiah yritti miettiä kuumeisesti, mitä tehdä seuraavaksi, Oliver kysyi juuri sen kysymyksen, johon Jeremiah olisi halunnut vastata.
"Kuules poitsu", hän aloitti ja virnisti. "Homman nimi on sellanen, että me olemme keskellä ei mitään. Ei ole karttoja tai kompasseja, mutta auringon laskusuunnasta päätellen meidän tulisi lähteä koilliseen. Ja sehän on tuolla suunnassa", hän sanoi ja osoitti oikeaa suuntaa. "Ongelma vain on, että jos lähdemme tästä tyyyväisinä seilaamaan, me todennäköisesti kierrämme ympyrää muutaman tunnin kuluttua. Onneksi voin todeta, että reitti on melko yleinen kauppalaivojen keskuudessa sillä pohjoiseen suunnatessaan he joutuvat kiertämään tätä kautta." Jeremiah puhui ja viittoi samalla merelle. "Tästä muutaman kilometrin päässä pitäisi olla suurempi saari, mutta en tiedä löydämmekö me sitä. Joten tälle matkalle tulemme tarvitsemaan pitkää pinnaa, maalaisjärkeä ja paljon rukouksia."
TIlanne todella tuntui mahdottomalta, sillä heillä ei ollut mitään apuvälineitä mukanaan. Vaikka Jeremiah tunsi vedet ja reitit hyvin, oli mahdotonta matkustaa ilman karttaa ja kompassia varmasti oikeaan suuntaan.
Jeremiah otti väkertämänsä airon ja tarkisti sen kunnon.
"Menoksi", hän sanoi ja kahlasi veteen. Varovaisesti hän astui lautalle ja yritti olla keikuttamatta liikaa. He olivat kantaneet ison määrän kookosia lautan pienen maston ympärille ja turha keikuttaminen saisi ne kierimään veteen. Ei kovin fiksu järjestely, mutta parempaakaan ei tässä tilanteessa rahkeet riittäneet.
Kapteeni vilkaisi vielä aurinkoa, ojensi Oliverille toisen airon ja vilkaisi rantaan. Oliko tämä viimeinen kerta kun hän näkisi maata? Toivottavasti ei. Hän irrotti luontomateriaaleista punotun narun ja potkaisi pohjasta vauhtia. Matka tuntemattomaan alkoi.
He lähtivät melomaan rauhallisesti eteenpäin, tunnustellen rakentamansa lautan toimintaa. Kaikki näytti menevän yllättävän hyvin, tosin Jeremiah joutui työntämään airoaan hieman kovemmin pitääkseen lautan kurssissa. He soutelivat jonkun matkaa, ennen kuin Jeremiah avasi suunsa.
"No, Oliver. Mitäs teet työksesi? Onkos sinulla heila odottamassa rannalla vai oletko ihan poikamiehiä? Tuolla ulkonäöllä voisin kuvitella likkojen häärivän housuissasi jatkuvasti. Voi niitä aikoja..." Jeremiah naurahti ja jäi kuuntelemaan Oliverin vastausta. Hänellä ei ainakaan ollut kukaan odottamassa. Paitsi ehkä hänen poikansa odottivat tapaavansa hänet uudestaan. Mistäs sitä ikinä tiesi mitä tulevaisuus toi tullessaan.
Jermiah heräsi aamulla varhain. Hänen olonsa oli kieltämättä melko kelju, liittyikö mahdollisesti siihen, että myös aamuinen tujaus alkomahoolia oli jäänyt puutumaan? Hyvänä puolena hän huomasi pystyvänsä ajattelemaan yllättävän terävästi. Hän loikoili hetken maassa, miettien mitä tehdä. He tarvitsisivat lehdet ja lauttaa pitäisi vielä hieman tukea. Lisäksi he voisivat napata muutaman kookoksen mukaan, sillä he tarvitsivat ennen kaikkea nestettä. Vaikka Jeremiah kuuli vatsansa vääntelevän pahaenteisesti, hän tiesi että ilman ruokaa kyllä pärjäisi muutaman päivän, kuhan juomapuoli olisi kondiksessa. Ei tämä vaari mikään ihan turha hemmo ollut. Jeremiah virnisti ajatellessaan eilistä iltaa. Vaarikulta. Hmph.
Merikarhu ponkaisi seisaalleen ja lähti ahkertamaan lautan kanssa. He ahersivat iltapäivään asti, ennen kuin viimeisetkin nyörit oli sidottu ja puut tarkistettu. Olisi aika laskea heidän omatekoinen paattinsa vesille. Ainakin se näytti kelluvan hyvin ilman matkustajia. Kaksikko tarkkaili hetken lauttaa ja samalla kun Jeremiah yritti miettiä kuumeisesti, mitä tehdä seuraavaksi, Oliver kysyi juuri sen kysymyksen, johon Jeremiah olisi halunnut vastata.
"Kuules poitsu", hän aloitti ja virnisti. "Homman nimi on sellanen, että me olemme keskellä ei mitään. Ei ole karttoja tai kompasseja, mutta auringon laskusuunnasta päätellen meidän tulisi lähteä koilliseen. Ja sehän on tuolla suunnassa", hän sanoi ja osoitti oikeaa suuntaa. "Ongelma vain on, että jos lähdemme tästä tyyyväisinä seilaamaan, me todennäköisesti kierrämme ympyrää muutaman tunnin kuluttua. Onneksi voin todeta, että reitti on melko yleinen kauppalaivojen keskuudessa sillä pohjoiseen suunnatessaan he joutuvat kiertämään tätä kautta." Jeremiah puhui ja viittoi samalla merelle. "Tästä muutaman kilometrin päässä pitäisi olla suurempi saari, mutta en tiedä löydämmekö me sitä. Joten tälle matkalle tulemme tarvitsemaan pitkää pinnaa, maalaisjärkeä ja paljon rukouksia."
TIlanne todella tuntui mahdottomalta, sillä heillä ei ollut mitään apuvälineitä mukanaan. Vaikka Jeremiah tunsi vedet ja reitit hyvin, oli mahdotonta matkustaa ilman karttaa ja kompassia varmasti oikeaan suuntaan.
Jeremiah otti väkertämänsä airon ja tarkisti sen kunnon.
"Menoksi", hän sanoi ja kahlasi veteen. Varovaisesti hän astui lautalle ja yritti olla keikuttamatta liikaa. He olivat kantaneet ison määrän kookosia lautan pienen maston ympärille ja turha keikuttaminen saisi ne kierimään veteen. Ei kovin fiksu järjestely, mutta parempaakaan ei tässä tilanteessa rahkeet riittäneet.
Kapteeni vilkaisi vielä aurinkoa, ojensi Oliverille toisen airon ja vilkaisi rantaan. Oliko tämä viimeinen kerta kun hän näkisi maata? Toivottavasti ei. Hän irrotti luontomateriaaleista punotun narun ja potkaisi pohjasta vauhtia. Matka tuntemattomaan alkoi.
He lähtivät melomaan rauhallisesti eteenpäin, tunnustellen rakentamansa lautan toimintaa. Kaikki näytti menevän yllättävän hyvin, tosin Jeremiah joutui työntämään airoaan hieman kovemmin pitääkseen lautan kurssissa. He soutelivat jonkun matkaa, ennen kuin Jeremiah avasi suunsa.
"No, Oliver. Mitäs teet työksesi? Onkos sinulla heila odottamassa rannalla vai oletko ihan poikamiehiä? Tuolla ulkonäöllä voisin kuvitella likkojen häärivän housuissasi jatkuvasti. Voi niitä aikoja..." Jeremiah naurahti ja jäi kuuntelemaan Oliverin vastausta. Hänellä ei ainakaan ollut kukaan odottamassa. Paitsi ehkä hänen poikansa odottivat tapaavansa hänet uudestaan. Mistäs sitä ikinä tiesi mitä tulevaisuus toi tullessaan.